Polar

Tänään esittelyssä pikkuisin tyttäreni. Polar on J:n pentueesta. Polarin - kavereiden kesken Pöylin - emän puolen suku on lähinnä Ajatar -kenneliin linjautuvaa, kun taas isän puoli pohjaa Tullatuulen koiriin. 

Polar itse on oikeastaan lähes raivostuttava taifuunimaanjäristys. Energiaa on niin paljon, että sillä vois helposti hankkia sähköt meille vuodeksi, jos olisi generaattori. Pöykkis on hienosti oppinut tulemaan luokse, mutta en ole kertaakaan saanut sitä istumaan, koska se on niin älyttömän intensiivinen. Ei sillä ole aikaa mihinkään istumiseen, kun voi yhtä lailla juosta ja sekoilla.

Polar ihan tykkää ihmisistä ja ihmisten kanssa hengailusta, mutta ei tosiaankaan ole mikään sylissä viihtyjä. Ihmiset on hyödyllisiä esim. siihen, että niiden ympäri voi juosta täysillä. No okei, kyllä se sylissäkin viihtyy, mutta itse en vaan jaksa pitää, koska siinäkään ei voi olla paikoillaan. Pitää muljata ja nuolla naamaa ja repiä kaulakorua ja tukkaa ja taas muljata ja sitten vähän ulista ja muljata..

Mielenkiinnolla odottelen, mitä tapahtuu sitten, kun tämän energianmäärän valjastaa. Saan ylinopeussakkoja reellä tai jotain.

Polar on ahne ja tykkää ruuasta. Se tulee hyvin toimeen kaikkien lauman koirien kanssa ja minipentuna sen bravuuri olikin sulloutua jostain löytämistään rei'istä toisten koirien tarhoihin leikkimään ja repimään tyyppejä korvista. Se on siis atomin kokoisesta ollut maailman valtias ja aivan täysin peloton - KUNNES...

Lauman ulkopuolisia koiria Polar tuntuu hiukan aristavan. Polarin tapaan aristaminen hoidetaan rikkomalla äänivalli hirveällä kirkunalla. Se tosin hänelle suotakoon, kun tyyppi on vasta aika pieni. Sosialistaminen on kuitenkin vielä työn alla.

Linnu

Sinua vain.

Siitä on nyt viisi kuukautta ja viisi päivää. Puoli vuotta lähenee ihmeellisen nopeasti. Alan valua sykliseen aikakäsitykseen. On vieläkin vaikeaa ymmärtää, ettet oo täällä.

Mä kuljen vieläkin sun panta laukussa. En oo ikinä tavannut olla heikko, tai hyvinhän sä sen tiedät. Eikä mulla oo oikeastaan edes aikaa sellaseen, kun täällä on vielä noita hengissä olevia kolmiokorvia, ja ne tarttis myös pitää hengissä. 

Siitä huolimatta on ollu jonkun verran hankalaa kohdata joitain asioita. Ajoin yks päivä sun siskos ohi autolla, ja yhä vieläkin olette niin samasta puusta. Se oli oikeestaan aika hirveetä.

Sun jälkeesi mun maailma on ollut mäkeä alas pyörivä kärrynpyörä. Asiat tapahtuu vähän liiankin nopeasti ja kyydissä pysyminen ensiarvosen hankalaa. En tahtoisi enää yhtään lisää minuutteja siihen, kun sinua viimeksi pitelin. Tuntuu inhottavalta, että hetki hetkeltä oot yhä kauempana.

Niin se vain kuitenkin kuluu, aika nimittäin. Ja tässä tää rullaa omalla painollaan.

Tänään on kaunista. Pakkastakin on. Sinä tosin inhosit pakkasta, koska se meni varpaiden väliin. Se korjaantui pienellä ompeluprojektilla. Sä ja sun tossus. Se pienenpieni teputus, joka kuului, kun niiden nahkapohjat osui lumeen..

Mä yritän olla sitä, mitä susiäidin pitää olla, ja tarjota pennuilleni sitä, mitä ne tarvitsee. Me eletään meidän arkea ja touhutaan meidän touhuja. Vaikka nää kaiut varmaan vielä hetken kuulostaakin kovin ontolta, niin Kotiluola kolisee yhä kasvavin desibelein. Siis korvia raastavin desibelein. Shanti on oppinut kirkumaan.

Ikävä on ja rakastan sua,
Mami.

Rudi 1.v -kuva 18.10.2014.

Olen näköjään unohtanut laittaa tänne blogiinkin Rudin 1 -vuotiskuvan! Nyt Rudolf on jo 1v ja 3kk. Aika kulkee kovin äkkiä. :)

Rudi on tällä kaudella ollut siis ensimmäistä kertaa vetämässä. Kokonsa vuoksi Rudi on voimakas, mutta kuitenkin hyvän, kevyen rakenteen vuoksi se on myös tosi nopea. Rudista on siis monenmoiseen työhön. 

Rudolf on valjakossa usein pyöräkoirana, sillä se saa kiskottua liikkeelle ihan mitä vaan. Rudin kuulee valjakossa aina lähdössä. Sillä on hassu tapa rääkäistä alussa vähän paineita pois, kun on niin tohkeissaan. Varsinkin voimatreenissä Roope laulaa niin kauan, että lähdöstä päästään rullaamaan eteenpäin sopivaan vauhtiin.

Tänään hihnalenkillä mietiskelin, että Rudi kulkee myös hihnassa aika vaivattomasti.

Vitsi, että mulla on hyviä tyyppejä täällä. :) 

Shanti 6 kk

Shantimanti Saana Sanelma täyttää tänään 6 kk. 

