Synttärikausi ja lauman tämänhetkiset haasteet

Kaikki koirani ovat syntyneet syksy-alkutalvi -akselilla, paitsi Shanti, joka rikkoo rutiinin viettämällä synttäreitään jo heinäkuussa. Nyt loppurypäs on avannut kauden. Koda ja Naga täyttivät 3.v 3.8. ja 15.8. eli aikuisia miähiä ollaan. Seuraavana eli 18.10. on vuorossa on Rudolf, joka täyttää 2.v. Polar viettää siitä kuukauden päästä 13.11. vuoden.

Lähiaikoina laumassani on ollut kuohuntaa. Tämän vuoden juoksut ovat alkaneet. Shanti juoksi ensimmäiset juoksunsa kuun vaihteessa ja tätä seurasivat J:n Fiina, Riesling ja Cayenne. Nyt Polar puskee ensimmäisiä juoksujaan. Koirat ovat siis kuukauden putkeen olleet nartun hajussa ja pojilla alkoi mennä hiukan turhan lujaa. Koda ja Rudolf ottivat aika ärhäkän painimatsin, jonka seurauksena oikeastaan vähän ajattelin, että kun rahatilanne ja hetki ovat sopivia, Koda voisi vaikka päästä kulkusistaan. Tuntuu vähän siltä, että kaikki laumani kaikki dynaamiset ongelmat johtuvat siitä, että Koda kyykyttää Rudia. Kodalla en kuitenkaan kai aio ikinä pentuja teettää, kun se on niin jäätävän iso ja vetokoiranakin sellainen laiskemman puoleinen. Ihan yhtä lailla se voisi olla leikattu, jos lauma sitten pelaisi paremmin.

Toinen minua lähiaikoina mietityttänyt aihe on Polar. Polarissa on nimittäin pikkuinen ongelma. Polarin emä on loistava karkaamaan tarhoista, ja se on opettanut tämän ihanan taidon Polarille pienestä pitäen. Koko elämänsä aikana Polar on pysynyt täsmälleen kahdessa tarhassa, ja niissäkin epämääräisen epäsäännöllisesti. Kaikista muista se tulee ulos HETI. Niistä kahdesta sitten sitä mukaa, kun on hetken pyöritellyt rubiikinkuutiota. Se tursuu ihan käsittämättömistä neulanrei'istä ulos tarhasta. Se on paitsi aiheuttanut minulle jäätävän määrän harmaita hiuksia, nyt tänään tämä houdinikaksikko on myös maksanut minulle lemmikkijänekseni ja rottieni hengen. Alan olemaan hiukan kiukkuisen puolella tässä. Ei se tietenkään ole mitään muuta kuin luonnollista siltä koiralta, että se listii sen pupun, kun kerran riistaviettiä on. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tuli tippa linssiin ja ....tuskäyrä on kooltaan aika kohtuullinen jo.

Kun asuu vuokra-asunnossa, sellainen kunnon kaikenkestävän tarhan tekeminen on aina vähän kiikunkaakun asia. Totta kai tarhoissani on helmat ja kaivuunestot ja tästä tilanteesta johtuen säädän ja parantelen niitä säännöllisesti. Ongelma vaan on, että niin kauan, kun siinä ei ole betonipohjaa, niin se pirulainen vaan tuntuu tulevan ulos niistä rakennelmista enemmän ja vähemmän tasaiseen tahtiin. Ja vuokra-asuntoihin ei oikein tuosta vaan laiteta betonivaluja. Tämä hiivatin kilpajuoksu alkaa vakavasti ottaa pannuun.





Shanti 1v !

Saanamaanan pentue täyttää tänään vuoden! Syntymäpäivää juhlittiin lellintätuokion merkeissä. Saana sai kokovartalohieronnan ja talvivillojen harjaussession. Ja paljon pusuja. Maaniainen elää pusuilla. 

Alemmassa kuvassa Shanti on auttelemassa hoitamaan kotiluolan jäneseläimiä. Ihana pikkuinen prinsessa Maana on sen verran tottelevainen ja suhteellisen riistavietitön, että sitä uskaltaa pupuhommissa pitää mukana. Tämä ei ollenkaan kaikilta haskiaisilta luonaa. Shanti kuuluu vähemmistöön, mutta pidän tätä piirrettä oikein positiivisena.

