Pennelit 2vkoa

Dukkha:

Magga:

Nirodha:

Samudaya:

Täällä ollaan nyt kaksviikkoisia! Silmät ovat kaikilla auenneet ja maailmaa maistellaan ahkerasti. Lattialla käveleminen on vielä vähän vaikeaa, kun jalat lupsahtelevat minne sattuu, mutta matolla kävellään kovasti, vaikka joskus siinäkin tulee mentyä kyljelleen. Eli siis pentulaatikon ulkopuolinen maailma on alkanut ensimmäisiä kertoja kiinnostamaan ja elämän perustaitoja harjoitellaan.

Shanti syö hurjia määriä ja laihtuu silti. Maidon tuottaminen tuntuu olevan enegiaa vievää puuhaa.

Kauheasti kaikki ovat olleet isätutkimuksista uteliaita. Voin tässä nyt selittää saman tien, että pennuista otetaan verinäytteet 5vko vanhoina samalla, kun käydään laittamassa sirut ja eläinlääkärin tarkastuksessa. Aikaisemmin ei siruja voi laittaa, sillä ihan minipennulla ne saattavat vaeltaa aivan minne sattuu. Tietysti asiat voisi hoitaa kahdella eri reissulla, mutta en viitsi näitä pariviikkoisia kauheastii riiailla ympäri maailmaa.

Joten viisiviikkoisena näytteet. Eläinlääkäri lähettää näytteet labralle, ja labra ottaa sitten vielä oman aikansa näytteiden tutkimiseen. Sitten ollaan jännän äärellä ja katsellaan, mitä tuleman pitää.

Pailailen taas kuvin ja hölötyksin! :)

Four noble truths

Kiinnitin huomiota pari päivää sitten siihen, että Shantin vatsa alkoi "tippumaan", mikä kielii synnytyksen lähenemisestä. Eilen illalla Shanti alkoi kovasti kävelemään ja sen takajalat tärisivät. Ajattelin, että synnytys on lähellä, mutta epäilin ajankohdaksi huomisyötä. Tyttö hakeutui häkkyräänsä lepäilemään ja varmuuden vuoksi siirsin kaikki muut pois huoneesta. Värinä jatkui, mutta ravaaminen loppui, ja menimme nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että Shanti alkoi taas teppaamaan, mutta entistä enemmän, ja piippaili kovasti. Poltot olivat siis alkaneet. Koitin rauhoitella tyttöä ja silittelin ja hyssyttelin kaikessa rauhassa. Shanti vetäytyi takaisin häkkiin.

Yhtäkkiä Shanti pomppasi ylös häkistä ja alkoi huutaa. Huomasin sikiökalvon pilkistävän hännän alta. Nousin ylös kurkatakseni hännän alle, ja kas vain, sieltä pamahti käteeni ensimmäinen pentu kalvossaan epämääräisen veri-limalammikon saattelemana. Shanti veti uukkarin ja paineli takaisin häkkiin makaamaan. Laskin pennun sen eteen, mutta se vain piippasi ja värisi. Rikoin sitten itse pennun kalvon, nappasin pyyhkeen ja hieroin pentua sen verran, että se alkoi hiukan kiemurtelemaan ja höpöttämään. Koska Shanti ei osoittanut mitään mielenkiintoa pennun hoitamista kohtaan, lähdin keittiöön hakemaan lankaa napanuoraa varten.

Takaisin tullessani tunsin itseni hiukan ääliöksi, sillä Saana oli jo hoitanut ensimmäisen pennun ja availi toisen kalvoja. Shantin mielenkiinnottomuus pentua kohtaan johtui siis siitä, että seuraava tuli samaan hyömyyn ja se täytyi lykätä ulos. Kun tämä homma oli tehty, tyttö alkoi pesemään ja hoivaamaan jälkikasvua. Minä vein välineet takasisin ja totesin, että antaa sen tehdä hommat, joka hommat osaa. Siispä jäin istumaan häkin viereen ja annoin Shantin jatkaa touhujaan.

Melkein puolitoista tuntia kului niin, ettei tapahtunut mitään. Aloin jo pelätä, että jossain on jotain vikaa. Kolmas pentu tuli kuitenkin pienen lepotauon jälkeen ja neljäs seurasi jonkun ajan kuluttua.

Tässä sitä nyt ollaan, ja haskeilta nuo muuten näyttää. Neljä kakaraa Saana puski maailmaan ja ne ovat kaikki tosi suuria, reippaita ja elinvoimaisia. Ruoka maistuu ja kovasti muhmuttavat menemään tuolla makkarissa. Shanti on tosi esimerkillinen toiminnassaan. Hoitaa hellästi ja määrätietoisesti. Olen tosi iloinen.

Tässä minihunnit saapumisjärjestyksessä:

1. Piebald uros klo. 4.46

2. Tumma riista narttu valkoisella kranssilla klo. 5.06

3. Tumma riista narttu niskatäplillä klo. 6.39

4. Tumma riista uros klo. 7.23

Komia katras, vaikka näin ihte sanonkin. Yö meni sekä minulta, että Saanalta aika paljolti ilman unta. Nukahdin itse uudelleen joskus kahdeksan jälkeen pariksi tunniksi, ja Shanti nukkui hiukan pentujen 2. ja 3. välissä ja enempi vähempi lepäilee, minkä hoitamiselta kerkeää.

