Lepäilyä

Ruuan jälkeen on hyvä mennä levolle kainaloikkain. :)

Kuvia

Koda 12 vko

 Naga 10 vko

Nemo 7,5.v

Lumihulluus

Nyt on lunta vaikka kuinka! Olen odottanut, että pyryttäminen lakkaisi, jotta ehtisin valokuvaamaan pihalle. Pojat reagoivat lumen tuloon aika vähäeleisesti. Naga hiukan tutkiskeli maata, kun meinasi liukastua ensi töikseen. Koda käveli muina miehinä pissalle ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nemo lenkillä hiukan nosteli varpaita, kylmänarka kun on, mutta ilmekään sillä ei värähtänyt, vaikka koko maisema oli muuttunut yön aikana.

Ilahtuneita ne kuitenkin ovat. Pennut jaksaisivat peuhata ja painia lumen seassa tuntitolkulla niinkuin pienten rekikoiran alkujen kuuluukin. Siksipä lähdimme Kinatytön kanssa leikkitreffeille talvisen tunnelman kunniaksi.

Kyllä olivat uneliasta sakkia, kun parin painitunnin jälkeen päästiin sisälle rauhoittumaan! Minä istahdin rauhassa ja lämmitin kaakaota. :) On se lumi vaan ihanaa.

Epic fail

Olen tässä muutaman päivän ajan yrittänyt saada koirista kuvaa, jossa olisi kaikki söpösti rivissä istumassa. Koska Nemo ei tykkää itsenäisesti mennä hirveän lähelle pentuja, niin kuvan täytyy olla lavastettu. Lavastusyrityksistä huolimatta paras kuva, mihin olen yltänyt, näyttää tältä:

Olen tehnyt kaikkeni ja yrittänyt ihan tosissani! Koirat taitavat saada luovutusvoiton. No, onhan tuossa sentään vähän enemmän kuin pelkät vauhtiviivat.

Tasoittuva arki

Naga on nyt viikon verran ollut kotona ja lauma on alkanut taas tasoittua. Koda on ainakin toistaiseksi ottanut paikkansa isoveljenä Nagan yläpuolella. Siitä olen varma, että pennut kyllä menevät hierarkiassa Nemon ohi, sillä Nemo on niin alistuva. Asia saattaa tulla vielä myöhemmin ajankohtaiseksi, kun pennut kasvavat ja ikäero tasottuu, sillä Nagalla on kyllä tuota tahdonvoimaa. Minulla on sellainen tunne, että se voisi isompana yrittää haastaa Kodan uudelleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta!

Juuri nyt kuitenkin talossa on jo jonkinmoinen harmonia! Kodaa joutuu aina välillä komentamaan, kun se ei leikkihaluiltaan haluaisi antaa Nagan nukkua tai muuten olla rauhassa. Pojat ovat kuitenkin ystävystyneet jo sen verran hyvin, että päikkärihetkiä vietetään kylki kyljessä yhteisessä kiepussa nukkuen.

Katastrofikävely

Koda on kävellyt hihnassa älyttömän hyvin siitä asti kun on tullut. Se kulkee kauniisti sivulla varmaankin Nemosta mallia ottaneena. Tästä innostuneena ja reippaan optimistisena ajattelin, että voisin kokeilla kävellä pikkuisen kaikkien kolmen kanssa nähdäkseni miten se sujuu.

Noh. Toivottavasti kukaan koirista ei saanut mitään taumoja.. Jouduin ihan taukoamatta kieltämään, torumaan, pysähtelemään, selvittämään hihnoja jne. jonka lisäksi koko ajan oli joku jalan alla, kuristumassa hihnaan tai jotenkin muuten satuttamassa itseään.

Ainakin jonkun aikaa nyt otan lenkille vain kaksi tai yhden koiran kerrallaan, jos olen liikuttamassa piskejä yksin. Ei kaikkia kolmea mukaan, kun on vain kaksi kättä. Siitä ei seuraa kuin valtava määrä häslinkiä. Täytyy katsoa asiaa sitten uudestaan, kun nuo trombit ovat hiukan kasvaneet.

