Keväilyä, kuvia ja kuulumisia.

Kevät on saapunut koiruleiden rintoihin, jalkoihin, kaulalle, pyllyn päälle ja niin edelleen. Meillä on siis karvanajo käynnissä! Koda ja Naga ovat kummatkin aivan läiskikkäitä. Shanti ja Rudolf eivät vielä ole ehtineet aivan samaan vaiheeseen, mutta lujaa tulevat perässä. 

Tarhassa näkyy myös toinen kevään merkki, eli KEVÄTRIEHUNTA:

Tytöt riehuvat keskenään joka tapauksessa, mutta nyt kaikki tuntuvat riehuvan ja painivan koko ajan kaikkien kanssa aivan reikä päässä. Jopa Koda intoutuu välillä painimaan. Suurimman osan aikaa Koda tyytyy kuitenkin patsastelemaan ja kommentoimaan liian rajuja leikkejä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Woul. 

Johtajuus on alkanut sopia Kodalle. Iän tuoma varmuus ja rauhallisuus on tuonut toimintaan järkevyyttä. Kodalta on tosi paljon jäänyt pois sellaista nuoruudenintoista kohnottamista, joten ylimääräiset muilutukset ovat aika harvinaisia. Lauma tuntuu kunnioittavan sitä. 

Polar ei asu vielä isojen kanssa samassa tarhassa, mutta vien sen isojen luo lähes päivittäin touhottamaan. Se on ottanut muun porukan ihan omakseen. Shanti pöllyttää Polaria välillä minun mielestäni liikaakin, mutta Polaria ei tunnu liikuttavan Saanan riepotukset. Shanti uskoo kyllä poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti, kun sitä komentaa lopettamaan leikin, mutta kun käsken Shantin pois, Polar juoksee itse Shantin perään kaivamaan lisää verta nenästään.

Joten mikäpä sitä sitten liiemmin estelemään. Riehumisen lisäksi meillä on siis riehuttu ja ai niin, tietenkin riehuttu.

Kevään kunniaksi otin laumasta oikein sievän istumiskuvan. Neiti ADHD puuttui lähes joka kuvasta, tai sitten siitä näkyi pelkkä pylly tai korva. Tämä kuva oli ainoa, missä kaikki koirat näyttävät edes jotenkuten järkeviltä. Rudi jäi kyllä kyttäämään ohi kulkevaa kissaa. Tämä kuva oli kuitenkin kivempi kuin se toinen, jossa oli kyllä kaikki koirat, mutta Shantin loukkaantumisen rajattomuus komentamisen johdosta oli aivan käsittämättömän käsinkosketeltavaa. Siispä tämän vähemmän nirppanokkaisen kuvan myötä toivottelemme hyvää alkavaa kesää.

Kisakausi ohi - tervetuloa kevät.

Kotiluolan koirien ensimmäinen kisakausi on virallisesti vihelletty päättyneeksi. Kisakausi oli kovin lyhyt ylipäätään: ensimmäiseen kauteemme mahtui tasan tarkkaan ne yhdet kisat, koska koimme pientä epäonnisuutta koirien sairastelun muodossa. No, sairastelut olivat ja menivät. Tuntui kyllä vähän tyhmältä, että oltiin kisalisenssi maksettu tasan yksiä kisoja varten, mutta joskus asiat vain menevät niinkuin menevät.

Kisakauden ainoat kisat olivat siis Suomen siperianhuskyseuran järjestämät SM-kisat Rautavaaralla, joissa J siis oli reen puikoissa ja minä sitten vain handlaamassa. Sijoituimme kuudenneksi siperianhuskyjen kuuden koiran luokassa. Kisat olivat kaksipäiväiset ja molempinä päivinä koirat liikahtivat sen 12km. Pikkuisen parannettavaa jäi kyllä ensikaudelle: ohitusten takia tuli koomailtua. Vaihdoimme toiselle päivälle yhden koiran johdosta, ja se sujuikin jo paljon paremmin.

Sijoituksena kuudes ei ollut yhtään huono, meitä edellä menneet valjakot olivat nopeudeltaan jo sellaisia, että tämän kauden treenimäärällä olisi ollut vaikeaa pärjätä heidän ajoilleen. Kuitenkin se pieni ohittelukoomailu aiheutti sen, että putosimme REK1 tuloksen sijasta juuri ja juuri REK2:n alueelle. Ensikaudella siis haemme sen REK1:n, se kun olisi jo tällä kaudella ollut ihan saavutettavissa. Minun koiristani valjakossamme juoksi Naga ja Rudi, J:n koirista mukana oli Meirami, Cayenne, Salvia ja Boss.