Muut koirat heitin aamulla tarhoihin. Nuuskuttelu oli kohtalaisen intensiivistä. Polar myös yöllä piippaili, kun vauvojen ääni alkoi kuulua. Kyllä meillä kaikki tiesi, että jotain outoa täällä tapahtuu. Kaikki muut olivatkin levottomia, paitsi Koda, joka kävi makkarin ovella nuuskaisemassa pyyhettä, ja poistui ottamaan lukua keittiöön.

Shanti 1v !

Saanamaanan pentue täyttää tänään vuoden! Syntymäpäivää juhlittiin lellintätuokion merkeissä. Saana sai kokovartalohieronnan ja talvivillojen harjaussession. Ja paljon pusuja. Maaniainen elää pusuilla. 

Alemmassa kuvassa Shanti on auttelemassa hoitamaan kotiluolan jäneseläimiä. Ihana pikkuinen prinsessa Maana on sen verran tottelevainen ja suhteellisen riistavietitön, että sitä uskaltaa pupuhommissa pitää mukana. Tämä ei ollenkaan kaikilta haskiaisilta luonaa. Shanti kuuluu vähemmistöön, mutta pidän tätä piirrettä oikein positiivisena.

Paljon onnea mamin ihana pieni esikoistytär. (Ja sisarukset!)

Keväilyä, kuvia ja kuulumisia.

Kevät on saapunut koiruleiden rintoihin, jalkoihin, kaulalle, pyllyn päälle ja niin edelleen. Meillä on siis karvanajo käynnissä! Koda ja Naga ovat kummatkin aivan läiskikkäitä. Shanti ja Rudolf eivät vielä ole ehtineet aivan samaan vaiheeseen, mutta lujaa tulevat perässä. 

Tarhassa näkyy myös toinen kevään merkki, eli KEVÄTRIEHUNTA:

Tytöt riehuvat keskenään joka tapauksessa, mutta nyt kaikki tuntuvat riehuvan ja painivan koko ajan kaikkien kanssa aivan reikä päässä. Jopa Koda intoutuu välillä painimaan. Suurimman osan aikaa Koda tyytyy kuitenkin patsastelemaan ja kommentoimaan liian rajuja leikkejä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Woul. 

Johtajuus on alkanut sopia Kodalle. Iän tuoma varmuus ja rauhallisuus on tuonut toimintaan järkevyyttä. Kodalta on tosi paljon jäänyt pois sellaista nuoruudenintoista kohnottamista, joten ylimääräiset muilutukset ovat aika harvinaisia. Lauma tuntuu kunnioittavan sitä. 

Polar ei asu vielä isojen kanssa samassa tarhassa, mutta vien sen isojen luo lähes päivittäin touhottamaan. Se on ottanut muun porukan ihan omakseen. Shanti pöllyttää Polaria välillä minun mielestäni liikaakin, mutta Polaria ei tunnu liikuttavan Saanan riepotukset. Shanti uskoo kyllä poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti, kun sitä komentaa lopettamaan leikin, mutta kun käsken Shantin pois, Polar juoksee itse Shantin perään kaivamaan lisää verta nenästään.

Joten mikäpä sitä sitten liiemmin estelemään. Riehumisen lisäksi meillä on siis riehuttu ja ai niin, tietenkin riehuttu.

Kevään kunniaksi otin laumasta oikein sievän istumiskuvan. Neiti ADHD puuttui lähes joka kuvasta, tai sitten siitä näkyi pelkkä pylly tai korva. Tämä kuva oli ainoa, missä kaikki koirat näyttävät edes jotenkuten järkeviltä. Rudi jäi kyllä kyttäämään ohi kulkevaa kissaa. Tämä kuva oli kuitenkin kivempi kuin se toinen, jossa oli kyllä kaikki koirat, mutta Shantin loukkaantumisen rajattomuus komentamisen johdosta oli aivan käsittämättömän käsinkosketeltavaa. Siispä tämän vähemmän nirppanokkaisen kuvan myötä toivottelemme hyvää alkavaa kesää.

Pikku Maana Manti.

Saanaa on nyt kolmisen kertaa kokeiltu valjaisiin, ja ihan hienosti näyttää menevän. Ensikaudella Saana pääsee siis jo treeniin. Olen ylpeä näkemästäni! Ensimmäisiä juoksuja odotellaan vielä, siskon ekat juoksut oli kuukauden-pari sitten. Vuoden ikä alkaa pikkuhiljaa hiipiä lähemmäs. Pari kuukautta vielä.

Shanti 6 kk

Shantimanti Saana Sanelma täyttää tänään 6 kk. 

Olen ollut Shantiin kyllä hyvin ihastunut. Shanti on äärimmäisen ihmisrakas ikään katsomatta. Se pusuttelee läpi kaikki vauvasta vaariin, kun on saanut hiukan tutustua.

