Keväilyä, kuvia ja kuulumisia.

Kevät on saapunut koiruleiden rintoihin, jalkoihin, kaulalle, pyllyn päälle ja niin edelleen. Meillä on siis karvanajo käynnissä! Koda ja Naga ovat kummatkin aivan läiskikkäitä. Shanti ja Rudolf eivät vielä ole ehtineet aivan samaan vaiheeseen, mutta lujaa tulevat perässä. 

Tarhassa näkyy myös toinen kevään merkki, eli KEVÄTRIEHUNTA:

Tytöt riehuvat keskenään joka tapauksessa, mutta nyt kaikki tuntuvat riehuvan ja painivan koko ajan kaikkien kanssa aivan reikä päässä. Jopa Koda intoutuu välillä painimaan. Suurimman osan aikaa Koda tyytyy kuitenkin patsastelemaan ja kommentoimaan liian rajuja leikkejä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Woul. 

Johtajuus on alkanut sopia Kodalle. Iän tuoma varmuus ja rauhallisuus on tuonut toimintaan järkevyyttä. Kodalta on tosi paljon jäänyt pois sellaista nuoruudenintoista kohnottamista, joten ylimääräiset muilutukset ovat aika harvinaisia. Lauma tuntuu kunnioittavan sitä. 

Polar ei asu vielä isojen kanssa samassa tarhassa, mutta vien sen isojen luo lähes päivittäin touhottamaan. Se on ottanut muun porukan ihan omakseen. Shanti pöllyttää Polaria välillä minun mielestäni liikaakin, mutta Polaria ei tunnu liikuttavan Saanan riepotukset. Shanti uskoo kyllä poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti, kun sitä komentaa lopettamaan leikin, mutta kun käsken Shantin pois, Polar juoksee itse Shantin perään kaivamaan lisää verta nenästään.

Joten mikäpä sitä sitten liiemmin estelemään. Riehumisen lisäksi meillä on siis riehuttu ja ai niin, tietenkin riehuttu.

Kevään kunniaksi otin laumasta oikein sievän istumiskuvan. Neiti ADHD puuttui lähes joka kuvasta, tai sitten siitä näkyi pelkkä pylly tai korva. Tämä kuva oli ainoa, missä kaikki koirat näyttävät edes jotenkuten järkeviltä. Rudi jäi kyllä kyttäämään ohi kulkevaa kissaa. Tämä kuva oli kuitenkin kivempi kuin se toinen, jossa oli kyllä kaikki koirat, mutta Shantin loukkaantumisen rajattomuus komentamisen johdosta oli aivan käsittämättömän käsinkosketeltavaa. Siispä tämän vähemmän nirppanokkaisen kuvan myötä toivottelemme hyvää alkavaa kesää.

Linnu

Koo & Naa 2.v

Koda 3.8.2014 2.v

Naga 15.8.2014 2.v

Kodan lonkka- ja selkäkuvat

Koda on kuvattu terveeksi!!

Koda on tänään kuvattu ja luusto on todettu hyväksi! Selkässä ei ole luupiikkejä, spondyloosia tai muuta ylimääräistä. Lonkkakuvat on lähetetty kennelliittoon. Eläinlääkäri sanoi, että A-lonkkia ei uskalla luvata, kun kennelliitto aika hintsusti A-merkintöjä kuulemma antaa. Näillä puheilla käsitin, että ehkä B-lonkkia sopisi odotella. Katsotaan kuitenkin, mitä tuleman pitää.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kodan kivut ovat olleet lihasperäisiä ja Kodalla on ollut tosi kovia kasvukipuiluja. Se selittää sen teini-iän käytöstäkin hiukan. Nyt siis harrastamme kovasti lihashuoltoa ja monipuolista tekemistä, jotta lihakset aukeavat ja pysyvät auki. Soittelin numeroni vielä osteopaatille, jotta hän voi ilmoitella peruutuspaikoista.

Koda tuossa vielä heräilee nukutuksesta. Välillä koittaa päätään nostaa, mutta alkaa taas pilkkimään uudestaan ja nukahtaa. Illemmalla juhlistamme koirakavereideni kanssa tuloksia kakkukahvein.

Tänään on hyvä päivä.

Tilanne Koda osa 2/3

Pieni päivitys Kodan tilanteeseen! 

Meillähän piti tänään Kodan kanssa olla lääkäri, jossa piti ottaa epävirallisia kuvia Koon lonkasta ja selästä. Tilanne muuttui kuitenkin yllättäen, kun aamulla minulle soitettiin lääkärin sairastuneen.

