Yläpuolisen kuvan charmantti herrashenkilö on ystäväni 11 kk vanha bokseripoika. Koda ja bokserikaveri Jokke ovat tavanneet välillä ottaa hiukan painia, kun ovat niin saman ikäisiä. Välit ovat lutviutuneet pitkään tosi hienosti, sillä selvästi molemmat tietävät missä mennään. Hierarkia on muodostunut sellaiseksi, että bokseripoika alistuu Kodalle. Ikävä kyllä lähes koko koirapuisto alistuu Kodalle. Olen tässä hiukan aistinut sen kolahtavan Kodalle nuppiin.
Koda ja Jokke ovat olleet pitkän aikaa tässä jo tosi hyvissä väleissä, kunnes erään suunnilleen viikko sitten tehdyn seesteisen iltalenkin päätteeksi kaakaoita juodessamme koirat alkoivat tapella sisällä keittiössäni. Kumpikaan meistä ei ehtinyt tajuta, kuka jutun aloitti tai mistä se sai alkunsa. Ahdas keittiöni aiheutti sen, että paini oli kauhean totista ja menin heti väliin. Ikävä kyllä ystäväni ei tajunnut, kuinka vakavana pojat tappelivat ja tilanne oli kuitenkin sen verran nopea, että ehti sattua vähän ikäviä juttuja. Minä ehdin taklata Joken, joka oli lähempänä minua, mutta ystäväni ei ehtinyt saamaan Kodaa hallintaan. Kahakan lopputuloksena oli keittiöni lattialla pikkuinen bokserin korvansiivu.
Tyypillisenä bokserina Jokke ei ollut tapauksesta millänsäkään. Päivystykseen ei tarvinnut lähteä, kun kaveri tuntui olevan niin tyyni. Haava rupeutui nätisti ja nopeasti, eikä ole osoittanut tulehduksen merkkejä. Korva on aika asiallisen näköinen, eikä palan puuttumista edes oikein huomaa, ellei siitä tiedä. Siinä lattialla se näytti paljon suuremmalta kaikessa dramatiikassaan. Kauhunhetkistä huolimatta Jokke oli jo seuraavana aamuna ihan tasan yhtä tohelo, kuin tapausta ennenkin.
Koda ja Jokke tulevat toimeen oikein hyvin taas pienen välienselvittelyn jälkeen, mutta kerrasta viisastuneena ei Mami taida yrittää änkeä näitä kahta enää samaan asuntoon. Jatkotoimenpiteenä meillä on tässä ollut nyt
jääkausi. Alan parin päivän päästä purkaa jääkautta luottamusharjoituksilla ja ylipäätään tehokkaalla aktivoinnilla ja tekemisellä. Alan tarjoilla ruokia ulkosalla ja koirapuistoilua vähennämme selvästi, sillä uskon sen vaikuttavan edistävästi Kodan teini-iän uhoamiseen.
Kaikki nämä toimenpiteet teen lähinnä siksi, että vierastan ajatusta Kodan leikkaamisesta. Leikkaaminen on vaihtoehto, jos äijäily ei asetu hanskaan. Uskon kuitenkin saavani Kodan aika hyvään kuntoon tarkalla ja tinkimättömällä peruskurilla ja sillä, etten suo sille koirapuistossa tilanteita, joissa se aina voittaa pörhistelymittelöt ja pönkittää niillä jo ihan ilman pönkittämistäkin valtavaa egoaan.
Muille koirilleni kuuluu oikein hyvää. Jääkausi on niille hiukan lievennettynä, eli otan Nagaa ja Nemoa erikseen välillä ulos ja hellin niitä siis silloin, kun Koda ei ole näkemässä. Ne eivät ihan samanlaista tehokuuria tarvitse, kuin Koo.
Tällaista kaaosta siis tällä kertaa. Mutta eipä se mitään. Haastetta minä näiltä koirilta odotinkin, joten nyt vain härkää sarvista.
