Kodan lonkka- ja selkäkuvat

Koda on kuvattu terveeksi!!

Koda on tänään kuvattu ja luusto on todettu hyväksi! Selkässä ei ole luupiikkejä, spondyloosia tai muuta ylimääräistä. Lonkkakuvat on lähetetty kennelliittoon. Eläinlääkäri sanoi, että A-lonkkia ei uskalla luvata, kun kennelliitto aika hintsusti A-merkintöjä kuulemma antaa. Näillä puheilla käsitin, että ehkä B-lonkkia sopisi odotella. Katsotaan kuitenkin, mitä tuleman pitää.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kodan kivut ovat olleet lihasperäisiä ja Kodalla on ollut tosi kovia kasvukipuiluja. Se selittää sen teini-iän käytöstäkin hiukan. Nyt siis harrastamme kovasti lihashuoltoa ja monipuolista tekemistä, jotta lihakset aukeavat ja pysyvät auki. Soittelin numeroni vielä osteopaatille, jotta hän voi ilmoitella peruutuspaikoista.

Koda tuossa vielä heräilee nukutuksesta. Välillä koittaa päätään nostaa, mutta alkaa taas pilkkimään uudestaan ja nukahtaa. Illemmalla juhlistamme koirakavereideni kanssa tuloksia kakkukahvein.

Tänään on hyvä päivä.

Tilanne Koda osa 2/3

Pieni päivitys Kodan tilanteeseen! 

Meillähän piti tänään Kodan kanssa olla lääkäri, jossa piti ottaa epävirallisia kuvia Koon lonkasta ja selästä. Tilanne muuttui kuitenkin yllättäen, kun aamulla minulle soitettiin lääkärin sairastuneen.

Vaihdoin muutaman mutkan kautta koko lääkäriä. Sain hyvän tarjouksen. Saan noiden edellisten epävirallisten kuvien hinnalla saman tien viralliset lonkkakuvat. Samalla otetaan pari epävirallista kuvaa selästä, jotta ei tarvitse jäädä arpomaan esim. spondyloosin tai skolioosin mahdollisuutta

Aiemmin jännitti. Nyt JÄNNITTÄÄ. Mitenköhän ihmeessä kestän maanantaihin asti tätä odottelua?

Pojat powered by Rukka

Ostin pojille joku aika sitten uudet pannat, koska Nagan panta oli ikävän pieni ja Kodan panta sitten taas sen verran suuri, että se hukkui lenkillä. Kyllä nyt ollaan sitten niin iskussa.

Olin kytännyt näitä pantoja aikaisemminkin, kun karkkivärit herättivät huomioni. Köyhdyin 40e, eli siis kappalehinta oli 9,90 tai 9,95 tai jotain sellasta. :) Kivaa nuissa on se, että on kaksi D-lenkkiä tuossa. Ensimmäisestä kun laittaa kiinni, tulee tavallinen panta. Niistä laitan aina seisingit. Sitten taas toisesta lenkistä tulee kiristyvä, jota usein käytän lenkillä. Pistolukoissa on lukitus, jotta eivät leikeissä vahingossa avaudu. Lisäksi pannat on konepestäviä.

Kysäisin myös ovatko herkkiä menemään rikki. Mustin ja mirrin myyjä sanoi, että hänen tutullaan, jolla on käyttölinjan haskiaisia, ovat kestäneet ihan normaalia arkikäyttöä hyvin. Nyt sitten vaik katsomaan, että kestääkö meilläkin. Luulisin kyllä kestävän, kun ei pojilla ole tapana painien aikana repiä pannasta tai muuta vastaavaa.

Tilanne Koda

Olen aina sanonut, että siperianhuskyksi Kodan liikemuoto ei ole kaikkein viehkeintä mahdollista. Pennusta asti se on ollut kuin norsu posliinikaupassa. Vuotikkaana erikoisnäyttelyssä Kodan kropasta ja liikkeestä sanottiin seuraavaa:

"Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still."

Luusto vaikutti tuomarin silmään hyvältä. Hän kuitenkin mainitsi liikkeen olevan vauvamaisen löysää. Koda on tietenkin myös aivan valtavan suuri, joten olen ajatellut sen kokoisen ruhon kehittyvän pitkään ja ottavan oman aikansa.