Paljon onnea mamin ihana pieni esikoistytär. (Ja sisarukset!)

Keväilyä, kuvia ja kuulumisia.

Kevät on saapunut koiruleiden rintoihin, jalkoihin, kaulalle, pyllyn päälle ja niin edelleen. Meillä on siis karvanajo käynnissä! Koda ja Naga ovat kummatkin aivan läiskikkäitä. Shanti ja Rudolf eivät vielä ole ehtineet aivan samaan vaiheeseen, mutta lujaa tulevat perässä. 

Tarhassa näkyy myös toinen kevään merkki, eli KEVÄTRIEHUNTA:

Tytöt riehuvat keskenään joka tapauksessa, mutta nyt kaikki tuntuvat riehuvan ja painivan koko ajan kaikkien kanssa aivan reikä päässä. Jopa Koda intoutuu välillä painimaan. Suurimman osan aikaa Koda tyytyy kuitenkin patsastelemaan ja kommentoimaan liian rajuja leikkejä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Woul. 

Johtajuus on alkanut sopia Kodalle. Iän tuoma varmuus ja rauhallisuus on tuonut toimintaan järkevyyttä. Kodalta on tosi paljon jäänyt pois sellaista nuoruudenintoista kohnottamista, joten ylimääräiset muilutukset ovat aika harvinaisia. Lauma tuntuu kunnioittavan sitä. 

Polar ei asu vielä isojen kanssa samassa tarhassa, mutta vien sen isojen luo lähes päivittäin touhottamaan. Se on ottanut muun porukan ihan omakseen. Shanti pöllyttää Polaria välillä minun mielestäni liikaakin, mutta Polaria ei tunnu liikuttavan Saanan riepotukset. Shanti uskoo kyllä poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti, kun sitä komentaa lopettamaan leikin, mutta kun käsken Shantin pois, Polar juoksee itse Shantin perään kaivamaan lisää verta nenästään.

Joten mikäpä sitä sitten liiemmin estelemään. Riehumisen lisäksi meillä on siis riehuttu ja ai niin, tietenkin riehuttu.

Kevään kunniaksi otin laumasta oikein sievän istumiskuvan. Neiti ADHD puuttui lähes joka kuvasta, tai sitten siitä näkyi pelkkä pylly tai korva. Tämä kuva oli ainoa, missä kaikki koirat näyttävät edes jotenkuten järkeviltä. Rudi jäi kyllä kyttäämään ohi kulkevaa kissaa. Tämä kuva oli kuitenkin kivempi kuin se toinen, jossa oli kyllä kaikki koirat, mutta Shantin loukkaantumisen rajattomuus komentamisen johdosta oli aivan käsittämättömän käsinkosketeltavaa. Siispä tämän vähemmän nirppanokkaisen kuvan myötä toivottelemme hyvää alkavaa kesää.

Pikku Maana Manti.

Saanaa on nyt kolmisen kertaa kokeiltu valjaisiin, ja ihan hienosti näyttää menevän. Ensikaudella Saana pääsee siis jo treeniin. Olen ylpeä näkemästäni! Ensimmäisiä juoksuja odotellaan vielä, siskon ekat juoksut oli kuukauden-pari sitten. Vuoden ikä alkaa pikkuhiljaa hiipiä lähemmäs. Pari kuukautta vielä.

Kisakausi ohi - tervetuloa kevät.

Kotiluolan koirien ensimmäinen kisakausi on virallisesti vihelletty päättyneeksi. Kisakausi oli kovin lyhyt ylipäätään: ensimmäiseen kauteemme mahtui tasan tarkkaan ne yhdet kisat, koska koimme pientä epäonnisuutta koirien sairastelun muodossa. No, sairastelut olivat ja menivät. Tuntui kyllä vähän tyhmältä, että oltiin kisalisenssi maksettu tasan yksiä kisoja varten, mutta joskus asiat vain menevät niinkuin menevät.

Kisakauden ainoat kisat olivat siis Suomen siperianhuskyseuran järjestämät SM-kisat Rautavaaralla, joissa J siis oli reen puikoissa ja minä sitten vain handlaamassa. Sijoituimme kuudenneksi siperianhuskyjen kuuden koiran luokassa. Kisat olivat kaksipäiväiset ja molempinä päivinä koirat liikahtivat sen 12km. Pikkuisen parannettavaa jäi kyllä ensikaudelle: ohitusten takia tuli koomailtua. Vaihdoimme toiselle päivälle yhden koiran johdosta, ja se sujuikin jo paljon paremmin.

