Keväilyä, kuvia ja kuulumisia.

Kevät on saapunut koiruleiden rintoihin, jalkoihin, kaulalle, pyllyn päälle ja niin edelleen. Meillä on siis karvanajo käynnissä! Koda ja Naga ovat kummatkin aivan läiskikkäitä. Shanti ja Rudolf eivät vielä ole ehtineet aivan samaan vaiheeseen, mutta lujaa tulevat perässä. 

Tarhassa näkyy myös toinen kevään merkki, eli KEVÄTRIEHUNTA:

Tytöt riehuvat keskenään joka tapauksessa, mutta nyt kaikki tuntuvat riehuvan ja painivan koko ajan kaikkien kanssa aivan reikä päässä. Jopa Koda intoutuu välillä painimaan. Suurimman osan aikaa Koda tyytyy kuitenkin patsastelemaan ja kommentoimaan liian rajuja leikkejä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Woul. 

Johtajuus on alkanut sopia Kodalle. Iän tuoma varmuus ja rauhallisuus on tuonut toimintaan järkevyyttä. Kodalta on tosi paljon jäänyt pois sellaista nuoruudenintoista kohnottamista, joten ylimääräiset muilutukset ovat aika harvinaisia. Lauma tuntuu kunnioittavan sitä. 

Polar ei asu vielä isojen kanssa samassa tarhassa, mutta vien sen isojen luo lähes päivittäin touhottamaan. Se on ottanut muun porukan ihan omakseen. Shanti pöllyttää Polaria välillä minun mielestäni liikaakin, mutta Polaria ei tunnu liikuttavan Saanan riepotukset. Shanti uskoo kyllä poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti, kun sitä komentaa lopettamaan leikin, mutta kun käsken Shantin pois, Polar juoksee itse Shantin perään kaivamaan lisää verta nenästään.

Joten mikäpä sitä sitten liiemmin estelemään. Riehumisen lisäksi meillä on siis riehuttu ja ai niin, tietenkin riehuttu.

Kevään kunniaksi otin laumasta oikein sievän istumiskuvan. Neiti ADHD puuttui lähes joka kuvasta, tai sitten siitä näkyi pelkkä pylly tai korva. Tämä kuva oli ainoa, missä kaikki koirat näyttävät edes jotenkuten järkeviltä. Rudi jäi kyllä kyttäämään ohi kulkevaa kissaa. Tämä kuva oli kuitenkin kivempi kuin se toinen, jossa oli kyllä kaikki koirat, mutta Shantin loukkaantumisen rajattomuus komentamisen johdosta oli aivan käsittämättömän käsinkosketeltavaa. Siispä tämän vähemmän nirppanokkaisen kuvan myötä toivottelemme hyvää alkavaa kesää.

Kisakausi ohi - tervetuloa kevät.

Kotiluolan koirien ensimmäinen kisakausi on virallisesti vihelletty päättyneeksi. Kisakausi oli kovin lyhyt ylipäätään: ensimmäiseen kauteemme mahtui tasan tarkkaan ne yhdet kisat, koska koimme pientä epäonnisuutta koirien sairastelun muodossa. No, sairastelut olivat ja menivät. Tuntui kyllä vähän tyhmältä, että oltiin kisalisenssi maksettu tasan yksiä kisoja varten, mutta joskus asiat vain menevät niinkuin menevät.

Kisakauden ainoat kisat olivat siis Suomen siperianhuskyseuran järjestämät SM-kisat Rautavaaralla, joissa J siis oli reen puikoissa ja minä sitten vain handlaamassa. Sijoituimme kuudenneksi siperianhuskyjen kuuden koiran luokassa. Kisat olivat kaksipäiväiset ja molempinä päivinä koirat liikahtivat sen 12km. Pikkuisen parannettavaa jäi kyllä ensikaudelle: ohitusten takia tuli koomailtua. Vaihdoimme toiselle päivälle yhden koiran johdosta, ja se sujuikin jo paljon paremmin.

