Myrsky ja hiekkalaatikko

Sain Myrskyn hoitoon, koska isäpuoleni sanoi tarvitsevansa oikuttelevasta pennusta lomaa. Pakkasimme siis piskit isännän autoon ja suuntasimme touhuamaan isäni avovaimon mökille.

Meidän huviksemme Myrsky oivalsi hiekkalaatikon ja tutki sen saloja niin että hiekka pöllysi.

Myrskyllä meni hyvät tovit tuijottaessa kaivamaansa kuoppaa pää pentumaisesti puolelta toiselle keikahdellen ja korvat hörölle kalibroituna, aivan kuin hiekasta olisi kuulut jotain kertakaikkisen omituista.

Pentuperjantai

Lähialueeni Musti ja Mirri -myymälässä on perjantaisin ns. pentuperjantai, jolloin klo 16-18 liikkeessä on alueen pennuille treffit. Pentuperjantaita vietetään useammissa Musti ja Mirri -myymälöissä, mutta vaihtelevalla osanottajien aktiivisuudella. Oman alueeni pentuperjantait ovat hirveän suosittuja ja mukavan rentoja: myyjät antavat päästää pennut vapaaksi kauppaan riehumaan. Lähdimme Myrskyn kanssa kurkkaamaan, millaista menoa saadaan aikaiseksi.

Myrsky löysi itselleen kaksi sopivaa leikkikaveria, jonka kanssa sitten painiskeli. Ne olivat suunnilleen samanmielisiä ja -kokoisia kuin Myrsky itse. Toinen kaveri oli herkkä ja hiukan ujo valkoisen paimenkoiran pörrrrheä pennelöinen...

... ja toinen jo nelikuinen reipas ja raisu alaskanmalamuutin ja newfoundlandinkoiran mix.

Pennut saivat hyvät touhut aikaiseksi. En laskenut tarkkaa osanottajien lukumäärää, mutta edellisellä kerralla pentuja oli ollut 17 ja veikkaisin, että tällä kerralla määrä oli suunnilleen samaa luokkaa. Olin myös yllättynyt siitä, että yksikään hauvavauva mennyt repimään hyllyistä leluja eikä edes nameja, vaikka hyllyissä on kaiken maailman ihania possunkorvia ja muita herkkuja irtotavarana ihan saatavilla.

Pentuperjantai oli siis aivan ihastuttava kokemus. Kysyin myyjiltä heti, että kuinka pitkään pentutreffejä aiotaan järjestää, eli ehdinkö minä sitten rekikoiran alkujeni kanssa myös riehuttelemaan. Myyjä kertoi, että niin suuren suosion saaneena päiviä aiotaan kyllä pitää. Mikäli osanottajia on joskus vähemmän, voidaan keksiä yhdessä ohjelmaa, esimerkiksi tutustua aktivointileluihin. Olin todella ilahtunut. Upeaa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään siitä huolimatta, että se tuottaa ylimääräistä työsarkaa.

Tällaista tänään, Kettu kuittaa!

Koira suojana murroilta

Mtv3.fi internetsivuilla oli 30.7 tällainen uutinen. Uutisessa käsiteltiin asuntoihin murtautumista ja todettiin, että poliisin mukaan murtautujia pidättelee eniten haukkuva koira. Tässä pari katkelmaa kyseisestä uutisesta. 

"Poliisin mukaan heidän tietoonsa tulee harvoin tapauksia, joissa varkaat olisivat tunkeutuneet asuntoon, jossa haukkuu koira."

"Naapureiden läheisyyskään ei auta, sillä kohteet on valikoitu nimenomaan tiiviisti asutuilta alueilta."

"Pietiäinen kehottaa ihmisiä tarkkailemaan omaa naapurustoa epäilyttävien seurueiden varalta. Murtomiehet saattavat käydä tarkkailemassa kohdetta edellisenä päivänä, ja epäilyjä herättävistä kulkijoista on syytä ilmoittaa poliisille.

Lisäksi yhtä ominaisuutta murtomiehet näyttävät kohteissaan karttavan.