Sijoituksena kuudes ei ollut yhtään huono, meitä edellä menneet valjakot olivat nopeudeltaan jo sellaisia, että tämän kauden treenimäärällä olisi ollut vaikeaa pärjätä heidän ajoilleen. Kuitenkin se pieni ohittelukoomailu aiheutti sen, että putosimme REK1 tuloksen sijasta juuri ja juuri REK2:n alueelle. Ensikaudella siis haemme sen REK1:n, se kun olisi jo tällä kaudella ollut ihan saavutettavissa. Minun koiristani valjakossamme juoksi Naga ja Rudi, J:n koirista mukana oli Meirami, Cayenne, Salvia ja Boss.

Naga teki töitä täysillä - ei yhtään vähempää kuin odotinkaan. Naga panostaa aina sata lasissa, eivätkä ensimmäistä kertaa kisoissa juoksemisen paineet tuoneet minkään näköistä muutosta. Itse luotan Nagaan kuin peruskallioon. Se vaan kertakaikkiaan toimii valjaissa.

Erityisen ylpeä olin Rudista, joka on kuitenkin on vasta puolitoistavuotias. Rudi on iso poika ja niin isoa ruhoa tuntuu olevan vaikea liikuttaa kauhean nopeaa tahtia kovin montaa kilometriä. Rakenteensa puolesta Roopelainen on selvästi parhaimmillaan pidemmällä matkalla kuin sprintillä, vaikka se sielläkin on ihan hyvä. Rudin raja oli kisoja ennen treeneissä ollut siinä kymmenen kilometrin pintaan, jonka jälkeen se alkoi selvästi hidastaa. Kisoissa Rudi kuitenkin veti loppuun asti hidastelematta ja hoiti homman kotiin.

Nyt sitten sopii kevään uida liiveihin. Kesäkaudella tiedossa erikoisnäyttelyt ja muuta kivaa harrastamista.

Polar

Tänään esittelyssä pikkuisin tyttäreni. Polar on J:n pentueesta. Polarin - kavereiden kesken Pöylin - emän puolen suku on lähinnä Ajatar -kenneliin linjautuvaa, kun taas isän puoli pohjaa Tullatuulen koiriin. 

Polar itse on oikeastaan lähes raivostuttava taifuunimaanjäristys. Energiaa on niin paljon, että sillä vois helposti hankkia sähköt meille vuodeksi, jos olisi generaattori. Pöykkis on hienosti oppinut tulemaan luokse, mutta en ole kertaakaan saanut sitä istumaan, koska se on niin älyttömän intensiivinen. Ei sillä ole aikaa mihinkään istumiseen, kun voi yhtä lailla juosta ja sekoilla.

Polar ihan tykkää ihmisistä ja ihmisten kanssa hengailusta, mutta ei tosiaankaan ole mikään sylissä viihtyjä. Ihmiset on hyödyllisiä esim. siihen, että niiden ympäri voi juosta täysillä. No okei, kyllä se sylissäkin viihtyy, mutta itse en vaan jaksa pitää, koska siinäkään ei voi olla paikoillaan. Pitää muljata ja nuolla naamaa ja repiä kaulakorua ja tukkaa ja taas muljata ja sitten vähän ulista ja muljata..

Mielenkiinnolla odottelen, mitä tapahtuu sitten, kun tämän energianmäärän valjastaa. Saan ylinopeussakkoja reellä tai jotain.

Polar on ahne ja tykkää ruuasta. Se tulee hyvin toimeen kaikkien lauman koirien kanssa ja minipentuna sen bravuuri olikin sulloutua jostain löytämistään rei'istä toisten koirien tarhoihin leikkimään ja repimään tyyppejä korvista. Se on siis atomin kokoisesta ollut maailman valtias ja aivan täysin peloton - KUNNES...

Lauman ulkopuolisia koiria Polar tuntuu hiukan aristavan. Polarin tapaan aristaminen hoidetaan rikkomalla äänivalli hirveällä kirkunalla. Se tosin hänelle suotakoon, kun tyyppi on vasta aika pieni. Sosialistaminen on kuitenkin vielä työn alla.

Linnu