Myrskyn päikkärit

New Friend !

Saimme jälleen kaveripiiriimme uutta verta! Hyvä ystäväni sai vihdoinkin hakea kotiin Shih Tzun pentunsa viikkojen odottelun jälkeen. Pikku Mauno syntyi juhannuksena, kun olimme yhdessä mökkeilemässä. Tämän uutisen jälkeen olen odotellut kotiinhakemispäivää lähes yhtä kärsimättömänäkuin omistajansa.

Mauno on epätyypillinen kaveri siksi, että se on pikkukoira. Usein pikkukoirien omistajat eivät tykkää päästää pieniään leikkimään isojen koirien kanssa, joten siksi meillä ei koirilla ole hirveästi kokemusta ollut noista pienemmistä. Siispä tämä kaveri tutkittiin oikein olan takaa ja havaittiin jopa vähän pelottavaksi. :)

Vapaapäivä

Myrsky on ollut paljon meillä hoidossa tällä viikolla, sillä isäpuoleni arkirytmi muuttui työasioiden vuoksi. Nemo ei oikein ole tilanteeseen tyytyväinen, se ei uskalla rentoutua Myrskyn ollessa meillä. Nemo on oikea  maalitaulu: se yrittää epätoivosesti hiippailla kuin hidastetussa elokuvassa, jotta Myrsky ei heräisi tai kiinnittäisi huomiota siihen. Tietenkin tällainen toiminta juuri nimenomaan huutaa hyökkäämään kimppuun.

Ja kun Myrsky hyökkää kimppuun, se ei hetkessä luovuta. Sitä hulabaloota ei voi ymmärtää ennen kuin sen näkee. Nemo väistelee ja pakenee pää kolmantena jalkana riehunnasta ilahtunut Myrsky perässään. Nemo ei kertakaikkiaan osaa sanoa kunnioitettavasti, että hampailun on loputtava. Myrsky roikkuu naskaleillaan Nemon korvassa ja Nemo kiljuu apua. Tilanne ei yleensä raukea ellen mene väliin ja laita pentua jäähylle. Huonolla itsetunnolla varustettu aikuinen ja maailmanomistajapentu eivät kyllä sovi yhteen.

Tänään meillä on siis vapaapäivä poikkeuksellisen periksi antamattomasta pikkuhirviöstä. :) Nemo on nukkunut koko päivän...

Mysky ja suuri siankorvakateus

 

Myrsky on varsin ihastunut siankorviin. Äitini on sen verran hemmottelevaa sorttia, että niitä siankorvia sitten saakin kyllä aina tämän tästä. Aina Myrskyn ollessa meillä tai meidän ollessa äidin luona myös Nemo saa oman korvan järsittäväksi. Tähän mennessä kaikki on mennyt aina ihan mukavasti, koirat rauhoittuvat mussuttelemaan herkkujaan ja pentukin keskittyy johonkin sallittuun.

Tänään rauha kuitenkin järkkyi. Tänään Myrsky tajusi, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tänään Myrsky huomasi, että Nemon korva on paaaljon hienompi, kuin sen oma.

Nemo on äärimmäisen kiltti pennuille, eikä komenna melkein ikinä (edes silloin kun oikeasti jo sattuu, kun toinen roikkuu korvassa). Nemo siis antoi Myrskyn pariin otteeseen pölliä herkun sen suupielestä, ja tyytyi hakemaan lattialla lojuvan toisen, vapaana olevan siankorvan. Myrsky oli tyytyväinen niin kauan, kun Nemo oli ilman korvaa, eli noin 4 sekuntia, kunnes Nemolla oli taas paljon hienompi korva.

Parin ryöstön jälkeen Nemo kyllästyi, murahti pennulle, otti korvansa ja vaihtoi paikkaa. Myrskyn elämä meni pilalle ja se itki koko sen ajan, kun Nemolla oli maailman täydellisin siankorva ja sillä oli vain ihan typerä ja pahanmakuinen. Se istui Nemon vieressä, lätki Nemoa tassullaan ja itki surkeasti, kun herkku katosi parempiin suihin.

Kun Nemo sai syötyä omansa, Mysky yllättäen löysi lattialta ihan hyvän siankorvan ja kävi sen kimppuun hyvällä halulla. Kateellisuuden peikko on kuitenkin nostanut päätään. Uskon vakavasti, että tästä ei enää ole paluuta. Hyvästi pennun söpö sinisilmäisyys.

Koda 2vko

Koda 2vko ja 1 pvä ikäisenä. Tuh tuh.

Tarkemmin pennuista

Kerroin aiemmin, että jouduin taas parin kysymyksen eteen, kun valitsemaani pentueeseen ei syntynyt tarpeeksi urospentuja. Yhden saisin, mutta kahta ei riittäisi. Pidin kuitenkin syntyneestä pentueesta ja myös  pentueen kasvattajasta, sekä sukutaulusta niin paljon, että päätin yrittää etsiä muualta toisen pennun ja ottaa sitten suunnitellusta pentueesta sen yhden.

Pari yötä valvoin tuijottaen kattoa jännitys alavatsassa kipristellen ja selailin erilaisia foorumeita ja huskykenneleiden kotisivuja löytääkseni syntyneelle pentukaiselle veljen. Rakastan Karhuveljeni Koda -elokuvaa (eng. Brother Bear) ja olen jo aiemmin miettinyt, että voisin antaa toiselle pennuista kutsumanimeksi Koda. Totesin siis istuskellessani eilen aamulla aamupalalla, että etsin karhuveljeä, Kodaa, ja päätin, että jos nimi sopisi tälle karhuveljelle, se voisi saada sen nimekseen.

Eilen löysin ilmoituksen, jossa kerrottiin pentuja olevan myynnissä. En tiennyt kasvattajista juuri mitään ja ilmoituksessakin oli yhteydenottoa varten vain puhelinnumero. Inhoan virallisia puheluita tuntemattomille, oli sitten kyseessä hammaslääkäri, työnhaku tai koiran etsintä. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, soittaa ja kokeilla onneani.

Kasvattaja vaikutti todella ihanalta. Pentujen sukutaulu oli hyvän näköinen. Kasvattaja lähetti minulle kuvia ja lisätietoa sähköpostitse. Yksi pennuista, suuri vaaleanharmaa poika, herätti kiinnostukseni. Yllätyksekseni pennun rekisteröintinimi on Karhu! Löysin karhuveljen, kirjaimellisesti!

Tässä on Karhu eli Koda 10 päivän ikäisenä:

Varasin Kodan siltä istumalta. Pojilla on ikäeroa pari viikkoa, Koda on vanhempi. Nyt siis ei enää muuta kuin tuskaista rimpuilua luovusikään saakka. En malta odottaa, että saan ne kotiin. Tulkaa jo tuhoamaan tämä koti ja pureksimaan kaikki mun puukalusteet!!

Pentu-uutisia!

Pennut ovat nyt syntyneet! Pari mutkaa tuli taas matkaan, sillä suunnittelemassani pentueessa ei ollut riittävästi uroksia, joten jouduin taas pohtimaan läpi muutamia eri vaihtoehtoja. Nyt kaikki on hoidossa, eikä edes aikataulutkaan muutu!

OLEN SUPERONNELLINEN !