Naga teki töitä täysillä - ei yhtään vähempää kuin odotinkaan. Naga panostaa aina sata lasissa, eivätkä ensimmäistä kertaa kisoissa juoksemisen paineet tuoneet minkään näköistä muutosta. Itse luotan Nagaan kuin peruskallioon. Se vaan kertakaikkiaan toimii valjaissa.

Erityisen ylpeä olin Rudista, joka on kuitenkin on vasta puolitoistavuotias. Rudi on iso poika ja niin isoa ruhoa tuntuu olevan vaikea liikuttaa kauhean nopeaa tahtia kovin montaa kilometriä. Rakenteensa puolesta Roopelainen on selvästi parhaimmillaan pidemmällä matkalla kuin sprintillä, vaikka se sielläkin on ihan hyvä. Rudin raja oli kisoja ennen treeneissä ollut siinä kymmenen kilometrin pintaan, jonka jälkeen se alkoi selvästi hidastaa. Kisoissa Rudi kuitenkin veti loppuun asti hidastelematta ja hoiti homman kotiin.

Nyt sitten sopii kevään uida liiveihin. Kesäkaudella tiedossa erikoisnäyttelyt ja muuta kivaa harrastamista.

Koo & Naa 2.v

Koda 3.8.2014 2.v

Naga 15.8.2014 2.v

Kuulumisia

Olen tässä koittanut hiukan ottaa itseäni taas niskasta kiinni joulun herkuttelun jälkeen. Tänään kuitenkin ajattelin juhlia. Juhliminen tapahtui aamutakki päällä ja juhlan eväänä oli pakastekorvapuustit ja vaahtokarkkikaakao.

Lumi on nimittäin tullut taas piipahtamaan. En usko sen pysyvän ihan hirveän kauaa, mutta sentään sitä on! Kaikki täällä Kotiluolassa ovat aivan fiiliksissä, paitsi tietenkin Kotiluolan pikkukosla Ka. Kylki edellä tiiviisti turvavaljaissa ja -vöissä ollaan menty harrastamaan ja touhuamaan.

Lisäksi juhlan aiheena on yhä varmistuva tilanne paremman luolan löytymisestä. Tänään menemme katsomaan luolaehdokasta. Luulen, että otan laumani vaativimman, eli pennun ja laumani johtajan eli Kodan mukaan arvioimaan tiluksia. Tästä lisää myöhemmin, kun olemme asian suhteen taas viisaampia.

Penteleestä puheen ollen, Rudi kasvaa ja kehittyy hienosti. Nokka ja jalat venyvät hyvää vauhtia. Olemme harjoitelleet laumana oloa paljon sellaisissa paikoissa, joissa koirat voivat olla irti, ja nyt Rudi on alkanut ottamaan minuun etäisyyttä ja riehumaan poikien kanssa. Jos pojat lähtevät hirveän rajuun juoksuleikkiin, Rudi jää odottamaan vuoroaan, mutta sitten taas poikien ollessa kohdalla se liittyy riehuntaan. Hyvin ovat siis ottaneet toisensa, isot ja pieni.

Vegenaa

Sain ensimmäisen kerran tietää Nagan oudosta ruokamieltymyksistä, kun se heittäytyi kerjäämään minulta salaatinlehteä. Ikinä en ole siltä toiste sellaista ruinaamisshowta saanut. Hämmentyneenä päätin kokeilla, mitä se salaatista sitten oikeasti tuumaa. Pupunruoka meni parempiin suihin alta aikayksikön.

Tästä huvittuneena olen aina silloin tällöin tarjonnut Nagalle kaikenlaisia kasvikunnasta peräisin olevia syötäviä. Omenaa se kanniskelee ja makustelee, muttei varsin aktiivisesti syö. Sekä kurkku että kaikennäköiset salaatit ovat ihan ykkösiä. Banaani on myös herkkua. Muutamia marjojakin se on maistellut. Tyrni ei kelvannut ja viinimarjoista osan se jätti kipon pohjalle, kun laitoin eilen ruokaan muutaman. Vadelmat, mansikat ja mustikat sen sijaan uppoavat kuin kuuma veitsi voihin.

Tänään annoin ruokaa laittaessani Nagalle ananaksen jämän ja ylen tyytyväisenä se hiippaili aarteen kanssa omaan nurkkaansa. 

