Myrsky ja ikävä spotti

Ikäväkseni joudun kertomaan teille, että isäpuoleni koira ja laumani jatke Myrsky on jonkin aikaa jo joutunut tappelemaan aika ikävän hankalaa hot-spottia vastaan. Myrsky rupesi joku aika sitten rapsuttamaan itseään hirveästi. "Raaputtamaan hirveästi" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Myrsky raaputti itseään taudin ollessa pahimmillaan ehkä viiden sekunnin tauoilla. Jokin kiusasi sitä koko ajan. Isäpuoli soitti minulle asian tiimoilta. Edotin ulkoloisia, mutta niitä ei löytynyt. Kun menin paikanpäälle katsomaan, löysimme Myrskyn selästä lonkkien kohdilta inhottavia märkiviä spotteja.

Myy pääsi lääkärireissulle. Lääkärissä hoitajat ajelivat kaverilta nukutuksessa koko selän paljaaksi ja spottia löytyi aika paljon. Saimme antibioottikuurin ja jonkinlaisen hoitavan ja desinfioivan suihkeen. Suihke ei Myrskyn kanssa toiminut. Suihketta laittaessa Myrsky tuntui yhtäkkiä taas muistavan spottien olemassaolon ja raaputus alkoi samoin tein. Myrsky joutui kulkemaan antenni päässään kuukauden verran, kun ei osannut olla raapimatta rupeutuvia haavoja. Nyt tötsää on jo voitu ottaa pois ja ilmeisesti ollaan voiton puolella.

Todennäköisesti tämä vaiva alkoi tavasta kastella Myrsky kesän kuumimpina päivinä. Pohjavilla on varmaankin jäänyt märäksi ja aiheuttanut tulehdusta ja kutinaa.

Kirjoitelkaa ihmeessä omia kokemuksia hot-spotista! Minulle asia on vielä aika vieras. Omilla koirillani (vaikka eihän Myrsky omani olekaan, mutta..) ei koskaan ole ollut tätä vaivaa. Mielelläni ottaisin jotain luomuisia tai vaikka vähemmänkin luomuisia vinkkejä vaivaan.

Myrskykaveri 1.v !

Ystävämme Myymyy Lihavapää Myrsky täytti vuoden! Myrskyn vahtimisvietti on tullut hyvin vahvaksi minun laumaani ja siis toisin sanoen myös Myrskyn laumaa kohtaan. Myrskylle me olemme sen ainoa lauma, kun kotona ei ole oikein vahdittavaa, ja kun käymme kuitenkin satunnaisesti vain leikkimässä äitini luona, vahtii Myy silloin aivan urakalla. Vihjaisin äidille, että tässä kohtaa Myrsky tarvitsisi koirakaverin, jota vahtia. Toivottavasti Myrsky saa ihan oman lauman pian.

Myrsky 6kk

Äitini ja isäpuoleni luona asusteleva kaukkarikaverimme Myrsky täytti puoli vuotta! Kokoa löytyy aika lailla. Säkää emme ole Myrskyltä mitanneet. Se on kuitenkin Nemoa jonkin verran korkeampi ja Nemon säkäkorkeus on 65cm. Painoa Myrskyltä löytyy 40kg.  Laumanvartijuus näkyy Myrskystä jo hiukan. Kuulin, että se on muutamaan kertaan alkanut haukkua pihaan tulevia autoja, mutta rauhoittunut sitten, kun on tajunnut kuka vieras on.

Myrsky on saanut pihaan hienon aitauksen, jossa olemme käyneet silloin tällöin leikkimässä. Vaikka Myrsky on iso, se on älyttömän heinovarainen ja hellä ja leikkii todella nätisti Kodan ja Nagan kanssa. Yhden kerran meinasi itselläni kyllä sydän pysähtyä, kun poitsut olivat leikkimässä ja yhtäkkiä huomasin, että Nagalla oli yhtäkkiä koko selkä veren peitossa. Pienen tutkinnan jälkeen huomasin, että Myrskyltä olikin vain lähtenyt hammas ja se oli leikkiessä sutannut Nagan omalla verellään.

No, ainahan sitä sattuu ja tapahtuu näiden elukoiden kanssa. Myrsky on kuitenkin hyvin hellä ja luotettava, lempeä jättiläinen. Olen iloinen, että meillä on tällainenkin tyyppi kaveripiirissä.

Onnittelut puolivuotisesta taipaleesta jättivauvalle! :)

Kasvun paikka

En ole nähnyt Myrskyä viikkoon, kun olen ollut kipeänä. Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon se on sillä aikaa kasvanut!! Toki tiedän, että jos koirasta on tarkoitus tulla suurikokoinen, sen täytyy kasvaa aika hurjaa vauhtia. En kuitenkaan ollut valmistautunut ihan näin nopeaan tahtiin..

