Pennelit 2vkoa

Dukkha:

Magga:

Nirodha:

Samudaya:

Täällä ollaan nyt kaksviikkoisia! Silmät ovat kaikilla auenneet ja maailmaa maistellaan ahkerasti. Lattialla käveleminen on vielä vähän vaikeaa, kun jalat lupsahtelevat minne sattuu, mutta matolla kävellään kovasti, vaikka joskus siinäkin tulee mentyä kyljelleen. Eli siis pentulaatikon ulkopuolinen maailma on alkanut ensimmäisiä kertoja kiinnostamaan ja elämän perustaitoja harjoitellaan.

Shanti syö hurjia määriä ja laihtuu silti. Maidon tuottaminen tuntuu olevan enegiaa vievää puuhaa.

Kauheasti kaikki ovat olleet isätutkimuksista uteliaita. Voin tässä nyt selittää saman tien, että pennuista otetaan verinäytteet 5vko vanhoina samalla, kun käydään laittamassa sirut ja eläinlääkärin tarkastuksessa. Aikaisemmin ei siruja voi laittaa, sillä ihan minipennulla ne saattavat vaeltaa aivan minne sattuu. Tietysti asiat voisi hoitaa kahdella eri reissulla, mutta en viitsi näitä pariviikkoisia kauheastii riiailla ympäri maailmaa.

Joten viisiviikkoisena näytteet. Eläinlääkäri lähettää näytteet labralle, ja labra ottaa sitten vielä oman aikansa näytteiden tutkimiseen. Sitten ollaan jännän äärellä ja katsellaan, mitä tuleman pitää.

Pailailen taas kuvin ja hölötyksin! :)

Four noble truths

Kiinnitin huomiota pari päivää sitten siihen, että Shantin vatsa alkoi "tippumaan", mikä kielii synnytyksen lähenemisestä. Eilen illalla Shanti alkoi kovasti kävelemään ja sen takajalat tärisivät. Ajattelin, että synnytys on lähellä, mutta epäilin ajankohdaksi huomisyötä. Tyttö hakeutui häkkyräänsä lepäilemään ja varmuuden vuoksi siirsin kaikki muut pois huoneesta. Värinä jatkui, mutta ravaaminen loppui, ja menimme nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että Shanti alkoi taas teppaamaan, mutta entistä enemmän, ja piippaili kovasti. Poltot olivat siis alkaneet. Koitin rauhoitella tyttöä ja silittelin ja hyssyttelin kaikessa rauhassa. Shanti vetäytyi takaisin häkkiin.

Yhtäkkiä Shanti pomppasi ylös häkistä ja alkoi huutaa. Huomasin sikiökalvon pilkistävän hännän alta. Nousin ylös kurkatakseni hännän alle, ja kas vain, sieltä pamahti käteeni ensimmäinen pentu kalvossaan epämääräisen veri-limalammikon saattelemana. Shanti veti uukkarin ja paineli takaisin häkkiin makaamaan. Laskin pennun sen eteen, mutta se vain piippasi ja värisi. Rikoin sitten itse pennun kalvon, nappasin pyyhkeen ja hieroin pentua sen verran, että se alkoi hiukan kiemurtelemaan ja höpöttämään. Koska Shanti ei osoittanut mitään mielenkiintoa pennun hoitamista kohtaan, lähdin keittiöön hakemaan lankaa napanuoraa varten.

Takaisin tullessani tunsin itseni hiukan ääliöksi, sillä Saana oli jo hoitanut ensimmäisen pennun ja availi toisen kalvoja. Shantin mielenkiinnottomuus pentua kohtaan johtui siis siitä, että seuraava tuli samaan hyömyyn ja se täytyi lykätä ulos. Kun tämä homma oli tehty, tyttö alkoi pesemään ja hoivaamaan jälkikasvua. Minä vein välineet takasisin ja totesin, että antaa sen tehdä hommat, joka hommat osaa. Siispä jäin istumaan häkin viereen ja annoin Shantin jatkaa touhujaan.

Melkein puolitoista tuntia kului niin, ettei tapahtunut mitään. Aloin jo pelätä, että jossain on jotain vikaa. Kolmas pentu tuli kuitenkin pienen lepotauon jälkeen ja neljäs seurasi jonkun ajan kuluttua.

