Saanaa on nyt kolmisen kertaa kokeiltu valjaisiin, ja ihan hienosti näyttää menevän. Ensikaudella Saana pääsee siis jo treeniin. Olen ylpeä näkemästäni! Ensimmäisiä juoksuja odotellaan vielä, siskon ekat juoksut oli kuukauden-pari sitten. Vuoden ikä alkaa pikkuhiljaa hiipiä lähemmäs. Pari kuukautta vielä.
Kotiluolan koirien ensimmäinen kisakausi on virallisesti vihelletty päättyneeksi. Kisakausi oli kovin lyhyt ylipäätään: ensimmäiseen kauteemme mahtui tasan tarkkaan ne yhdet kisat, koska koimme pientä epäonnisuutta koirien sairastelun muodossa. No, sairastelut olivat ja menivät. Tuntui kyllä vähän tyhmältä, että oltiin kisalisenssi maksettu tasan yksiä kisoja varten, mutta joskus asiat vain menevät niinkuin menevät.
Kisakauden ainoat kisat olivat siis Suomen siperianhuskyseuran järjestämät SM-kisat Rautavaaralla, joissa J siis oli reen puikoissa ja minä sitten vain handlaamassa. Sijoituimme kuudenneksi siperianhuskyjen kuuden koiran luokassa. Kisat olivat kaksipäiväiset ja molempinä päivinä koirat liikahtivat sen 12km. Pikkuisen parannettavaa jäi kyllä ensikaudelle: ohitusten takia tuli koomailtua. Vaihdoimme toiselle päivälle yhden koiran johdosta, ja se sujuikin jo paljon paremmin.
Sijoituksena kuudes ei ollut yhtään huono, meitä edellä menneet valjakot olivat nopeudeltaan jo sellaisia, että tämän kauden treenimäärällä olisi ollut vaikeaa pärjätä heidän ajoilleen. Kuitenkin se pieni ohittelukoomailu aiheutti sen, että putosimme REK1 tuloksen sijasta juuri ja juuri REK2:n alueelle. Ensikaudella siis haemme sen REK1:n, se kun olisi jo tällä kaudella ollut ihan saavutettavissa. Minun koiristani valjakossamme juoksi Naga ja Rudi, J:n koirista mukana oli Meirami, Cayenne, Salvia ja Boss.
Naga teki töitä täysillä - ei yhtään vähempää kuin odotinkaan. Naga panostaa aina sata lasissa, eivätkä ensimmäistä kertaa kisoissa juoksemisen paineet tuoneet minkään näköistä muutosta. Itse luotan Nagaan kuin peruskallioon. Se vaan kertakaikkiaan toimii valjaissa.
Erityisen ylpeä olin Rudista, joka on kuitenkin on vasta puolitoistavuotias. Rudi on iso poika ja niin isoa ruhoa tuntuu olevan vaikea liikuttaa kauhean nopeaa tahtia kovin montaa kilometriä. Rakenteensa puolesta Roopelainen on selvästi parhaimmillaan pidemmällä matkalla kuin sprintillä, vaikka se sielläkin on ihan hyvä. Rudin raja oli kisoja ennen treeneissä ollut siinä kymmenen kilometrin pintaan, jonka jälkeen se alkoi selvästi hidastaa. Kisoissa Rudi kuitenkin veti loppuun asti hidastelematta ja hoiti homman kotiin.
Nyt sitten sopii kevään uida liiveihin. Kesäkaudella tiedossa erikoisnäyttelyt ja muuta kivaa harrastamista.
Tänään esittelyssä pikkuisin tyttäreni. Polar on J:n pentueesta. Polarin - kavereiden kesken Pöylin - emän puolen suku on lähinnä Ajatar -kenneliin linjautuvaa, kun taas isän puoli pohjaa Tullatuulen koiriin.
Polar itse on oikeastaan lähes raivostuttava taifuunimaanjäristys. Energiaa on niin paljon, että sillä vois helposti hankkia sähköt meille vuodeksi, jos olisi generaattori. Pöykkis on hienosti oppinut tulemaan luokse, mutta en ole kertaakaan saanut sitä istumaan, koska se on niin älyttömän intensiivinen. Ei sillä ole aikaa mihinkään istumiseen, kun voi yhtä lailla juosta ja sekoilla.
Polar ihan tykkää ihmisistä ja ihmisten kanssa hengailusta, mutta ei tosiaankaan ole mikään sylissä viihtyjä. Ihmiset on hyödyllisiä esim. siihen, että niiden ympäri voi juosta täysillä. No okei, kyllä se sylissäkin viihtyy, mutta itse en vaan jaksa pitää, koska siinäkään ei voi olla paikoillaan. Pitää muljata ja nuolla naamaa ja repiä kaulakorua ja tukkaa ja taas muljata ja sitten vähän ulista ja muljata..