Vaihdoin muutaman mutkan kautta koko lääkäriä. Sain hyvän tarjouksen. Saan noiden edellisten epävirallisten kuvien hinnalla saman tien viralliset lonkkakuvat. Samalla otetaan pari epävirallista kuvaa selästä, jotta ei tarvitse jäädä arpomaan esim. spondyloosin tai skolioosin mahdollisuutta

Aiemmin jännitti. Nyt JÄNNITTÄÄ. Mitenköhän ihmeessä kestän maanantaihin asti tätä odottelua?

Tilanne Koda

Olen aina sanonut, että siperianhuskyksi Kodan liikemuoto ei ole kaikkein viehkeintä mahdollista. Pennusta asti se on ollut kuin norsu posliinikaupassa. Vuotikkaana erikoisnäyttelyssä Kodan kropasta ja liikkeestä sanottiin seuraavaa:

"Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still."

Luusto vaikutti tuomarin silmään hyvältä. Hän kuitenkin mainitsi liikkeen olevan vauvamaisen löysää. Koda on tietenkin myös aivan valtavan suuri, joten olen ajatellut sen kokoisen ruhon kehittyvän pitkään ja ottavan oman aikansa.

Puolitoistavuotiaana Koda oli yhä hyvin kömpelö. Liike oli tiivistynyt vähän, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Aloimme käymään Hirvee Harmikoiralla dobossa, jossa tavoitteena oli vahvistaa syviä lihaksia ja saada näin tukiranka kuntoon. Dobossa Koda oppi hyppäämään. Aiemmin se ei juurikaan hyppinyt. Tuntien ohjaaja Susanna, jolla on koiranomikoulutus, totesi Kodan liikkeen olevan hiukan hassun oloista takapäästä. Hän vinkkasi meille tuntien loputtua, että kannattaisi käyttää Kodaa hierojalla tai fysioterapeutilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnittää huomiota siihen, että Koda vetää vinossa. Aloin etsiä hierojaa, jolla olisi aikaa silmäistä Kodaa. Tämä olikin helpommin sanottu, kuin tehty.

Nyt Kodalla on plakkarissa 1v 9kk ikää. Olemme nyt käyneet kahteen kertaan hieronnassa Porin Tassucat -liikkeestä löytyneellä Janitalla. Janita sanoi Kodan olevan takapäästä aivan tukossa. Toisella kerralla tilanne tuntui olevan vielä huonompi, kuin ensimmäisellä. Hieronnassa Koda pyöri ja pärisi. Lihasten avaaminen oli kivuliasta ja inhottavaa, vaikka Janita olikin hellä ja kärsivällinen.

Janita suositteli meille, että Kodan alaselkää kannattaisi tutkia tarkemmin. Maanantaina meillä on aika eläinlääkärille, joka tutkii Kodan. Tarkoituksena olisi, että Kodasta otetaan muutama röntgenkuva, mutta kyseisessä paikassa ei oteta virallisia kuvia. Ajattelin otattaa viralliset kuvat myöhemmin, kun Koda on oikeasti varmasti jo kaiken kasvunsa venynyt.

Nyt allekirjoittanutta sitten jännittää. Viikonlopun yli vielä pitäisi odotella. Toivon kovasti, että kyseessä ei olisi esim. lonkkavika, jota ei voi parantaa. Toisaalta ymmärrän, ettei olisi mikään ihme, jos Kodassa olisi vähän jotain pielessä. Sehän oli jo syntyessään ihan käsittämättömän suuri toisiin pentuihin verrattuna. Kaikki muut pentueessa ovatkin terveitä. Koda on vähän tuollainen poikkeustapaus.

Arvatkaapa, kuka seuraavassa kuvassa on Koda? Kuva on Kodan kasvattajan ottama.

Uusi kotiluola

Yleensä, kun joku koirista pääsee ihan yksin mukaan autoon, on tapahtumassa jotain erikoista. Koda on päässyt jokusen viikon ajan yksin autoon, sillä olemme alkaneet harrastaa Doboa, jotta Kodan takapään lihaksistoa saisi vahvistettua. Koda ei siis aluksi aavistanutkaan, että olimme menossa jonnekin aivan muualle.

Kun käännyimme metsän ympäröimille pikkuteille, Koda heräsi ja innostui. Ei doboon mennessä ole metsää? Pääsenkö lenkille? Mikä on tämä ihana tuoksujentäyteinen paikka?

Tässä paikassa Koda ei tosiaan ollut koskaan aiemmin vieraillut. Koda oli selvästi kovin levoton. Ehkä se aisti minusta, että kyseinen paikka on jotenkin erikoinen. 