Tässä sitä nyt ollaan, ja haskeilta nuo muuten näyttää. Neljä kakaraa Saana puski maailmaan ja ne ovat kaikki tosi suuria, reippaita ja elinvoimaisia. Ruoka maistuu ja kovasti muhmuttavat menemään tuolla makkarissa. Shanti on tosi esimerkillinen toiminnassaan. Hoitaa hellästi ja määrätietoisesti. Olen tosi iloinen.

Tässä minihunnit saapumisjärjestyksessä:

1. Piebald uros klo. 4.46

2. Tumma riista narttu valkoisella kranssilla klo. 5.06

3. Tumma riista narttu niskatäplillä klo. 6.39

4. Tumma riista uros klo. 7.23

Komia katras, vaikka näin ihte sanonkin. Yö meni sekä minulta, että Saanalta aika paljolti ilman unta. Nukahdin itse uudelleen joskus kahdeksan jälkeen pariksi tunniksi, ja Shanti nukkui hiukan pentujen 2. ja 3. välissä ja enempi vähempi lepäilee, minkä hoitamiselta kerkeää.

Muut koirat heitin aamulla tarhoihin. Nuuskuttelu oli kohtalaisen intensiivistä. Polar myös yöllä piippaili, kun vauvojen ääni alkoi kuulua. Kyllä meillä kaikki tiesi, että jotain outoa täällä tapahtuu. Kaikki muut olivatkin levottomia, paitsi Koda, joka kävi makkarin ovella nuuskaisemassa pyyhettä, ja poistui ottamaan lukua keittiöön.

Odottavan aika on pitkä

Kai tämä nyt on jo pakko "julkistaa" tämä asia. Nyt kun alan itse sisäistää sen todeksi.

Shanti on tiine.

Sen jälkeen, kun itse sain kuulla tämän uutisen, vältin kotimatkalla juuri ja juuri kaksi kolaria ja jäin seisomaan punaisiin valoihin täysin koomassa. Kotona hyvin mekaanisesti ja ajatukset nollassa tyhjensin pupulan ja aloin valmistella navettaa tulevaa minihunnilaumaa varten. Nyt alan olemaan siinä pisteessä, että saan taas happea.

Kuka on isä? No en kuulkaas tiedä! Muuton jälkeen Shanti yllättäen puski juoksun siten, että edellisen juoksun lopusta oli vain kaksi kuukautta. Itseasiassa ensin luulin, että sillä on kohtutulehdus, kun se sopi ajallisesti kuvaan niin hyvin, ja ajoin renkaat ulvoen 50km lähimmälle päivystävälle lääkärille, jotta hän sai sitten todeta sen olevan normaalia juoksuvuotoa. Tämän hännän alle kurkkaamisen hintakin oli sitten 140€. Noh, sainpa nukkua yöni rauhassa. Shantin erotin muista ja kotiluolan kolinat jatkuivat. Juoksut olivat ja menivät.

Sitten sain joulun alla viestin Alkuvoiman kennelistä ystävältäni, että olisi syytä tarkistaa omat koirani, koska heillä oli täitä, ja olimme treenailleet yhdessä. Omistani en mitään löytänyt, mutta Shantin nivusia ja vatsaa penkoessani jäin ihmettelemään, että onko sillä nisät hieman turvoksissa. Parin-kolmen päivän päästä ei tarvinnut enää ihmetellä, olivatko ne turvoksissa vai ei, kun turvotus vaan nousi. Soitin paniikkipuhelun Millalle Alkuvoiman kenneliin, Milla kun on Shantin kasvattajakin. Kun olin pitänyt epämääräistä kirkunaa puhelimeen tunnin verran (Puhelu kulki suurin piirtein sitä rataa, että Milla sanoi Saanan olevan tiine, ja sitten minä aloin kirkumaan. Sama toistui uudelleen ja uudelleen tunnin ajan.), varasin Sampalle ajan lääkärille. Luonnollisesti silloin oli joulupyhät ja jouduin odottelemaan niiden yli. Että se niistä yöunista.