Erkkarit 2013

Suomalainen Siperianhusky -seura järjesti sippejen erikoisnäyttelyn 7.-8.9.2013 Jämsässä upealla Rantapirtillä. Erkkarit olivat ensimmäiset näyttelymme ja se kyllä tuntui näkyvän kaikessa. En tuntunut osaavan mitään ilmoittautumisesta alkaen. Olin alun perin saanut pennut jollain ilveellä ilmoitettua avoimeen luokkaan, mutta luokan vaitaminen oikeaan eli junnuihin kävi helposti poikien ollessa vuotikkaina liian nuoria avoimeen. Näyttelykirje ei jostain syystä suostunut tulemaan perille sähköpostiini, joten senkin kanssa piti taistella. Noh, vaikeuksien kautta voittoon vain. Kiitos eritoten erkkarien tiedusteluvastaavalle Sari Vehmasmäelle, joka auttoi ja neuvoi minua kaikissa toilailuissani.

Neppari jäi äidille yökylään ja pennut pääsivät road tripille. Yövyimme pe-la yön ystävän luona, jotta matka olisi hiukan lyhempi Rantapirtille. Matka näyttelypaikalle alkoi puoli seitsemältä melko huonosti nukutun yön jäljiltä; pennut nukkuivat tavallista levottomammin vieraassa paikassa ja itse heräsin neljältä aamuyöstä, kun jännitti. Puoli kahdeksan aikoihin olimme paikan päällä. Kahdeksalta oli ilmoittautuminen ja yhdeksältä alkoi ensimmäiset kehät. Me pääsimme kehään vasta ruokatauon jälkeen joskus ehkä yhden aikaan.

Pojat käyttäytyivät tosi kauniisti. Varsinkin Koda yllätti. Olin odottanut sen pitävän kukkoilua muille uroksille, mutta lopun pitäen se murisi koko erkkarin aikana parille yksilölle, jotka nekin ensin alkoivat läyhäämään Koolle.

Koda sai seuraavanlaisen arvostelun:

"1 year old. Would not want him to be any bigger. Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still. Very well handled & a pleasant dog."

Koon tulos oli H eli hyvä. Olin kyllä tyytyväinen, että Koda kymmenen senttiä ylikorkeana ei saanut hylsyä, mutta tietysti korkeus tiputti pisteitä. Koda käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja kuunteli upeasti ohjeitani. Nagan kasvattaja kommentoi vauvamaisuuden poistuvan myöhään, koska isona poikana Kodalla kestää kypsyä.

Olin ihan älyttömän ilahtunut myös maininnasta käsittelystäni. Ekakertalaisena olin jotenkin hirveän stressaantunut siitä, teenkö mitään oikein. Olen supertyytyväinen siihen, että ilmeisesti osasin kuitenkin hommani ihan hyvin.

Naga oli myös junnukehässä, joten ystäväni näytti sen, kun en vielä osaa monistua.
Nagasta sanottiin seuraavaa:

"Nice overall sight. Good head, expression, lenght of body & depht of chest. On the move has plenty of drive & moved well. Good muscle condition but unfortunately no coat."

Nagan arvosana oli EH eli erittäin hyvä. Sain sellaisen käsityksen, että erinomainen jäi lähinnä tipautetun karvan vuoksi. Toivottavasti siis seuraavassa näyttelyssä on turri tallella, jotta saadaan se ERI sieltä napattua.

Olen poikien tuloksiin tyytyväinen. Molemmat pojat olivat tosi hienosti siihen nähden, että ekaa kertaa näkivät sellaisen määrän toisia koiria ja olivat näyttelyssä. Olen myös oikeasti aika tyytyväinen itseeni, sillä olen yhä hengissä ja niin ovat kaikki karvalapsetkin. Tästä on hyvä lähteä kartuttamaan kokemusta.

Juhannus

Juhannukseni oli varsin koirientäyteinen. Pohdin tuossa sellaistakin vaihtoehtoa, että olisin hilpaissut festareille ja jättänyt koirat äidille. Koirat ovat kuitenkin aina hyvää seuraa, hoidossa pennut ovat tosi rankkoja ja hirveän kalliitakin tuommoiset festarit ovat. Siispä jäin suosiolla poikien kanssa juhannustelemaan.

