Naga 1.v

Kun istun sinun vierellesi, en kysy

enkä vastaa, sillä tiedät jo,

että pisaraakaan ei puutu.

Olen kotona, riisun saappaani,

olen pilven painoinen.

- Tommy Tabermann

Tapaus Tyson & Holyfield

Yläpuolisen kuvan charmantti herrashenkilö on ystäväni 11 kk vanha bokseripoika. Koda ja bokserikaveri Jokke ovat tavanneet välillä ottaa hiukan painia, kun ovat niin saman ikäisiä. Välit ovat lutviutuneet pitkään tosi hienosti, sillä selvästi molemmat tietävät missä mennään. Hierarkia on muodostunut sellaiseksi, että bokseripoika alistuu Kodalle. Ikävä kyllä lähes koko koirapuisto alistuu Kodalle. Olen tässä hiukan aistinut sen kolahtavan Kodalle nuppiin.

Koda ja Jokke ovat olleet pitkän aikaa tässä jo tosi hyvissä väleissä, kunnes erään suunnilleen viikko sitten tehdyn seesteisen iltalenkin päätteeksi kaakaoita juodessamme koirat alkoivat tapella sisällä keittiössäni. Kumpikaan meistä ei ehtinyt tajuta, kuka jutun aloitti tai mistä se sai alkunsa. Ahdas keittiöni aiheutti sen, että paini oli kauhean totista ja menin heti väliin. Ikävä kyllä ystäväni ei tajunnut, kuinka vakavana pojat tappelivat ja tilanne oli kuitenkin sen verran nopea, että ehti sattua vähän ikäviä juttuja. Minä ehdin taklata Joken, joka oli lähempänä minua, mutta ystäväni ei ehtinyt saamaan Kodaa hallintaan. Kahakan lopputuloksena oli keittiöni lattialla pikkuinen bokserin korvansiivu.

Tyypillisenä bokserina Jokke ei ollut tapauksesta millänsäkään. Päivystykseen ei tarvinnut lähteä, kun kaveri tuntui olevan niin tyyni. Haava rupeutui nätisti ja nopeasti, eikä ole osoittanut tulehduksen merkkejä. Korva on aika asiallisen näköinen, eikä palan puuttumista edes oikein huomaa, ellei siitä tiedä. Siinä lattialla se näytti paljon suuremmalta kaikessa dramatiikassaan. Kauhunhetkistä huolimatta Jokke oli jo seuraavana aamuna ihan tasan yhtä tohelo, kuin tapausta ennenkin.

Koda ja Jokke tulevat toimeen oikein hyvin taas pienen välienselvittelyn jälkeen, mutta kerrasta viisastuneena ei Mami taida yrittää änkeä näitä kahta enää samaan asuntoon. Jatkotoimenpiteenä meillä on tässä ollut nyt jääkausi. Alan parin päivän päästä purkaa jääkautta luottamusharjoituksilla ja ylipäätään tehokkaalla aktivoinnilla ja tekemisellä. Alan tarjoilla ruokia ulkosalla ja koirapuistoilua vähennämme selvästi, sillä uskon sen vaikuttavan edistävästi Kodan teini-iän uhoamiseen.

Kaikki nämä toimenpiteet teen lähinnä siksi, että vierastan ajatusta Kodan leikkaamisesta. Leikkaaminen on vaihtoehto, jos äijäily ei asetu hanskaan. Uskon kuitenkin saavani Kodan aika hyvään kuntoon tarkalla ja tinkimättömällä peruskurilla ja sillä, etten suo sille koirapuistossa tilanteita, joissa se aina voittaa pörhistelymittelöt ja pönkittää niillä jo ihan ilman pönkittämistäkin valtavaa egoaan.

Muille koirilleni kuuluu oikein hyvää. Jääkausi on niille hiukan lievennettynä, eli otan Nagaa ja Nemoa erikseen välillä ulos ja hellin niitä siis silloin, kun Koda ei ole näkemässä. Ne eivät ihan samanlaista tehokuuria tarvitse, kuin Koo.

Tällaista kaaosta siis tällä kertaa. Mutta eipä se mitään. Haastetta minä näiltä koirilta odotinkin, joten nyt vain härkää sarvista.

Koda 1. v

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi,
saman ikävän kantamina
ja nyt tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.


- Maaria Leinonen

Myrsky ja ikävä spotti

Ikäväkseni joudun kertomaan teille, että isäpuoleni koira ja laumani jatke Myrsky on jonkin aikaa jo joutunut tappelemaan aika ikävän hankalaa hot-spottia vastaan. Myrsky rupesi joku aika sitten rapsuttamaan itseään hirveästi. "Raaputtamaan hirveästi" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Myrsky raaputti itseään taudin ollessa pahimmillaan ehkä viiden sekunnin tauoilla. Jokin kiusasi sitä koko ajan. Isäpuoli soitti minulle asian tiimoilta. Edotin ulkoloisia, mutta niitä ei löytynyt. Kun menin paikanpäälle katsomaan, löysimme Myrskyn selästä lonkkien kohdilta inhottavia märkiviä spotteja.