Kävelimme sammalilla ja varvuilla peitetyssä metsikössä ja mukavilla pehmeillä teillä, jossa kynnet ja anturat eivät kulu huonoksi. Koda ulvotteli ja pomppi. Paikka oli aivan kertakaikkiaan sen mieleen. Se halusi juosta vapaana ja valitti kohtalostaan olla hihnassa, vaikka käytössä oli fleksi ja 5m liikkumavara. Ihan superkiva paikka.

Sinnepä siis kelpasi uusi kotiluola perustaa.

Kuulumisia

Olen tässä koittanut hiukan ottaa itseäni taas niskasta kiinni joulun herkuttelun jälkeen. Tänään kuitenkin ajattelin juhlia. Juhliminen tapahtui aamutakki päällä ja juhlan eväänä oli pakastekorvapuustit ja vaahtokarkkikaakao.

Lumi on nimittäin tullut taas piipahtamaan. En usko sen pysyvän ihan hirveän kauaa, mutta sentään sitä on! Kaikki täällä Kotiluolassa ovat aivan fiiliksissä, paitsi tietenkin Kotiluolan pikkukosla Ka. Kylki edellä tiiviisti turvavaljaissa ja -vöissä ollaan menty harrastamaan ja touhuamaan.

Lisäksi juhlan aiheena on yhä varmistuva tilanne paremman luolan löytymisestä. Tänään menemme katsomaan luolaehdokasta. Luulen, että otan laumani vaativimman, eli pennun ja laumani johtajan eli Kodan mukaan arvioimaan tiluksia. Tästä lisää myöhemmin, kun olemme asian suhteen taas viisaampia.

Penteleestä puheen ollen, Rudi kasvaa ja kehittyy hienosti. Nokka ja jalat venyvät hyvää vauhtia. Olemme harjoitelleet laumana oloa paljon sellaisissa paikoissa, joissa koirat voivat olla irti, ja nyt Rudi on alkanut ottamaan minuun etäisyyttä ja riehumaan poikien kanssa. Jos pojat lähtevät hirveän rajuun juoksuleikkiin, Rudi jää odottamaan vuoroaan, mutta sitten taas poikien ollessa kohdalla se liittyy riehuntaan. Hyvin ovat siis ottaneet toisensa, isot ja pieni.

Koda swag

Erkkarit 2013

Suomalainen Siperianhusky -seura järjesti sippejen erikoisnäyttelyn 7.-8.9.2013 Jämsässä upealla Rantapirtillä. Erkkarit olivat ensimmäiset näyttelymme ja se kyllä tuntui näkyvän kaikessa. En tuntunut osaavan mitään ilmoittautumisesta alkaen. Olin alun perin saanut pennut jollain ilveellä ilmoitettua avoimeen luokkaan, mutta luokan vaitaminen oikeaan eli junnuihin kävi helposti poikien ollessa vuotikkaina liian nuoria avoimeen. Näyttelykirje ei jostain syystä suostunut tulemaan perille sähköpostiini, joten senkin kanssa piti taistella. Noh, vaikeuksien kautta voittoon vain. Kiitos eritoten erkkarien tiedusteluvastaavalle Sari Vehmasmäelle, joka auttoi ja neuvoi minua kaikissa toilailuissani.

Neppari jäi äidille yökylään ja pennut pääsivät road tripille. Yövyimme pe-la yön ystävän luona, jotta matka olisi hiukan lyhempi Rantapirtille. Matka näyttelypaikalle alkoi puoli seitsemältä melko huonosti nukutun yön jäljiltä; pennut nukkuivat tavallista levottomammin vieraassa paikassa ja itse heräsin neljältä aamuyöstä, kun jännitti. Puoli kahdeksan aikoihin olimme paikan päällä. Kahdeksalta oli ilmoittautuminen ja yhdeksältä alkoi ensimmäiset kehät. Me pääsimme kehään vasta ruokatauon jälkeen joskus ehkä yhden aikaan.

Pojat käyttäytyivät tosi kauniisti. Varsinkin Koda yllätti. Olin odottanut sen pitävän kukkoilua muille uroksille, mutta lopun pitäen se murisi koko erkkarin aikana parille yksilölle, jotka nekin ensin alkoivat läyhäämään Koolle.

Koda sai seuraavanlaisen arvostelun:

"1 year old. Would not want him to be any bigger. Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still. Very well handled & a pleasant dog."