Puolitoistavuotiaana Koda oli yhä hyvin kömpelö. Liike oli tiivistynyt vähän, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Aloimme käymään Hirvee Harmikoiralla dobossa, jossa tavoitteena oli vahvistaa syviä lihaksia ja saada näin tukiranka kuntoon. Dobossa Koda oppi hyppäämään. Aiemmin se ei juurikaan hyppinyt. Tuntien ohjaaja Susanna, jolla on koiranomikoulutus, totesi Kodan liikkeen olevan hiukan hassun oloista takapäästä. Hän vinkkasi meille tuntien loputtua, että kannattaisi käyttää Kodaa hierojalla tai fysioterapeutilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnittää huomiota siihen, että Koda vetää vinossa. Aloin etsiä hierojaa, jolla olisi aikaa silmäistä Kodaa. Tämä olikin helpommin sanottu, kuin tehty.

Nyt Kodalla on plakkarissa 1v 9kk ikää. Olemme nyt käyneet kahteen kertaan hieronnassa Porin Tassucat -liikkeestä löytyneellä Janitalla. Janita sanoi Kodan olevan takapäästä aivan tukossa. Toisella kerralla tilanne tuntui olevan vielä huonompi, kuin ensimmäisellä. Hieronnassa Koda pyöri ja pärisi. Lihasten avaaminen oli kivuliasta ja inhottavaa, vaikka Janita olikin hellä ja kärsivällinen.

Janita suositteli meille, että Kodan alaselkää kannattaisi tutkia tarkemmin. Maanantaina meillä on aika eläinlääkärille, joka tutkii Kodan. Tarkoituksena olisi, että Kodasta otetaan muutama röntgenkuva, mutta kyseisessä paikassa ei oteta virallisia kuvia. Ajattelin otattaa viralliset kuvat myöhemmin, kun Koda on oikeasti varmasti jo kaiken kasvunsa venynyt.

Nyt allekirjoittanutta sitten jännittää. Viikonlopun yli vielä pitäisi odotella. Toivon kovasti, että kyseessä ei olisi esim. lonkkavika, jota ei voi parantaa. Toisaalta ymmärrän, ettei olisi mikään ihme, jos Kodassa olisi vähän jotain pielessä. Sehän oli jo syntyessään ihan käsittämättömän suuri toisiin pentuihin verrattuna. Kaikki muut pentueessa ovatkin terveitä. Koda on vähän tuollainen poikkeustapaus.

Arvatkaapa, kuka seuraavassa kuvassa on Koda? Kuva on Kodan kasvattajan ottama.

Kuulumisia

Olemme kotiutuneet uuteen kotiluolaan hirveän hyvin. Pihan aidat ja koirien tarha on suunniteltu, materiaalit pääpiirteittäin hankittu muutamia pieniä juttuja lukuun ottamatta ja työ jo aloitettu. Pojat saavat tarhan lisäksi pienen metsäisen juoksutarhan, jossa sopii temmeltää vaikka koirakaverien kanssa.

Kuvassa ylivalottuneet valkonaamat Rudi ja Naga uudessa kotiluolassa olevassa superihanassa säkkituolissa. Huomatkaa edelleen vähenevä kokoero! Rudolf kasvaa reippaasti.

Meistä todella lyhyen matkan päässä asuu myös toinen huskyharrastaja. On tosi mukavaa törmätä samanhenkisiin ihmisiin. On myös mukava tietää, että lähistöllä asuu väkeä, joilta voi saada ehkä seuraa vetolenkeille.

Olemmekin ahkerasti nyt kartoittaneet ympäristöä ja ihmetelleet teitä ja polkuja. Olen löytänyt muutaman ihan mukavan pikkureitin ja isäntä juoksulenkillään keksi myös yhden hiukan pidemmänkin lenkin. En vielä tiedä, kuinka paljon sillä reitillä olisi esim. liikennettä. Täytyy tutkia asiaa.

Uuden luolan lähellä käy myös Kennel-Rehun rahti. Ostin juuri pikkuisen pakkaseni piukkaan lihoja. Olen syöttänyt koirilleni suunnilleen 50/50 suhteessa lihaa ja Taste of the Wildin nappulaa, mutta pikkuhiljaa (suuremman pakastimen ostaessani?) pyrin vähentämään nappulan määrää. Liha paitsi maistuu koirille, pitää vatsan myös hyvässä kunnossa. Taste of the Wild on paras nappula, mitä olen löytänyt ja mikä pojille oikeasti sopii, ja vatsa on hyvä senkin kanssa. Olen kuitenkin sen verran luomuilijasortin ihminen, että lihan syöttäminen koirille tuntuu ajatuksena paremmalta.

Rudi 5kk

Kas niin se aika vierii! En ole kauheasti ehtinyt kirjoitella Rudin kasvusta ja kehittymisestä, kun kotiluolan vaihtoon meni niin paljon aikaa ja energiaa. Kaiken lisäksi pakkasin kameran piuhan johonkin niin varmaan paikkaan, että sitä sai tovin etsiäkin. 