Myy pääsi lääkärireissulle. Lääkärissä hoitajat ajelivat kaverilta nukutuksessa koko selän paljaaksi ja spottia löytyi aika paljon. Saimme antibioottikuurin ja jonkinlaisen hoitavan ja desinfioivan suihkeen. Suihke ei Myrskyn kanssa toiminut. Suihketta laittaessa Myrsky tuntui yhtäkkiä taas muistavan spottien olemassaolon ja raaputus alkoi samoin tein. Myrsky joutui kulkemaan antenni päässään kuukauden verran, kun ei osannut olla raapimatta rupeutuvia haavoja. Nyt tötsää on jo voitu ottaa pois ja ilmeisesti ollaan voiton puolella.

Todennäköisesti tämä vaiva alkoi tavasta kastella Myrsky kesän kuumimpina päivinä. Pohjavilla on varmaankin jäänyt märäksi ja aiheuttanut tulehdusta ja kutinaa.

Kirjoitelkaa ihmeessä omia kokemuksia hot-spotista! Minulle asia on vielä aika vieras. Omilla koirillani (vaikka eihän Myrsky omani olekaan, mutta..) ei koskaan ole ollut tätä vaivaa. Mielelläni ottaisin jotain luomuisia tai vaikka vähemmänkin luomuisia vinkkejä vaivaan.

Juhannus

Juhannukseni oli varsin koirientäyteinen. Pohdin tuossa sellaistakin vaihtoehtoa, että olisin hilpaissut festareille ja jättänyt koirat äidille. Koirat ovat kuitenkin aina hyvää seuraa, hoidossa pennut ovat tosi rankkoja ja hirveän kalliitakin tuommoiset festarit ovat. Siispä jäin suosiolla poikien kanssa juhannustelemaan.

Lähdin ystävieni kanssa isäni luo grillailemaan, kun isä lähti mökille. Isäni asuu rivitalossa, mutta hänellä on oma piha. Pojat viettivät Juhannusta auringonpaisteessa makoillen. Tein pennuille liekat jäljestysliinoista, koska vapaana ja uteliaina kakaroina ne tykkäävät välillä luikkia tutkimusmatkoille. Nemo tietysti pysyy vapaana. Seurana pojilla oli ystäväni 4kk vanha lapinkoiranpentu Malla.

Malla tulee oikein hyvin toimeen kaikkien koirieni kanssa. Aina, kun viettelemme tyttöjen iltaa, hommaan kuuluu myös minun koirani ja tämä Mallatyttö. Aluksi käytäntö lähti siitä, että omat poikani olivat niin nuoria, ettei niitä viitsinyt jättää illaksi yksin kotiin. Pian jengiin tuli myös Maltsi, joka myös kulki mukana. Nyt on jotenkin oletus, että koirat ovat aina siellä, missä tapahtuu. Se on minusta aika ihanaa.

Aikaa on tullut vietettyä myös koirapuistossa, kun juhannus on ollut niin ihanan lämminkin. Koirapuiston vakiporukka on aika mukavaa väkeä. Pojat tulevat pääsääntöisesti muitta mutkitta toimeen kaikkien kanssa. Koda välillä saa toiset urokset hermostumaan pullistelullaan. Olen koko ajan odotellut, koska Koda alkaa valloittamaan maapalloa, ja nythän se on alkanut. Koda on siitä näppärä, että jättää tilanteen kyllä, jos käsken sen pois. Koda toimii aika hyvin kauko-ohjattuna.

Juhannuksen kunniaksi syötiin possunkorvia, rapsuteltiin ja oltiin paljon ulkona. Pojat käyttäytyivät niin älyttömän hyvin, että tässä nyt myrskyä tyynen jälkeen odotellessa! Olen henkisesti valmistautunut...

Myrskykaveri 1.v !

Ystävämme Myymyy Lihavapää Myrsky täytti vuoden! Myrskyn vahtimisvietti on tullut hyvin vahvaksi minun laumaani ja siis toisin sanoen myös Myrskyn laumaa kohtaan. Myrskylle me olemme sen ainoa lauma, kun kotona ei ole oikein vahdittavaa, ja kun käymme kuitenkin satunnaisesti vain leikkimässä äitini luona, vahtii Myy silloin aivan urakalla. Vihjaisin äidille, että tässä kohtaa Myrsky tarvitsisi koirakaverin, jota vahtia. Toivottavasti Myrsky saa ihan oman lauman pian.

Pennut 9,5kk

Sitä ollaan kasvettu jo kovin isoiksi pojiksi. Hihnakävely sujuu koko ajan paremmin. Tosin luulen, että siihen on vaikuttanut osaltaan myös yhtäkkiä lämmenneet ilmat. Eivät siis jaksa tempoa ja intoilla, kun on niin kuuma. Kesäharrastuksemme tottis on alkanut, tavoitteena olisi edistää meidän yhteispeliä, ja koirapuiston maaperää on tullut kuluteltua aika aktiivisesti.

Kuvasta kiitos Lauralle.