Täysin asiaan liittymättömänä yksi jumiin jäänyt Kodapoika:

Paikka laumassa

Naga ja Koda ovat kuin kuu ja aurinko. Siinä missä Koda on raamikas, pörröinen, vankka ja vahva, Naga on sulavalinjainen, sileä, ketterä ja nopea. Molemmat pennut ovat kyllä korkeita, jos jotain yhteistä noista kahdesta pitäisi löytää.

Täällä on nyt hirmuinen vääntö meneillään pentujen kesken. Pojat hakevat omia paikkojaan laumassa ja selvittelevät lauman hierarkiaa. Naga on kovin päättäväinen, mutta Koda jyrää koollaan ja on ikänsäkin puolesta etulyöntiasemassa. Odottelen mielenkiinnolla minkä sorttista nokkimisjärjestystä tänne muodostuu.

Kokonainen

Pikkuhukka on kotona ja lauma koossa.

Tuntuu kuin olisin eheämpi kuin aikoihin. Jotain on puuttunut ja nyt se on täällä. Nyt vaan kun nuo pojat saadaan asettumaan, kasvamaan ja saadaan taloon tasapaino, olen tyytyväinen.

Lisää vettä myllyyn

Nagapoika 8vkoa vanhana! Tämän eriparikorvakaverin katse on sitten jo heti aivan alusta asti osannut porautua suoraan sydämeeni. Oi mikä ihana suklaasilmä! Tui tui tui ♥

Lähdemme huomenna hakemaan Nagaa kotiin. Katsotaanpa millaisen hullunmyllyn pojat saavat yhdessä aikaiseksi! Alunperinhan minun oli tarkoitus ottaa pennut samasta pentueesta, mutta näin jälkiviisaana olikin ehkä ihan hyvä, että niillä on pari viikkoa ikäeroa. Nyt Koda on jo ehtinyt opetella kotiluolan tavoille (mm. hihnakävely onnistuu hirmuisen hienosti!) ja saan kekittyä Nagaan paremmin sen saapuessa laumaan.

Tervetuloa Naga !!

Lämmin sydän

Koirapojat ei tiedäkään kuinka paljon tällainen kylki kyljessä nukustelu mamin sisintä vavisuttelee. Näin se vaan Koda kiinnittyy lauman jäseneksi. Tuntuu niin hyvältä nähdä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Vauvailua

Tai eihän Kina varsinaisesti enää mikään vauva ole. Juniori kuitenkin.

Lähdimme metsään leikkitreffeille. Koda ja Kina tulivat oikein hyvin toimeen. Kinan leikit ovat tietysti pääsääntöisesti jo rajumpia kuin Kodan, mutta Kina osasi himmailla juuri sopivasti. Välillä Kodaa vähän ujostutti ja se tuli jalkoihin hakemaan turvaa. Kina oli isompana tyttönä aika jännittävä.

Myös Kinan omistaja tuli Kodan kanssa toimeen ihan moitteettomasti, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Pikkuveli 7,5 vko

Pahoitteluni kuvan laadusta, olen leikannut sen isommasta kuvasta. Tuli vähän pikselimössöä. Joka tapauksessa..

Olen päättänyt pikkuveljen nimen. Nimi on Naga. Nimi tulee Balto-elokuvan yhden hahmon ja Nagan loistavat meriitit omaavan sukulaisen nimistä. Se on sellainen kahden nimen keskiarvo.

Naga ja sisaruksensa ovat nyt muhkeat 7,5 viikkoa vanhoja! Naga saapuu siis luoksemme todennäköisesti suunnilleen viikon päästä. Koda kaipaakin ikäistään seuraa.