Lääkäri arvioi, että Shantille olisi tulossa kaksi pentua, mutta kuitenkin röntgenkuva jäi vaivaamaan häntä ja hän soitti perääni ja sanoi, että on niitä siellä enemmänkin. Neljä hän sanoi löytävänsä kuvasta. Sain kuvan sänköpostiini. Ystäväni Aino kyllä väitti ja väittää löytävänsä kuvasta viisi selkärankaa ja piirsikin ne minulle röntgenkuvaan. Joka tapauksessa pelkoni varmistui: kyllä niitä sieltä tulossa on.

Röntgen oli tietenkin kaiken lisäksi mahdollisimman epäselvä, sillä Shanti aisti aamusta asti jotain hassua tapahtuvaksi, eikä sitten millään suostunut tekemään tarpeitaan. Kuvassa näkyy pelkkiä kikkareita.. No, siitä kuitenkin vaan arpomaan, kuinka monta tyyppiä löytyy. Kuulemma koosta päätellen parin viikon sisään ne saapuvat maailmaan.

Tässä kohtaa minulla ei ole hajuakaan, kuka on isä. Minulla ei ole myöskään hajuakaan, kuinka tämä on mahdollista, koska kaikki koirat ovat aina olleet visusti paikoillaan, kun olen ollut kotona, ja töistä tullessani myöskin aina löytyneet sieltä, minne olen ne jättänyt. Nyt sitten mielenkiinnolla odottelen, että minkä laisia Pyhän hengen töitä sieltä oikein putkahtelee, jotta päästään tekemään polveutumistutkimuksia. 

Toivoisin Nagaa. Naga on luottojohtajani ja sen luonne on niin nöyrä ja upea. Heti kakkosena toiveissa on Rudolf, joka häviää Nagalle lähinnä vain liian suurella koollaan. Kodan en kokonsa ja rakenteensa puolesta toivo, mutta myöskään usko olevan astujana tässä keississä, sillä tilanteen olisi pitänyt vaatia melkoisia akrobaatintaitoja ja Kodalla ei sellaisia ole. Kas kun Shantin juoksuilutila ja Poikien tarhat eivät ole sillä lailla kosketuksissa, että edes verkon läpi olisi pystynyt pökkäämään. Tietysti vaihtoehtona on myös, että Saana on antanut astua aivan liian aikaisin, eli ennen kuin olen ehtinyt erottaa sen. Juoksu kuitenkin tuli pikkuisena yllärinä, kun edellinen roundi oli vasta ehtinyt loppua.

No, tässä sitä kuitenkin ollaan kovinkin siunatussa tilassa. Kahtellaan, kahtellaan. Sormet ja varpaat pystyyn, että akrobatiaa ovat suorittaneet omat jätkät, eikä mikään naapurin piski. Luotto omieni luovuuteen ja ongelmaratkaisukykyyn on tässä kohtaa kuitenkin kohtuu kova..

Shanti on kyllä aivan ehdottoman hieno koira ja olisin sitä käyttänyt joka tapauksessa. Shantilla on huskyksi hienoja piirteitä, jollaisia ei löydy ihan kaikilta. Saana kykenee toimimaan kissojen ja jopa pupujen kanssa ja tätä riistavietittömyyttä itse arvostan jumalattoman paljon. Shanti on hyvän kokoinen, sopusuhtainen ja kropaltaan kaunis ja toimiva. Olen aiemminkin todennut, että Saana on ehdottomasti koiristani se, joka uskoo, kun jotain karjaisen. Sillä on niin sanotusti pääkoppa kunnossa.

Kinan eli Shantin emän emo-ominaisuuksia seurattuani en ole ihan hirveän huolissani, kun on tuon sortin äitigeenit tukena. Kina oli nimittäin aivan todella hyvä emä, ja ne taidot tuppaavat olemaan periytyvää sorttia. Olisin tietenkin mielelläni itse valinnut sulhon ja hetken, mutta kun olimme jo auttamattoman myöhässä purkupiikistäkin, niin ei tässä nyt kitinät auta. Hihat ylös ja hommiin.

Meillä valmistaudutaan vauvahuuruihin.