Lähdin ystävieni kanssa isäni luo grillailemaan, kun isä lähti mökille. Isäni asuu rivitalossa, mutta hänellä on oma piha. Pojat viettivät Juhannusta auringonpaisteessa makoillen. Tein pennuille liekat jäljestysliinoista, koska vapaana ja uteliaina kakaroina ne tykkäävät välillä luikkia tutkimusmatkoille. Nemo tietysti pysyy vapaana. Seurana pojilla oli ystäväni 4kk vanha lapinkoiranpentu Malla.

Malla tulee oikein hyvin toimeen kaikkien koirieni kanssa. Aina, kun viettelemme tyttöjen iltaa, hommaan kuuluu myös minun koirani ja tämä Mallatyttö. Aluksi käytäntö lähti siitä, että omat poikani olivat niin nuoria, ettei niitä viitsinyt jättää illaksi yksin kotiin. Pian jengiin tuli myös Maltsi, joka myös kulki mukana. Nyt on jotenkin oletus, että koirat ovat aina siellä, missä tapahtuu. Se on minusta aika ihanaa.

Aikaa on tullut vietettyä myös koirapuistossa, kun juhannus on ollut niin ihanan lämminkin. Koirapuiston vakiporukka on aika mukavaa väkeä. Pojat tulevat pääsääntöisesti muitta mutkitta toimeen kaikkien kanssa. Koda välillä saa toiset urokset hermostumaan pullistelullaan. Olen koko ajan odotellut, koska Koda alkaa valloittamaan maapalloa, ja nythän se on alkanut. Koda on siitä näppärä, että jättää tilanteen kyllä, jos käsken sen pois. Koda toimii aika hyvin kauko-ohjattuna.

Juhannuksen kunniaksi syötiin possunkorvia, rapsuteltiin ja oltiin paljon ulkona. Pojat käyttäytyivät niin älyttömän hyvin, että tässä nyt myrskyä tyynen jälkeen odotellessa! Olen henkisesti valmistautunut...

Pennut 9,5kk

Sitä ollaan kasvettu jo kovin isoiksi pojiksi. Hihnakävely sujuu koko ajan paremmin. Tosin luulen, että siihen on vaikuttanut osaltaan myös yhtäkkiä lämmenneet ilmat. Eivät siis jaksa tempoa ja intoilla, kun on niin kuuma. Kesäharrastuksemme tottis on alkanut, tavoitteena olisi edistää meidän yhteispeliä, ja koirapuiston maaperää on tullut kuluteltua aika aktiivisesti.

Kuvasta kiitos Lauralle. 

IKKUNA.

Kyyläkoirat in action! Ikkuna on tällä hetkellä erittäin in. Siitä voi vahdata kaikennäköistä ohi menevää, varsinkin toisia koiria ja ambulansseja. Tässä eräänä päivänä bustasin Nagan jopa vahtaamasta ulos toteemimaisen ryhdin kera keittiön pöydällä istuen. Tästä kyyläysmuodosta tosin sai satikutia. Makkarin ikkuna on siis parempi öögailuspotti.

Kaikkeist eniten parasta on, jos mami sattuu oikein avaamaan pikkuikkunan. 4D -elämys; sen voi jopa haistaa!

Elämäni tärkeimmät

Lähiaikoina olen ollut valtavan kiireinen ja väsynyt. Olen vienyt koiria sen verran, että ne pysyvät järjissään, mutta en kyllä juurikaan sen enempää. Tänään minulla on vapaapäivä, jonka päätin pyhittää kokonaan koirille, sillä ne ovat ansainneet jakamattoman huomioni koko viikon työssä juoksemisen jälkeen. Uskomattoman upea ilma sai meidät liikkeelle heti auringon ilmestyttyä taivaalle aamusella.

Nämä on niitä päiviä, kun muistan, miksi rakastan niitä asioita, joita rakastan. Koirani ja kaunis puuterinen hanki. Ne vaan repii mun suupielet ylös vaikka olis kuinka hankalaa.

Uusi kotiluola

Olemme nyt olleet pari viikkoa uudessa kotiluolassa ja voisin sanoa, että pojat ovat asettumassa aloilleen. Muuton myötä pennut keksivät alkaa viihdyttämään itseään vetämällä pöydiltä tavaroita alas ja silppuamalla kaiken, minkä alas saavat. Teen nyt kovasti töitä tämän tavan lopettamiseksi.