Nemo & Koda

Nemo ei ole pentujen kanssa leikkivää tyyppiä. Vapaanakin ulkoillessaan Nemo mielellään pysyy Kodasta pienen matkan päässä, ettei penska vain pääse yllättämään. Nemo vahtii ja pälyilee Kodaa alvariinsa ja Kodan liikkuessa Nemo alkaa hirveän kiireisen oloisena nuuskia maata tms. ettei pentu keksi pujahtaa tervehtimään.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt Nemon päästävän yhtäkään pentua yhtä lähelle kuin Kodan.

Parina aamuna ne ovat myös yllättäneet leikkimällä hiukan vetolelulla. Ja siis oikeasti leikkimällä, ei niin, että Nemo seisoo liikkumatta pöllämystyneen näköisenä lelu hampaissaan, kun kerran on käsketty pitää siitä kiinni.

Ongelmia ja orastavat kakkulat

 Koda on ehtinyt jo kotiutua aika hyvin. Sisäsiisteys on tosiaan todella helppoa niin kauan kuin itse muistan availla ovia. Tietenkin noin pienen pidätyskyky on rajallinen asia. Vahinkoja on siis sattunut, kun olen itse ollut liian hidas. Koda on kuitenkin hyvin siisti ja hoitaa hommansa mieluummin ulkosalla.

Samaan asiaan liittyen ehdin ihmettelemään sitä, että Kodan vatsa on alituiseen löysällä. Nappulamerkki ei ole vaihtunut kasvattajalta tullessa. Toki on mahdollista, että koira herkistyy yhtäkkiä jollekin nappulamerkille, jota on aiemmin syönyt. Olen kuitenkin tässä jo kolme päivää syöttänyt Kodalle vain ylikypsäksi keitettyä puuroriisiä ja seitiä, mutta maha ei kiinteydy siitäkään. Kävimme pari päivää sitten eläinlääkärillä verikokeissa tarkistamassa, että kyse ei ole mistään tulehduksesta (Koda oli oikein reipas) ja saimme mukaan penisilliinimikstuuran, jonka pitäisi poissulkea myös bakteerien aiheuttaman ripuloinnin. Muutosta ei kuitenkaan ole tullut! Alan tässä varmaan kokeilemaan muita nappimerkkejä. Koda on kaikesta huolimatta oikein pirteä ja energinen. Mesoan asiasta lähinnä siksi, ettei Kodan vointi myöskään huononisi. (Asian tiimoilta otetaan mielellään vastaan omia kokemuksia ja vinkkejä!)

Asiasta saappaanvarteen. Olen innolla seurannut, kuinka Kodan väritys muuttuu. Se ei tosiaan ole ollut täällä vielä edes täyttä viikkoa, mutta jo muutaman päivän sisällä olen huomannut pienia muutoksia. Seuraavassa kuvassa Koda on toista päivää kotona. Kodan silmien väliin ilmaantui pieni musta laikku. Isäntä jopa luuli sitä liaksi, kun pigmentti tuli niin nopeasti.

Seuraavassa kuva on otettu pari päivää edellisen jälkeen. Siinä Kodan kasvoissa havaittavissa jo aika paljon selkeämmät mustat juovat, jotka kulkevat ääriviivoina punertavanruskean ja valkoisen kohtien välissä!

Ero ei nyt mikään aivan valtava ole, mutta kuvien oton välissä on kuitenkin vain pari päivää. Kuva ei ihan tee kaikkein parasta oikeutta, kun värit pehmenevät ilman salamaa kuvattaessa. Olen kuitenkin ihan satavarma, että ne muuttuvat. Myös Kodan selässä oleva harmaa alue on pikkuisen tummunut.

Odotan kyllä mielenkiinnolla millainen väritys Kodalle lopulta asettuu. Huskyillä on silti yleistä, että väri muuttuu läpi koko elämän, jopa vuodenaikojen mukaan, joten kaipa tätä tässä saa seurata tovin jos toisenkin.

Ps. Koda nukkuu tuossa jaloissa ja näkee unta ehkäpä nisän imemisestä. Hirvee lutkutus! :D