- He saattavat ensin soittaa ovikelloa. Todennäköisesti he eivät iske sellaisiin kohteisiin, joissa kuulevat koiran haukkuvan, Pietiäinen kertoo.

 Jäin tuota kyseistä juttua mietiskelemään. Meillä koirat ei saa haukkua sisällä. Nemolla on tapana "jutella" eli pitää kaikenlaisia ihmeellisiä kurisemisia, ja ne olen sallinut. Ulkona saa mölistä ambulanssille ja vaikka leikin lomassa haukkuakin. Sisätiloissa ei kuitenkaan metelöidä, eikä myöskään leikitä mitään rajuja leikkejä, jotka voisivat provosoida metelöintiin. Sisällä ollaan rauhassa ja lepäillään, riehumiset suoritetaan ulkosalla.

Jos joku päättäisi murtautua meille, koiran huomaisi kyllä vasta siinä kohtaa, kun ovi olisi auki. Ilmeisesti murtoveikoilla on kuitenkin tapana tarkkailla kohdettaan pari päivää, joten ehkäpä he tarkistavat etukäteen, onko koiraa vai ei. Mikäli ei, niin toteampa vaan, että sellainen vaimea, matala rotikkamurina tuskin kuuluu oven läpi.

Myrsky

Noin viikko sitten juttelin äitini kanssa siitä, kuinka paljon hän ja isäpuoleni kaipaavat koiraa elämäänsä. Mörkön kuoleman jälkeen äiti oli pitkään sitä mieltä, että toista koiraa ei tule. Mörkö oli äidin lellikki ja äidin sydän särkyi, kun Mörkö kuoli. Kun muutin pois kotoa, otin tietenkin Nemon mukaani, ja äidin talo jäi ilman tassunääniä. Puheista päätellen äitikin oli kyllästynyt koirattomuuteensa.

Ja eihän sellaista kaipuuta kukaan viitti kattella. Yksi asia tässä maailmassa, mitä äitini ei voi vastustaa (voiko kukaan?), on koiranpennun tuoksu. Etsin siis netin kautta äidille ja isäpuolelleni sopivan pennun. Pari päivää äiti mietiskeli, jonka jälkeen pyysi kasvattajan puhelinnumeroa.

Kaveripiiriimme on nyt liittynyt kaukkarimix Myrsky:

Myrskyn isä on kaukaasianpaimenkoira ja emä belgianpaimenkoira/sakemanni. Äidin soitellessa kasvattajalle kasvattaja sanoi, että viimeistä urospentua tultaisiin hakemaan samana päivänä. Olimme hirveän pettyneitä. Parin päivän päästä kasvattajat soittelivat perään, että pentua ei kuitenkaan tultu hakemaan, eikä peruuntumisesta oltu edes ilmoitettu mitään. Menettivät elämänsä tilaisuuden, sanon minä. Siispä lähdimme samana päivänä hakemaan Myrskyn kotiin. Isäpuoleni pitää vahvaluonteisista, suurista ja vartioivista koirista. Myrsky on hänen syntymäpäivälahjansa.

Kaukaasianpaimenkoira on haasteellinen koirarotu. Se on laumanvartijarotu. Myrskystä tulee isona melkoinen vahtikoira, joka varmasti suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen vieraaseen. Nyt siis alkaa julmettu sosialistaminen ja tutustuttaminen muihin koiriin, ihmisiin ja tilanteisiin.

Kaverista tulee kyllä aika järkäle! Nemon säkäkorkeus on 62cm. Jos pentu on luovutusikäisenä jo tuon kokoinen jässikkä, se menee varmaan ihan muutamassa kuukaudessa Nemon ohi.

Kisu !

Nemo tykkää kissoista. Teinivuosinani asustin Nemon kanssa vähän aikaa tätini luona neljän kissan kanssa samassa taloudessa. Kissat olivat perinteisiä maatiaiskissoja. Ne eivät pitäneet koirasta hirveästi, mutta eivät ihmeemmin hyökkäilleet sen kimppuunkaan.