Pojat ovat joutuneet olemaan paljon yksin, sillä minulla on koulussa rankka rupeama. Pääsääntöisesti se on kuitenkin sujunut oikein hyvin. Kun muutto oli ihan tuore juttu, pennut tuhosivat kirjoja ja joitain muita esineitä stressipäissään, mutta suurin osa tällaisesta toiminnasta on rauhoittunut. Nenäliinapaketteja ne eivät voi vastustaa ja jos olen johonkin nenäliinapaketin jättänyt, niin se kyllä löytyy lattialta hienonnettuna. Sängyn kulmaa on joku hiukan maistanut ja sen sellaista. Pääsääntöisesti tuhoilut ovat kyllä pysyneet aika pienissä sopivalla aktivoinnilla. Myös sisäsiisteys on ottanut valtavat harppaukset eteenpäin ja paikat pysyy siistinä, kun vain käyn ruokatauolla pissattamassa.

Väsynyt Nakkevauva

Kasvaa niin että korvissa kohisee !

Pennut ovat nyt 14 ja 12 vkoa vanhoja. Molempien väritys tummuu tummumistaan ja vaikuttaa oikein hauskalta. Yksinjäämistä ollaan harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Joskus olen tullut puhtaaseen kotiin uneliaasti haukottelevien enkelien luo, joskus taas olen joutunut moppaamaan puoli tuntia ennen kuin olen edes päässyt tutkimaan tuhojen määrää. Ruokahalu molemmilla pennuilla on tasaantunut: Koda ei enää hotki ja Naga ei enää nyrpistä nenäänsä ihan jokaiselle ruualle, mitä eteen lasken.

Kodasta on tullut varsin valtava. En oikein jaksa edes nostaa sitä enää, varsinkaan kun sen jättimäinen ego ei salli sen sortuvan sylikoiraksi eli rimpuilu ja kiljuminen on taattu. En kuitenkaan ehkä luonnehtisi Kodaa sanalla äänekäs, mutta äänenkäytöltään se on melkoisen monipuolinen. Listalta löytyy jos jonkinmoiset laulut ja kurklurtukset. Mitä enemmän Koda kasvaa, sitä suuremmaksi käy myös sen itsetietoisuus. Odottelen innolla sitä murrosikää, kun nyt jo jokaisen kiellon päälle täytyy inttää ja kokeilla sataan kertaan, mitä tapahtuu, jos vaikka ei totteliskaan.

Naga eli mamin oma hukkapala vauveli on lunastanut paikkansa lauman pusunarkomaanina. Mitä kauemmin Naga on laumassa ollut, sitä paremmin olen ymmärtänyt, kuinka pirun hitaasti se lämpeää. Alun luoksetulo-ongelmat on pääpiirteittäin päihitetty luottamusharjoituksilla ja meidän välisen siteen vahvistamisella. Naga on pojista se, joka uskoo, kun sanotaan (ainakin vielä). Vaikka Nagetti on pikkuinen pusukoikkeli, kannattaa miettiä pari kertaa, jos meinaa pölliä siltä herkun. Saattaapi nimittäin saada aika hyvällä tahdilla turpaansa, vaikka olis kuinka iso koira. Ihmisille Naga ei rähjää, vaikka herkun ottaisi pois, mutta varsinkin Kodan himokas töllöttäminen on sille joskus hiukan liikaa.

Lepäilyä

Ruuan jälkeen on hyvä mennä levolle kainaloikkain. :)

Kuvia

Koda 12 vko

 Naga 10 vko

Nemo 7,5.v

Lumihulluus

Nyt on lunta vaikka kuinka! Olen odottanut, että pyryttäminen lakkaisi, jotta ehtisin valokuvaamaan pihalle. Pojat reagoivat lumen tuloon aika vähäeleisesti. Naga hiukan tutkiskeli maata, kun meinasi liukastua ensi töikseen. Koda käveli muina miehinä pissalle ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nemo lenkillä hiukan nosteli varpaita, kylmänarka kun on, mutta ilmekään sillä ei värähtänyt, vaikka koko maisema oli muuttunut yön aikana.

Ilahtuneita ne kuitenkin ovat. Pennut jaksaisivat peuhata ja painia lumen seassa tuntitolkulla niinkuin pienten rekikoiran alkujen kuuluukin. Siksipä lähdimme Kinatytön kanssa leikkitreffeille talvisen tunnelman kunniaksi.

Kyllä olivat uneliasta sakkia, kun parin painitunnin jälkeen päästiin sisälle rauhoittumaan! Minä istahdin rauhassa ja lämmitin kaakaota. :) On se lumi vaan ihanaa.