Sijoituksena kuudes ei ollut yhtään huono, meitä edellä menneet valjakot olivat nopeudeltaan jo sellaisia, että tämän kauden treenimäärällä olisi ollut vaikeaa pärjätä heidän ajoilleen. Kuitenkin se pieni ohittelukoomailu aiheutti sen, että putosimme REK1 tuloksen sijasta juuri ja juuri REK2:n alueelle. Ensikaudella siis haemme sen REK1:n, se kun olisi jo tällä kaudella ollut ihan saavutettavissa. Minun koiristani valjakossamme juoksi Naga ja Rudi, J:n koirista mukana oli Meirami, Cayenne, Salvia ja Boss.

Naga teki töitä täysillä - ei yhtään vähempää kuin odotinkaan. Naga panostaa aina sata lasissa, eivätkä ensimmäistä kertaa kisoissa juoksemisen paineet tuoneet minkään näköistä muutosta. Itse luotan Nagaan kuin peruskallioon. Se vaan kertakaikkiaan toimii valjaissa.

Erityisen ylpeä olin Rudista, joka on kuitenkin on vasta puolitoistavuotias. Rudi on iso poika ja niin isoa ruhoa tuntuu olevan vaikea liikuttaa kauhean nopeaa tahtia kovin montaa kilometriä. Rakenteensa puolesta Roopelainen on selvästi parhaimmillaan pidemmällä matkalla kuin sprintillä, vaikka se sielläkin on ihan hyvä. Rudin raja oli kisoja ennen treeneissä ollut siinä kymmenen kilometrin pintaan, jonka jälkeen se alkoi selvästi hidastaa. Kisoissa Rudi kuitenkin veti loppuun asti hidastelematta ja hoiti homman kotiin.

Nyt sitten sopii kevään uida liiveihin. Kesäkaudella tiedossa erikoisnäyttelyt ja muuta kivaa harrastamista.

Rudi 1.v -kuva 18.10.2014.

Olen näköjään unohtanut laittaa tänne blogiinkin Rudin 1 -vuotiskuvan! Nyt Rudolf on jo 1v ja 3kk. Aika kulkee kovin äkkiä. :)

Rudi on tällä kaudella ollut siis ensimmäistä kertaa vetämässä. Kokonsa vuoksi Rudi on voimakas, mutta kuitenkin hyvän, kevyen rakenteen vuoksi se on myös tosi nopea. Rudista on siis monenmoiseen työhön. 

Rudolf on valjakossa usein pyöräkoirana, sillä se saa kiskottua liikkeelle ihan mitä vaan. Rudin kuulee valjakossa aina lähdössä. Sillä on hassu tapa rääkäistä alussa vähän paineita pois, kun on niin tohkeissaan. Varsinkin voimatreenissä Roope laulaa niin kauan, että lähdöstä päästään rullaamaan eteenpäin sopivaan vauhtiin.

Tänään hihnalenkillä mietiskelin, että Rudi kulkee myös hihnassa aika vaivattomasti.

Vitsi, että mulla on hyviä tyyppejä täällä. :) 

Rudi 8kk ja ensimmäinen veto

Rudi täytti 8kk 18.6. ja isäntä vuosia päivää aiemmin. Näiden juhlien kunniaksi korkkasimme Rudin ensimmäiset valjaat.

Minulla on ollut Rudista aika suuret odotukset. Ensimmäisen kokeilun jälkeen on sellainen olo, että yksikään haave tämän koiran suhteen ei ole ollut väärä. Rudi meni kuin vanha tekijä, liinat kireällä ja yllättävän hyvällä maltilla. Kun pysähdyttiin, Rudi odotti sotkematta liinoja. Kun annoin luvan, lähdettiin taas matkaan omilta paikoilta. Rudi on myös Nagan tavoin nopea; kun annoin hetkeksi luvan mennä lujempaa, parina ollut Koda ei meinannut pysyä mukana. 

Suuntia Rudi ei ole oppinut samalla lailla kuin lauman vanhemmat, koska olen itse ollut laiska opettamaan. Olen ajatellut, että Rudi oppii vauhdissa päästessään kokeilemaan toisten kanssa. Kolme isoa urosta tarkoittaa vaan sitä, ettei polkupyörä oikein riitä enää kuivan maan peliksi.