... nimittäin Myrsky on nyt 3,5kk ikäisenä ottanut Nepparin koossa kiinni! Myrsky painoi edellisessä punnituksessa eli neljä päivää sitten 25kg. Nemo painaa 26kg. Säkäkorkeudessa Myrsky jää Nemosta vielä muutaman sentin, mutta kai sekin tässä muutamassa päivässä muuttuu. Hirvitys tätä tahtia!

Tänään oltiin koirapuistossa leikkimässä. Puistossa oli poikien lisäksi Myrskyä pari kuukautta vanhempi sakemannimix. Myrsky ei pysynyt sulavaliikkeisten paimenkoirien perässä millään ja se huomasi sen itsekin; se ölisi ja ulvoi kiukuspäissään ja juoksi niin, että kuola roiskui, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Onneksi sakemannikaveri tykkäsi myös painileikeistä. Niissä Myrsky on tosi kova luu. :)

Myrskyn päikkärit

Vapaapäivä

Myrsky on ollut paljon meillä hoidossa tällä viikolla, sillä isäpuoleni arkirytmi muuttui työasioiden vuoksi. Nemo ei oikein ole tilanteeseen tyytyväinen, se ei uskalla rentoutua Myrskyn ollessa meillä. Nemo on oikea  maalitaulu: se yrittää epätoivosesti hiippailla kuin hidastetussa elokuvassa, jotta Myrsky ei heräisi tai kiinnittäisi huomiota siihen. Tietenkin tällainen toiminta juuri nimenomaan huutaa hyökkäämään kimppuun.

Ja kun Myrsky hyökkää kimppuun, se ei hetkessä luovuta. Sitä hulabaloota ei voi ymmärtää ennen kuin sen näkee. Nemo väistelee ja pakenee pää kolmantena jalkana riehunnasta ilahtunut Myrsky perässään. Nemo ei kertakaikkiaan osaa sanoa kunnioitettavasti, että hampailun on loputtava. Myrsky roikkuu naskaleillaan Nemon korvassa ja Nemo kiljuu apua. Tilanne ei yleensä raukea ellen mene väliin ja laita pentua jäähylle. Huonolla itsetunnolla varustettu aikuinen ja maailmanomistajapentu eivät kyllä sovi yhteen.

Tänään meillä on siis vapaapäivä poikkeuksellisen periksi antamattomasta pikkuhirviöstä. :) Nemo on nukkunut koko päivän...

Mysky ja suuri siankorvakateus

 

Myrsky on varsin ihastunut siankorviin. Äitini on sen verran hemmottelevaa sorttia, että niitä siankorvia sitten saakin kyllä aina tämän tästä. Aina Myrskyn ollessa meillä tai meidän ollessa äidin luona myös Nemo saa oman korvan järsittäväksi. Tähän mennessä kaikki on mennyt aina ihan mukavasti, koirat rauhoittuvat mussuttelemaan herkkujaan ja pentukin keskittyy johonkin sallittuun.

Tänään rauha kuitenkin järkkyi. Tänään Myrsky tajusi, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tänään Myrsky huomasi, että Nemon korva on paaaljon hienompi, kuin sen oma.

Nemo on äärimmäisen kiltti pennuille, eikä komenna melkein ikinä (edes silloin kun oikeasti jo sattuu, kun toinen roikkuu korvassa). Nemo siis antoi Myrskyn pariin otteeseen pölliä herkun sen suupielestä, ja tyytyi hakemaan lattialla lojuvan toisen, vapaana olevan siankorvan. Myrsky oli tyytyväinen niin kauan, kun Nemo oli ilman korvaa, eli noin 4 sekuntia, kunnes Nemolla oli taas paljon hienompi korva.

Parin ryöstön jälkeen Nemo kyllästyi, murahti pennulle, otti korvansa ja vaihtoi paikkaa. Myrskyn elämä meni pilalle ja se itki koko sen ajan, kun Nemolla oli maailman täydellisin siankorva ja sillä oli vain ihan typerä ja pahanmakuinen. Se istui Nemon vieressä, lätki Nemoa tassullaan ja itki surkeasti, kun herkku katosi parempiin suihin.

Kun Nemo sai syötyä omansa, Mysky yllättäen löysi lattialta ihan hyvän siankorvan ja kävi sen kimppuun hyvällä halulla. Kateellisuuden peikko on kuitenkin nostanut päätään. Uskon vakavasti, että tästä ei enää ole paluuta. Hyvästi pennun söpö sinisilmäisyys.

Myrsky ja hiekkalaatikko

Sain Myrskyn hoitoon, koska isäpuoleni sanoi tarvitsevansa oikuttelevasta pennusta lomaa. Pakkasimme siis piskit isännän autoon ja suuntasimme touhuamaan isäni avovaimon mökille.

Meidän huviksemme Myrsky oivalsi hiekkalaatikon ja tutki sen saloja niin että hiekka pöllysi.