Shanti on äitinsä tapaan hyvin itsenäinen ja omanarvontunteva. Luoksetulot ovat vähän sitä ja tätä, kun muutakin tekemistä yleensä löytyisi, mutta ainakin vielä pysyy vapaana. Katsotaan mihin tämäkin tästä kehittyy ajan kuluessa.

Olen loppupentueesta tavannut kasvattajalle jääneitä kahta pentua. Nekin vaikuttavat oikein hauskoilta ja lupaavilta tyypeiltä. Kaikenkaikkiaan oikein rotutyypillinen haiskiassetti. Juuri sitä, mitä toivoinkin pennun ottaessani.

Yllä kasvattajalle jääneet pennut ja Saana keskellä yötä koirapuistotreffeillä.

Häilyvää elämää

Nemon poismenon jälkeen kaikki on ollut minulle vaikeaa. Arki tuntuu luonnottomalta. Jotenkin aina odotan arkirutiineissa Nemon vuoroa. Nemon vuoroa saada ruoka, Nemon vuoroa tulla kiinnitetyksi hihnaan, Nemon vuoroa hypätä autoon ja niin edespäin. Koko ajan tulen huomanneeksi puutostilan arkeni ympyröissä.

Olen muutenkin kokenut muutoksia. Kotiluolan blogin aikana parisuhdetilanteeni on heittänyt häränpyllyä jo toisen kerran.

Koirat ovat silti kaikin puolin iloisia. Ne ovat koiramaiseen tapaansa tottuneet nopeasti siihen, että laumasta puuttuu jotain. Onneksi meitä on paljon. Kerta toisensa jälkeen mietin, kuinka hukassa olisin, jos minulla olisi vain yksi koira, jonka joutuisin lopettamaan. Helpompaahan se näin on, kun on vielä suurin osa laumaa jäljellä. Arkirutiinit säilyvät kuitenkin olemassaolevina, vaikka muuttuvatkin vähän rakenteeltaan.

Tällaisina aikoina laumani tuki on minulle ensiarvoisen tärkeää. En varmasti jaksaisi ilman sitä. Illalla kääriydymme kaikki lattialle patjoista levitettyyn siskonpetiin ja muodostamme ihanan voimauttavan vuoren, jota mikään ei kaada. Se tuntuu hyvältä.

Shanti kasvaa hienosti ja on jo laumaantunut poikien kanssa. Naga tuntuu olevan Shantin lempiseuraa. Niillä on selvästi joku riistanväristen jengi. Shanti nukkuu Nagan kyljessä kiinni tämän tästä ja seurailee sitä juoksutarhassa.

Kuvassa taka-alalla on Shantin pentubestis, Pähkinä. Pähkinä on Shantia vähän vanhempi poikapentu, jonka kanssa Saana tykkää pemuttaa menemään.

Shanti laumaan

Shanti liittyi laumaamme viikko sitten. Shanti on nyt yhdeksän viikkoa vanha oikein reipas pikkulikka. Kyllä - siis ensimmäinen narttukoirani! Minulla ei olekaan aiemmin ollut koskaan narttua ja hirveästi odotan sitä, että pääsen näkemään ja kokemaan elämää näinkin. 

Shanti on luonteeltaan aivan loistava. Shanti rakastaa ihmisiä ja on hirveä pusumonsteri. Alku meillä oli pikkuisen vaikeampi, kuin muiden koirien kohdalla on ollut. Shanti itki pari päivää suoraa huutoa kaiken ajan, kun oli sisällä. Tämä johtunee siitä, että pentujen äiti oli aivan loistava hoivaaja ja ikävä oli kova. Kävin ostamassa Adaptil -haihduttimen elikä DAPin olkkariin rauhoittamaan. Ensimmäiset päivät juoksutarhassa pidin Shantia hihnassa, koska isommat pojat pelottivat vielä kovasti. Tänään kuitekin jo naureskelin sitä, miten Shanti meni komentamaan ja rähisemään Kodan ja Nagan vähän turhan rajun painileikin sekaan. Kotiuduttu siis on.

Olen kovin tyytyväinen tyttöön.

Kinan pennut 2vko vanhoina

Tässä muutama kuva Kinkun lapsukaisista pariviikkoisina. Nyt pennelit ovat jo nelisen viikkoa vanhoja. En vain ehtinyt laittaa näitä kuvia ennen Turkin reissuani, niin saatte nämä nähtäväksi vähän tällä lailla myöhässä. Onneksi ne ovat yhä yhtä sööttejä. :)

Pojat ovat mielissään, kun pääsevät muiden ystäväni lauman tyttöjen kanssa leikkimään, kun minä menen kyseiseen paikkaan nuuskimaan ihmis- ja koiravauvoja. Kaikilla on kivaa siis. Tänään jälleen luvassa visiitti ja kameran akku on ollut jo aamusta asti lataamassa. Tiedossa siis kuvia taas, kun jaksan ne käsitellä.