Ohessa aika kamala puhelimella kuvattu ensimmäinen lähtö. Pojat ovat usein aika innokkaita lähdössä, johon viittasinkin alun "ensimmäinen lähtö ja äiti kiroilee saman tien" -lausahduksella. :D Pihasta lähdön jälkeen tulee aika pian ylämäki, mutta pääsin senkin ihan polkematta ylös, kun oli niin innokas moottori. Minulla siis Koda ja Rudi ja isännällä edessä Naga, joka ei tässä videossa näy, kun isäntä kuvaa taakse päin.

Rudi 5kk

Kas niin se aika vierii! En ole kauheasti ehtinyt kirjoitella Rudin kasvusta ja kehittymisestä, kun kotiluolan vaihtoon meni niin paljon aikaa ja energiaa. Kaiken lisäksi pakkasin kameran piuhan johonkin niin varmaan paikkaan, että sitä sai tovin etsiäkin. 

Rudi on löytänyt paikkansa laumassa hienosti. Isommat katsovat aika monia Rudin juttuja vielä sormien läpi, joten aina silloin tällöin Rudi varastelee luita tms. pentuuden piikkiin. Rudi on ollut tosi ruoka-ahne, ja on yhä, vaikka ainakin haluaisin tulkita, että se on jo vähän rauhoittunut. Naga on paras opettaja tämän suhteen. Se ei nimittäin anna Rudin tulla omalle kipalleen tai herkuilleen.

Yhden kerran Rudi on pientä painin tynkää joutunut ottamaan. Tämä oli sellainen tilanne, kun se muina miehinä marssi Nemon ruokakipolle. Nemo suutahti ja niputti pennun. Se on tosin myös ainoa kerta, kun Rudi on edes yrittänyt pistää hanttiin ja painia vastaan. Taitaa olla siis ihan selvä juttu, että Nemo tulee olemaan yhä vieläkin lauman pohjimmainen hierarkiassa, vaikka onkin kaikkein vanhin.

Myös Rudin luonne on käynyt yhä selkeämmäksi, kun paikka laumassa on vakiintunut. Rudi on hyvin perinteinen husky, erittäin omanarvontuntoinen ja ylpeä. Todella monet ovat ihmetelleet, kuinka rauhallinen ja fiksu Rudi on. Ei se oikeasti niin kovin rauhallinen ole, mutta vieraskorea kylläkin. Olemme muutaman kerran käyneet Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, jolloin Rudi tyylilleen uskollisesti lipuu hyllyväleissä nokka pystyssä ja tervehtii jonkun verran koirakavereita, mutta ei varsinaisesti alennu painimaan kenenkään kanssa. Sama tyyli jatkuu koirapuistossa. Oman lauman kesken snobeilu tippuu pois ja painikiljunta ja kinkkaaminen alkaa - Rudilla on jälleen huskyille tyypillisesti laaja ääniskaala.

Rudi on kietonut uuteen kotiluolaan kanssamme muuttaneen isukkisen kummallisen tehokkaasti pikkusormensa ympäri. Olen muutamaan kertaan höristänyt korviani "Sitten joskus, kun mulla on oma koira" -lauseille. Välillä Rudi joutuu ryöstön kohteeksi ja retkottaa isännän sylissä. En myöskään tiennyt, että isännästä lähtee niin korkeita ja lempeitä sössötysääniä.

No, eipä tuo isäntä tietysti ainoa lässyttäjä tässä taloudessa ole.

Viimeisen muutaman viikon aikana Rudin tassut ja selkä ovat venyneet kuin viimeistä päivää. Aivan sama, kuinka paljon sille lappaa ruokaa eteen, niin mikään ei kyllä kroppaan jää, kaikki menee tassunpohjiin. Pientä orastavaa teinimullittelua on havaittavissa. Kovin äkkiä tuo pikkupentuaika on hulmahtanut. Järkytys oli suuri, kun otin 5kk kuvan, eikä kuvasta enää pällistellyt vauva, vaan nuorukainen valtavine tassuineen. 

Kylläpäs se näyttää isolta pojalta! Onneksi korvien väli on vielä ihan kakaratouhua. :)

Team Rudi ja Aave

Rudista ja äitini kettiksestä Aaveesta on tullut hyvät painikaverit. Rudi on ollut äidillä muutamia iltoja hoidossa, kun olen saanut hyviä sijaisuuksia töihin. Joskus käymme muuten vain kylässä, jolloin isommat koirat yleensä painivat äidin juoksutarhassa ja pennut touhuavat sisällä.