Koon tulos oli H eli hyvä. Olin kyllä tyytyväinen, että Koda kymmenen senttiä ylikorkeana ei saanut hylsyä, mutta tietysti korkeus tiputti pisteitä. Koda käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja kuunteli upeasti ohjeitani. Nagan kasvattaja kommentoi vauvamaisuuden poistuvan myöhään, koska isona poikana Kodalla kestää kypsyä.

Olin ihan älyttömän ilahtunut myös maininnasta käsittelystäni. Ekakertalaisena olin jotenkin hirveän stressaantunut siitä, teenkö mitään oikein. Olen supertyytyväinen siihen, että ilmeisesti osasin kuitenkin hommani ihan hyvin.

Naga oli myös junnukehässä, joten ystäväni näytti sen, kun en vielä osaa monistua.
Nagasta sanottiin seuraavaa:

"Nice overall sight. Good head, expression, lenght of body & depht of chest. On the move has plenty of drive & moved well. Good muscle condition but unfortunately no coat."

Nagan arvosana oli EH eli erittäin hyvä. Sain sellaisen käsityksen, että erinomainen jäi lähinnä tipautetun karvan vuoksi. Toivottavasti siis seuraavassa näyttelyssä on turri tallella, jotta saadaan se ERI sieltä napattua.

Olen poikien tuloksiin tyytyväinen. Molemmat pojat olivat tosi hienosti siihen nähden, että ekaa kertaa näkivät sellaisen määrän toisia koiria ja olivat näyttelyssä. Olen myös oikeasti aika tyytyväinen itseeni, sillä olen yhä hengissä ja niin ovat kaikki karvalapsetkin. Tästä on hyvä lähteä kartuttamaan kokemusta.

Juhannus

Juhannukseni oli varsin koirientäyteinen. Pohdin tuossa sellaistakin vaihtoehtoa, että olisin hilpaissut festareille ja jättänyt koirat äidille. Koirat ovat kuitenkin aina hyvää seuraa, hoidossa pennut ovat tosi rankkoja ja hirveän kalliitakin tuommoiset festarit ovat. Siispä jäin suosiolla poikien kanssa juhannustelemaan.

Lähdin ystävieni kanssa isäni luo grillailemaan, kun isä lähti mökille. Isäni asuu rivitalossa, mutta hänellä on oma piha. Pojat viettivät Juhannusta auringonpaisteessa makoillen. Tein pennuille liekat jäljestysliinoista, koska vapaana ja uteliaina kakaroina ne tykkäävät välillä luikkia tutkimusmatkoille. Nemo tietysti pysyy vapaana. Seurana pojilla oli ystäväni 4kk vanha lapinkoiranpentu Malla.

Malla tulee oikein hyvin toimeen kaikkien koirieni kanssa. Aina, kun viettelemme tyttöjen iltaa, hommaan kuuluu myös minun koirani ja tämä Mallatyttö. Aluksi käytäntö lähti siitä, että omat poikani olivat niin nuoria, ettei niitä viitsinyt jättää illaksi yksin kotiin. Pian jengiin tuli myös Maltsi, joka myös kulki mukana. Nyt on jotenkin oletus, että koirat ovat aina siellä, missä tapahtuu. Se on minusta aika ihanaa.

Aikaa on tullut vietettyä myös koirapuistossa, kun juhannus on ollut niin ihanan lämminkin. Koirapuiston vakiporukka on aika mukavaa väkeä. Pojat tulevat pääsääntöisesti muitta mutkitta toimeen kaikkien kanssa. Koda välillä saa toiset urokset hermostumaan pullistelullaan. Olen koko ajan odotellut, koska Koda alkaa valloittamaan maapalloa, ja nythän se on alkanut. Koda on siitä näppärä, että jättää tilanteen kyllä, jos käsken sen pois. Koda toimii aika hyvin kauko-ohjattuna.

Juhannuksen kunniaksi syötiin possunkorvia, rapsuteltiin ja oltiin paljon ulkona. Pojat käyttäytyivät niin älyttömän hyvin, että tässä nyt myrskyä tyynen jälkeen odotellessa! Olen henkisesti valmistautunut...

Pennut 9,5kk

Sitä ollaan kasvettu jo kovin isoiksi pojiksi. Hihnakävely sujuu koko ajan paremmin. Tosin luulen, että siihen on vaikuttanut osaltaan myös yhtäkkiä lämmenneet ilmat. Eivät siis jaksa tempoa ja intoilla, kun on niin kuuma. Kesäharrastuksemme tottis on alkanut, tavoitteena olisi edistää meidän yhteispeliä, ja koirapuiston maaperää on tullut kuluteltua aika aktiivisesti.