Kävimme pari päivää sitten kissallisen ystäväni luona kylässä. Hänen kispensä on koko elämänsä aikana nähnyt koiran vain pari kertaa. Nemo on tottunut kissoihin ja on aika hyvä tulkitsemaan kissojen mielialoja ja elekieltä, eikä yleensä mene lähelle pelokasta tai ärsyyntynyttä kissaa, joten päätimme kokeilla esitellä elukoita toisilleen.

Kissa seuraili tilannetta pääasiassa valtaistuimeltaan mielestään riittävän matkan päästä koirasta.

Kisu uskaltautui yllättävän nopeasti seurailemaan Nemoa lähempääkin. Lähikontaktitilanteet olivat kyllä puoliksi lavastettuja. Kissa ei tullut itse alas kissapuusta, vaan se nostettiin. Se ei kuitenkaan lähtenyt juoksemaan pakoon vaan jäi kyttäilemään koiraa pienen matkan päähän.

Tässä todistusaineistoa kehityksestä:

Uudet pennut ja muita pentuja

Kirjoittelin pari päivää sitten pettymyksestä; emä olikin ultrassa tyhjä. Olen kuitenkin tässä parin päivän aikana ajatellut, että kaikella on syynsä. Näitä pentuja ei sitten varmaan ollut tarkoitettu tulevaksi.

Minulla on kuitenkin jo uutta suunnitelmaa tulilla. Pienen lykkäyksen se aiheuttaa, mutta ei kuitenkaan mitään hirveän dramaattista. Olen tässä parina päivänä siis alkanut valmistautua henkisesti. Kalenteriin on merkitty uusi päivämäärä ja mieli on taas toivoa täynnä. Puhelin on täynnä vanhempien kuvia ja yllätän itseni tämän tästä katselemasta niitä haaveillen. Kyllä meille tulee pentuja taloon vielä tänä syksynä.

Kuumetta tietysti nostattaa se, että lähipiirissäni on hirveä määrä koirauutisia. Pari läheistä ystävääni toitottavat pentukuulumisia; toinen haki vauvelinsa muutama päivä sitten kotio ja toinen odottaa malttamattomana luovutusikää. Olen hirveän iloinen heidän puolestaan. Myös monet etäisemmät kaverit ja hyvänpäiväntutut ovat ottaneet karvaista perheenlisäystä. Kai se on tuo kesä..

Odotellessani minuunkin on iskenyt jokin ihmeellinen nesting -ilmiö. Etsin taukoamatta täydellistä petiä, laitan kotia ja jopa leivon. Olen ehkä tullut hulluksi. :)

Metsäilyä

Tänä kesänä on ollut ihan hirveän huonoja ilmoja. Siispä heti, kun sade ei uhkaile ja aurinko hiukankin pilkahtaa pilvien rakosista, lähdemme ulkoilemaan. Tietenkin sateellakin ulkoilemme, mutta silloin ei tule lähteneeksi mihinkään pitkäksi aikaa. Otamme siis kaiken irti paremmista keleistä ja käymme erilaisissa mahdollisimman paljon sekä mieltä että kroppaa väsyttävissä paikoissa.

Viimeksi teimme parin tunnin retken isoon metsään. Koira oli silminnähden tyytyväinen reissuun. Piilottelin koiralle nameja metsään ja huomasin siinä samalla, että metsässä oli jo kypsiä mustikoitakin. Tulis jo syksy ja pennut!

Tarkoitus oli myös samalla reissulla käydä tervehtimässä ystäväni kaukasianpaimenkoiramixiä Tyyneä, mutta tämä Tyyne olikin lähtenyt ystäväni vanhempien kanssa mökkeilemään. Harmi! Kävimme siis vain pikaisesti tervehtimässä ystävääni. Nemo oli kaikesta huolimatta hyvin tyytyväinen siihenkin, että sai nuuskia talon läpikotaisin.

Ps. Blogger tuhoaa kuvien laadun. :( Kuvat menevät ihan rakeisiksi. Koittakaa kestää!