Mielenkiinnolla odottelen, mitä tapahtuu sitten, kun tämän energianmäärän valjastaa. Saan ylinopeussakkoja reellä tai jotain.
Polar on ahne ja tykkää ruuasta. Se tulee hyvin toimeen kaikkien lauman koirien kanssa ja minipentuna sen bravuuri olikin sulloutua jostain löytämistään rei'istä toisten koirien tarhoihin leikkimään ja repimään tyyppejä korvista. Se on siis atomin kokoisesta ollut maailman valtias ja aivan täysin peloton - KUNNES...
Lauman ulkopuolisia koiria Polar tuntuu hiukan aristavan. Polarin tapaan aristaminen hoidetaan rikkomalla äänivalli hirveällä kirkunalla. Se tosin hänelle suotakoon, kun tyyppi on vasta aika pieni. Sosialistaminen on kuitenkin vielä työn alla.
Siitä on nyt viisi kuukautta ja viisi päivää. Puoli vuotta lähenee ihmeellisen nopeasti. Alan valua sykliseen aikakäsitykseen. On vieläkin vaikeaa ymmärtää, ettet oo täällä.
Mä kuljen vieläkin sun panta laukussa. En oo ikinä tavannut olla heikko, tai hyvinhän sä sen tiedät. Eikä mulla oo oikeastaan edes aikaa sellaseen, kun täällä on vielä noita hengissä olevia kolmiokorvia, ja ne tarttis myös pitää hengissä. Siitä huolimatta on ollu jonkun verran hankalaa kohdata joitain asioita. Ajoin yks päivä sun siskos ohi autolla, ja yhä vieläkin olette niin samasta puusta. Se oli oikeestaan aika hirveetä. Sun jälkeesi mun maailma on ollut mäkeä alas pyörivä kärrynpyörä. Asiat tapahtuu vähän liiankin nopeasti ja kyydissä pysyminen ensiarvosen hankalaa. En tahtoisi enää yhtään lisää minuutteja siihen, kun sinua viimeksi pitelin. Tuntuu inhottavalta, että hetki hetkeltä oot yhä kauempana.
Niin se vain kuitenkin kuluu, aika nimittäin. Ja tässä tää rullaa omalla painollaan.
Tänään on kaunista. Pakkastakin on. Sinä tosin inhosit pakkasta, koska se meni varpaiden väliin. Se korjaantui pienellä ompeluprojektilla. Sä ja sun tossus. Se pienenpieni teputus, joka kuului, kun niiden nahkapohjat osui lumeen..
Mä yritän olla sitä, mitä susiäidin pitää olla, ja tarjota pennuilleni sitä, mitä ne tarvitsee. Me eletään meidän arkea ja touhutaan meidän touhuja. Vaikka nää kaiut varmaan vielä hetken kuulostaakin kovin ontolta, niin Kotiluola kolisee yhä kasvavin desibelein. Siis korvia raastavin desibelein. Shanti on oppinut kirkumaan.
Olen näköjään unohtanut laittaa tänne blogiinkin Rudin 1 -vuotiskuvan! Nyt Rudolf on jo 1v ja 3kk. Aika kulkee kovin äkkiä. :)
Rudi on tällä kaudella ollut siis ensimmäistä kertaa vetämässä. Kokonsa vuoksi Rudi on voimakas, mutta kuitenkin hyvän, kevyen rakenteen vuoksi se on myös tosi nopea. Rudista on siis monenmoiseen työhön.
Rudolf on valjakossa usein pyöräkoirana, sillä se saa kiskottua liikkeelle ihan mitä vaan. Rudin kuulee valjakossa aina lähdössä. Sillä on hassu tapa rääkäistä alussa vähän paineita pois, kun on niin tohkeissaan. Varsinkin voimatreenissä Roope laulaa niin kauan, että lähdöstä päästään rullaamaan eteenpäin sopivaan vauhtiin.
Tänään hihnalenkillä mietiskelin, että Rudi kulkee myös hihnassa aika vaivattomasti.
Olen ollut Shantiin kyllä hyvin ihastunut. Shanti on äärimmäisen ihmisrakas ikään katsomatta. Se pusuttelee läpi kaikki vauvasta vaariin, kun on saanut hiukan tutustua.
Shanti on äitinsä tapaan hyvin itsenäinen ja omanarvontunteva. Luoksetulot ovat vähän sitä ja tätä, kun muutakin tekemistä yleensä löytyisi, mutta ainakin vielä pysyy vapaana. Katsotaan mihin tämäkin tästä kehittyy ajan kuluessa.
Olen loppupentueesta tavannut kasvattajalle jääneitä kahta pentua. Nekin vaikuttavat oikein hauskoilta ja lupaavilta tyypeiltä. Kaikenkaikkiaan oikein rotutyypillinen haiskiassetti. Juuri sitä, mitä toivoinkin pennun ottaessani.
Yllä kasvattajalle jääneet pennut ja Saana keskellä yötä koirapuistotreffeillä.
.jpg)