Rudi on löytänyt paikkansa laumassa hienosti. Isommat katsovat aika monia Rudin juttuja vielä sormien läpi, joten aina silloin tällöin Rudi varastelee luita tms. pentuuden piikkiin. Rudi on ollut tosi ruoka-ahne, ja on yhä, vaikka ainakin haluaisin tulkita, että se on jo vähän rauhoittunut. Naga on paras opettaja tämän suhteen. Se ei nimittäin anna Rudin tulla omalle kipalleen tai herkuilleen.

Yhden kerran Rudi on pientä painin tynkää joutunut ottamaan. Tämä oli sellainen tilanne, kun se muina miehinä marssi Nemon ruokakipolle. Nemo suutahti ja niputti pennun. Se on tosin myös ainoa kerta, kun Rudi on edes yrittänyt pistää hanttiin ja painia vastaan. Taitaa olla siis ihan selvä juttu, että Nemo tulee olemaan yhä vieläkin lauman pohjimmainen hierarkiassa, vaikka onkin kaikkein vanhin.

Myös Rudin luonne on käynyt yhä selkeämmäksi, kun paikka laumassa on vakiintunut. Rudi on hyvin perinteinen husky, erittäin omanarvontuntoinen ja ylpeä. Todella monet ovat ihmetelleet, kuinka rauhallinen ja fiksu Rudi on. Ei se oikeasti niin kovin rauhallinen ole, mutta vieraskorea kylläkin. Olemme muutaman kerran käyneet Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, jolloin Rudi tyylilleen uskollisesti lipuu hyllyväleissä nokka pystyssä ja tervehtii jonkun verran koirakavereita, mutta ei varsinaisesti alennu painimaan kenenkään kanssa. Sama tyyli jatkuu koirapuistossa. Oman lauman kesken snobeilu tippuu pois ja painikiljunta ja kinkkaaminen alkaa - Rudilla on jälleen huskyille tyypillisesti laaja ääniskaala.

Rudi on kietonut uuteen kotiluolaan kanssamme muuttaneen isukkisen kummallisen tehokkaasti pikkusormensa ympäri. Olen muutamaan kertaan höristänyt korviani "Sitten joskus, kun mulla on oma koira" -lauseille. Välillä Rudi joutuu ryöstön kohteeksi ja retkottaa isännän sylissä. En myöskään tiennyt, että isännästä lähtee niin korkeita ja lempeitä sössötysääniä.

No, eipä tuo isäntä tietysti ainoa lässyttäjä tässä taloudessa ole.

Viimeisen muutaman viikon aikana Rudin tassut ja selkä ovat venyneet kuin viimeistä päivää. Aivan sama, kuinka paljon sille lappaa ruokaa eteen, niin mikään ei kyllä kroppaan jää, kaikki menee tassunpohjiin. Pientä orastavaa teinimullittelua on havaittavissa. Kovin äkkiä tuo pikkupentuaika on hulmahtanut. Järkytys oli suuri, kun otin 5kk kuvan, eikä kuvasta enää pällistellyt vauva, vaan nuorukainen valtavine tassuineen. 

Kylläpäs se näyttää isolta pojalta! Onneksi korvien väli on vielä ihan kakaratouhua. :)

Uusi kotiluola

Yleensä, kun joku koirista pääsee ihan yksin mukaan autoon, on tapahtumassa jotain erikoista. Koda on päässyt jokusen viikon ajan yksin autoon, sillä olemme alkaneet harrastaa Doboa, jotta Kodan takapään lihaksistoa saisi vahvistettua. Koda ei siis aluksi aavistanutkaan, että olimme menossa jonnekin aivan muualle.

Kun käännyimme metsän ympäröimille pikkuteille, Koda heräsi ja innostui. Ei doboon mennessä ole metsää? Pääsenkö lenkille? Mikä on tämä ihana tuoksujentäyteinen paikka?

Tässä paikassa Koda ei tosiaan ollut koskaan aiemmin vieraillut. Koda oli selvästi kovin levoton. Ehkä se aisti minusta, että kyseinen paikka on jotenkin erikoinen. 

Kävelimme sammalilla ja varvuilla peitetyssä metsikössä ja mukavilla pehmeillä teillä, jossa kynnet ja anturat eivät kulu huonoksi. Koda ulvotteli ja pomppi. Paikka oli aivan kertakaikkiaan sen mieleen. Se halusi juosta vapaana ja valitti kohtalostaan olla hihnassa, vaikka käytössä oli fleksi ja 5m liikkumavara. Ihan superkiva paikka.

Sinnepä siis kelpasi uusi kotiluola perustaa.