Olen ollut Shantiin kyllä hyvin ihastunut. Shanti on äärimmäisen ihmisrakas ikään katsomatta. Se pusuttelee läpi kaikki vauvasta vaariin, kun on saanut hiukan tutustua.

Shanti on äitinsä tapaan hyvin itsenäinen ja omanarvontunteva. Luoksetulot ovat vähän sitä ja tätä, kun muutakin tekemistä yleensä löytyisi, mutta ainakin vielä pysyy vapaana. Katsotaan mihin tämäkin tästä kehittyy ajan kuluessa.

Olen loppupentueesta tavannut kasvattajalle jääneitä kahta pentua. Nekin vaikuttavat oikein hauskoilta ja lupaavilta tyypeiltä. Kaikenkaikkiaan oikein rotutyypillinen haiskiassetti. Juuri sitä, mitä toivoinkin pennun ottaessani.

Yllä kasvattajalle jääneet pennut ja Saana keskellä yötä koirapuistotreffeillä.

Talveton talvi

Hei vaan taas pienen tauon jäljiltä. Kiirettä on pitänyt elämässä niin minun, kuin koirienkin kohdalla. Treenikausi on alkanut, vaikka lunta tai edes pakkasta ei juurikaan ole näkynyt tänäkään talvena. Viimevuonna sitä toivoin, että lumi löytäisi luokseni sitten seuraavana talvena. No kissanviikset siitä. Ei ole kyllä tarvinnut edes haaveilla. 

Räntää ja vettä ollaan kyllä saatu niskaan sitten senkin edestä. "Talvisateiden ilmasto" alkaa kuulostaa jo ihan liian realistiselta. Poikien tarhan pohjan kanssa on tullut taisteltua tovi jos toinenkin sen muuttuessa upottavaksi kurasuoksi. Onneksi puuhakkeella pohja on pysynyt edes jonkinnäköisessä kuosissa. Dogit ovat myös kiitettävästi oppineet käyttämään koppejaan, joten eteenpäin vaan sano mummo lumessa. Tai sateessa. Öh.

Vetolenkkiä ollaan menty säännöllisen epäsäännöllisesti. Tai siis koirat ovat kyllä liikkuneet, välillä jopa ilman minua. Tähänastinen epätalveni on ollut aivan suunnattoman hektinen koulun ja kaiken muun sählingin vuoksi, joten koirien hoitovastaavana toimiva J on ollut myös treenivastaavana silloin, kun oma aikani on kulunut huidellessa ympäri maakuntaa. (On muuten aika hieno juttu sekin, että on joku, joka auttaa koirien treenaamisessa silloin, kun itsellä on ongelmia aikataulutuksessa!) Kausi on siis lähtenyt liikkeelle yhteistyössä J:n ja hänen koiriensa kanssa ja kivaa on ollut. Kuvassa pyöräparina rakkaat jättiläiseni, Koda ja Rudi. Naga juoksee edempänä tiimissä.

Jännittävyyksiä tässä kaudessa on ollut Kodan epämääräinen selkäkipu, joka on jälleen hiukan varjostanut Koon työskentelyä. Selkä on ollut oikein huomattavasti parempi, kuin viimekaudella, mutta olen kuitenkin vähän käärmeissäni. Kuvissa ei tosiaan mitään löytynyt ja hierojakin sanoi viimekerralla, ettei mitään valtavia jumeja tunnu. Katsellaan ja opetellaan, siis.

Tuon näköisten tyyppien takia olen joutunut lintsailemaan treeneistä tällä kaudella. :) Kuvassa yksi kouluni vasikoista. Koulussa puuhaaminen on saanut minut haaveilemaan siitä, että joskus Kotiluolan tiluksilla pyörisi jotain muitakin eläimiä, kuin vain koiria, vaikka ne ykkösjuttuni kyllä ovatkin.

Häilyvää elämää

Nemon poismenon jälkeen kaikki on ollut minulle vaikeaa. Arki tuntuu luonnottomalta. Jotenkin aina odotan arkirutiineissa Nemon vuoroa. Nemon vuoroa saada ruoka, Nemon vuoroa tulla kiinnitetyksi hihnaan, Nemon vuoroa hypätä autoon ja niin edespäin. Koko ajan tulen huomanneeksi puutostilan arkeni ympyröissä.

Olen muutenkin kokenut muutoksia. Kotiluolan blogin aikana parisuhdetilanteeni on heittänyt häränpyllyä jo toisen kerran.

Koirat ovat silti kaikin puolin iloisia. Ne ovat koiramaiseen tapaansa tottuneet nopeasti siihen, että laumasta puuttuu jotain. Onneksi meitä on paljon. Kerta toisensa jälkeen mietin, kuinka hukassa olisin, jos minulla olisi vain yksi koira, jonka joutuisin lopettamaan. Helpompaahan se näin on, kun on vielä suurin osa laumaa jäljellä. Arkirutiinit säilyvät kuitenkin olemassaolevina, vaikka muuttuvatkin vähän rakenteeltaan.

Tällaisina aikoina laumani tuki on minulle ensiarvoisen tärkeää. En varmasti jaksaisi ilman sitä. Illalla kääriydymme kaikki lattialle patjoista levitettyyn siskonpetiin ja muodostamme ihanan voimauttavan vuoren, jota mikään ei kaada. Se tuntuu hyvältä.

Shanti kasvaa hienosti ja on jo laumaantunut poikien kanssa. Naga tuntuu olevan Shantin lempiseuraa. Niillä on selvästi joku riistanväristen jengi. Shanti nukkuu Nagan kyljessä kiinni tämän tästä ja seurailee sitä juoksutarhassa.

Kuvassa taka-alalla on Shantin pentubestis, Pähkinä. Pähkinä on Shantia vähän vanhempi poikapentu, jonka kanssa Saana tykkää pemuttaa menemään.