Myrskyllä meni hyvät tovit tuijottaessa kaivamaansa kuoppaa pää pentumaisesti puolelta toiselle keikahdellen ja korvat hörölle kalibroituna, aivan kuin hiekasta olisi kuulut jotain kertakaikkisen omituista.

Pentuperjantai

Lähialueeni Musti ja Mirri -myymälässä on perjantaisin ns. pentuperjantai, jolloin klo 16-18 liikkeessä on alueen pennuille treffit. Pentuperjantaita vietetään useammissa Musti ja Mirri -myymälöissä, mutta vaihtelevalla osanottajien aktiivisuudella. Oman alueeni pentuperjantait ovat hirveän suosittuja ja mukavan rentoja: myyjät antavat päästää pennut vapaaksi kauppaan riehumaan. Lähdimme Myrskyn kanssa kurkkaamaan, millaista menoa saadaan aikaiseksi.

Myrsky löysi itselleen kaksi sopivaa leikkikaveria, jonka kanssa sitten painiskeli. Ne olivat suunnilleen samanmielisiä ja -kokoisia kuin Myrsky itse. Toinen kaveri oli herkkä ja hiukan ujo valkoisen paimenkoiran pörrrrheä pennelöinen...

... ja toinen jo nelikuinen reipas ja raisu alaskanmalamuutin ja newfoundlandinkoiran mix.

Pennut saivat hyvät touhut aikaiseksi. En laskenut tarkkaa osanottajien lukumäärää, mutta edellisellä kerralla pentuja oli ollut 17 ja veikkaisin, että tällä kerralla määrä oli suunnilleen samaa luokkaa. Olin myös yllättynyt siitä, että yksikään hauvavauva mennyt repimään hyllyistä leluja eikä edes nameja, vaikka hyllyissä on kaiken maailman ihania possunkorvia ja muita herkkuja irtotavarana ihan saatavilla.

Pentuperjantai oli siis aivan ihastuttava kokemus. Kysyin myyjiltä heti, että kuinka pitkään pentutreffejä aiotaan järjestää, eli ehdinkö minä sitten rekikoiran alkujeni kanssa myös riehuttelemaan. Myyjä kertoi, että niin suuren suosion saaneena päiviä aiotaan kyllä pitää. Mikäli osanottajia on joskus vähemmän, voidaan keksiä yhdessä ohjelmaa, esimerkiksi tutustua aktivointileluihin. Olin todella ilahtunut. Upeaa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään siitä huolimatta, että se tuottaa ylimääräistä työsarkaa.

Tällaista tänään, Kettu kuittaa!

Myrsky

Noin viikko sitten juttelin äitini kanssa siitä, kuinka paljon hän ja isäpuoleni kaipaavat koiraa elämäänsä. Mörkön kuoleman jälkeen äiti oli pitkään sitä mieltä, että toista koiraa ei tule. Mörkö oli äidin lellikki ja äidin sydän särkyi, kun Mörkö kuoli. Kun muutin pois kotoa, otin tietenkin Nemon mukaani, ja äidin talo jäi ilman tassunääniä. Puheista päätellen äitikin oli kyllästynyt koirattomuuteensa.

Ja eihän sellaista kaipuuta kukaan viitti kattella. Yksi asia tässä maailmassa, mitä äitini ei voi vastustaa (voiko kukaan?), on koiranpennun tuoksu. Etsin siis netin kautta äidille ja isäpuolelleni sopivan pennun. Pari päivää äiti mietiskeli, jonka jälkeen pyysi kasvattajan puhelinnumeroa.

Kaveripiiriimme on nyt liittynyt kaukkarimix Myrsky:

Myrskyn isä on kaukaasianpaimenkoira ja emä belgianpaimenkoira/sakemanni. Äidin soitellessa kasvattajalle kasvattaja sanoi, että viimeistä urospentua tultaisiin hakemaan samana päivänä. Olimme hirveän pettyneitä. Parin päivän päästä kasvattajat soittelivat perään, että pentua ei kuitenkaan tultu hakemaan, eikä peruuntumisesta oltu edes ilmoitettu mitään. Menettivät elämänsä tilaisuuden, sanon minä. Siispä lähdimme samana päivänä hakemaan Myrskyn kotiin. Isäpuoleni pitää vahvaluonteisista, suurista ja vartioivista koirista. Myrsky on hänen syntymäpäivälahjansa.

Kaukaasianpaimenkoira on haasteellinen koirarotu. Se on laumanvartijarotu. Myrskystä tulee isona melkoinen vahtikoira, joka varmasti suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen vieraaseen. Nyt siis alkaa julmettu sosialistaminen ja tutustuttaminen muihin koiriin, ihmisiin ja tilanteisiin.

Kaverista tulee kyllä aika järkäle! Nemon säkäkorkeus on 62cm. Jos pentu on luovutusikäisenä jo tuon kokoinen jässikkä, se menee varmaan ihan muutamassa kuukaudessa Nemon ohi.