Kuvasta kiitos Lauralle. 

IKKUNA.

Kyyläkoirat in action! Ikkuna on tällä hetkellä erittäin in. Siitä voi vahdata kaikennäköistä ohi menevää, varsinkin toisia koiria ja ambulansseja. Tässä eräänä päivänä bustasin Nagan jopa vahtaamasta ulos toteemimaisen ryhdin kera keittiön pöydällä istuen. Tästä kyyläysmuodosta tosin sai satikutia. Makkarin ikkuna on siis parempi öögailuspotti.

Kaikkeist eniten parasta on, jos mami sattuu oikein avaamaan pikkuikkunan. 4D -elämys; sen voi jopa haistaa!

Koda ja uusi lävistys.

Koda alkaa mitä ilmeisimmin lähennellä teini-ikää. Ainakin kinkkamisen määrä on koko ajan kasvussa. Kaikesta pitää rutista ja valittaa. Pari päivää sitten kotiin tullessani satuin huomaamaan myös uuden anarkian ilmenemismuodon:

Koda on hankkinut huulilävistyksen. Mitä ilmeisimmin lävistyksen tekijä on ollut toinen luopio omasta laumastani, nimittäin Nemo. Uskoakseni se on tehnyt tämän kyseenalaisen kolon ihan vain siitä syystä, että on lopultakin kyllästynyt kuuntelemaan Kodan ruinausta saada reikä naamaansa.

Ajelin lävistyksen ympäriltä karvat ja nyt annamme sen rupeutua ja umpeutua. Haavasalvaakin sattuu tuolla laatikossa olemaan. Rupi tuli nopeasti, kun otin vain karvat edesta muhittamasta.

Voi mamin egoilijaa. Kaikkialle sitä tarttee nokkansa tunkea.

Elämäni tärkeimmät

Lähiaikoina olen ollut valtavan kiireinen ja väsynyt. Olen vienyt koiria sen verran, että ne pysyvät järjissään, mutta en kyllä juurikaan sen enempää. Tänään minulla on vapaapäivä, jonka päätin pyhittää kokonaan koirille, sillä ne ovat ansainneet jakamattoman huomioni koko viikon työssä juoksemisen jälkeen. Uskomattoman upea ilma sai meidät liikkeelle heti auringon ilmestyttyä taivaalle aamusella.

Nämä on niitä päiviä, kun muistan, miksi rakastan niitä asioita, joita rakastan. Koirani ja kaunis puuterinen hanki. Ne vaan repii mun suupielet ylös vaikka olis kuinka hankalaa.

Uusi kotiluola

Olemme nyt olleet pari viikkoa uudessa kotiluolassa ja voisin sanoa, että pojat ovat asettumassa aloilleen. Muuton myötä pennut keksivät alkaa viihdyttämään itseään vetämällä pöydiltä tavaroita alas ja silppuamalla kaiken, minkä alas saavat. Teen nyt kovasti töitä tämän tavan lopettamiseksi.

Pojat ovat joutuneet olemaan paljon yksin, sillä minulla on koulussa rankka rupeama. Pääsääntöisesti se on kuitenkin sujunut oikein hyvin. Kun muutto oli ihan tuore juttu, pennut tuhosivat kirjoja ja joitain muita esineitä stressipäissään, mutta suurin osa tällaisesta toiminnasta on rauhoittunut. Nenäliinapaketteja ne eivät voi vastustaa ja jos olen johonkin nenäliinapaketin jättänyt, niin se kyllä löytyy lattialta hienonnettuna. Sängyn kulmaa on joku hiukan maistanut ja sen sellaista. Pääsääntöisesti tuhoilut ovat kyllä pysyneet aika pienissä sopivalla aktivoinnilla. Myös sisäsiisteys on ottanut valtavat harppaukset eteenpäin ja paikat pysyy siistinä, kun vain käyn ruokatauolla pissattamassa.

Koda ja mosaiikki

Rakentelin päivieni iloksi pienen mosaiikin Kodasta, kun se oli vauva. Minun piti ottaa siitä ja Kodasta kuvia, mutta olen vallan unohtanut ja nyt Kodan väritys on tietysti jo aivan eri näköinen, kuin mosaiikin tekoaikoihin. Kaikesta huolimatta esittelin sen Kodalle nyt jälkikäteen ja Kodan mielipide oli seuraava:

Kelpasi siis herra kriitikolle! :D Taidettani arvostetaan täällä. Olen niin otettu, haha.