Rudilla ja Aaveella ei ole kovinkaan paljon ikäeroa. Aave on Rudia muutaman viikon vanhempi. Kun Rudi tuli meille, Se oli Aaveen kanssa aika saman kokoinen ja pentujen tutustuminen oli helppoa ja niillä oli tosi kivaa yhdessä.

Nyt Rudi on jo kasvanut komeasti ohi Aaveen. Rudi painaa ehkä siinä 12kg pintaan ja Aave noin 6kg, joten Rudi painaa jo tuplasti Aaveen verran. Joskus leikit äityvät aika riehakkaiksi. Aave saa silloin tällöin terrieriraivareita ja Rudi riepottaa Aavetta niskasta liikaa. Aika hauskaa niillä kuitenkin on yhdessä. 

Kuulumisia

Olen tässä koittanut hiukan ottaa itseäni taas niskasta kiinni joulun herkuttelun jälkeen. Tänään kuitenkin ajattelin juhlia. Juhliminen tapahtui aamutakki päällä ja juhlan eväänä oli pakastekorvapuustit ja vaahtokarkkikaakao.

Lumi on nimittäin tullut taas piipahtamaan. En usko sen pysyvän ihan hirveän kauaa, mutta sentään sitä on! Kaikki täällä Kotiluolassa ovat aivan fiiliksissä, paitsi tietenkin Kotiluolan pikkukosla Ka. Kylki edellä tiiviisti turvavaljaissa ja -vöissä ollaan menty harrastamaan ja touhuamaan.

Lisäksi juhlan aiheena on yhä varmistuva tilanne paremman luolan löytymisestä. Tänään menemme katsomaan luolaehdokasta. Luulen, että otan laumani vaativimman, eli pennun ja laumani johtajan eli Kodan mukaan arvioimaan tiluksia. Tästä lisää myöhemmin, kun olemme asian suhteen taas viisaampia.

Penteleestä puheen ollen, Rudi kasvaa ja kehittyy hienosti. Nokka ja jalat venyvät hyvää vauhtia. Olemme harjoitelleet laumana oloa paljon sellaisissa paikoissa, joissa koirat voivat olla irti, ja nyt Rudi on alkanut ottamaan minuun etäisyyttä ja riehumaan poikien kanssa. Jos pojat lähtevät hirveän rajuun juoksuleikkiin, Rudi jää odottamaan vuoroaan, mutta sitten taas poikien ollessa kohdalla se liittyy riehuntaan. Hyvin ovat siis ottaneet toisensa, isot ja pieni.

Tervetuloa Rudi !

Rudi on ollut meillä nyt viikon verran. Täytyy sanoa, että en oikeasti suunnitellut ottavani koiraa tähän rakoon. En ollut ihan hirveän valmistautunut tähän. Alunperin lähestyin kasvattajaa, sillä kiinnitin huomioni Rudin pentueessa olevaan nättiin punaiseen tyttöön. Tytön he olivat päättäneet pitää itse. Punainen poika oli kuitenkin vapaana ja kohta löysinkin itseni järjestelemästä asuntoa pennun tuloa varten.

Sortumiseeni vaikutti aika paljon menestyneet vanhemmat. Rudin molemmat vanhemmat ovat juosseet kilpailuissa aktiivisesti ja hyvin tuloksin. Lisäksi olemme tässä tehneet paljon alustustyötä kotiluolan vaihtoa varten. Tämä luola alkaa käydä ahtaaksi laumalle. Tarkoitukseni oli miettiä lisäkoiria vasta, kun luola on jo vaihtunut. Tällaisia tilaisuuksia vain kun ei ihan alvariinsa tule, siispä päätin tarttua siihen ja mennä niillä mitä on. Rudi joutuu siis kokemaan vielä muutonkin, mutta eiköhän sekin järjesty. Poika tuntuu olevan ihan ok muutosten kanssa. Naakkaparvet ja ohi kulkevat rekka-autot sen sijaan ovat jo vähän vakavampi juttu..

Täältä pääset katsomaan Rudin pentueen sivuja Hellerkantrin kennelin sivuilta. Rudin virallinen nimi on siis Hellerkantri Eltron ja kennel on virolainen.