Aave

Tervetuloa ystäväpiiriimme Aave, eli Uksnafox Fagus Sylvatica. Aave on 7 vkoa ja kirpun kokoinen! Ja luonnekas! Ärr ottakaa siitä UGGien lampaankarvat!

Äiti oli aivan myyty. Luonnollisesti.

Siispä pennun tuoksuisena ja juuri aivan täydellisen nappiin menneeltä pikkuiselta vetolenkiltä palanneena totean, että ei yhtään hassummalta päivältä vaikuta. :) Nyt kun vielä joku soittaisi ja ilmoittaisi mun perineen kartanon ja 5000ha maata niin... 

Uutisia uutisia!

IIH!

Äitini soitti minulle tänään. Olen jo aiemmin maininnutkin, että laumanjatkeeni ja huskyjeni bestis Myrsky tarvitsisi omaa laumaa ja vahdittavaa. Tällä hetkellä Myrsky vahtii lähinnä naapurin koiria, mutta sitäkin vahtimista rajoittaa tietysti puska-aidat.

Äiti teki minulle tuossa joku aika sitten tunnustuksen, josta olin todella ihmeissäni. En nimittäin odottanut sitä ollenkaan. Äiti sanoi pikkutytöstä asti haaveilleensa kettuterrieristä. Kuulemma joskus pikkulapsena äiti oli nähnyt tilanteen, jossa naapurin vapaana kulkeva karkeakarvainen kettis oli tarttunut ohitse kulkevan hienostofrouvan kalliseen turkkiin ja näin ikään heistä oli muodostunut sellainen kirkuva-muriseva oman akselinsa ympäri pyörivä karvevaali, kun koira ei halunnutkaan irroittaa. Silloin äiti oli rakastunut kettuterriereihin.

Meillä on aina ollut keskikokoisia ja isoja koiria, ei koskaan pieniä. Oikeastaan en ollut tullut ajatelleeksi, että kukaan perheestäni haaveilisi pikkukoirasta. Vähän aikaa sitten äidillä oli viikon hoidossa naapurinsa jackrusselinterrieri, ja arvasin, että kuume humahtaa päälle. Äiti on puhunut haluavansa kettiksen erään tuttunsa nartusta, joka kuitenkin teki yllärit ja iski juoksunsa päälle ennen kuin isäehdokasta oli edes valittu. Mummu kuitenkin vinkkasi äidille nähneensä lehdessä kettiksen pennuista ilmoituksen. Ja kas niin lähdemme huomenna pentuja katsomaan.

Kuva on lainattu tyylikkäästi wikipediasta. Itseasiassa minulle paljastui vasta tänään, että äippä hinkuu nimenomaan kuvanmukaista karkeakarvaista koiraa, jotenkin olin kuvitellut meidän puhuvan sileäkarvaisesta mallista. 

Tästäpä sitten lähtee terriereihin tutustuminen käyntiin. Kuinka pieni panta pitää ostaa terrierin pennulle? Sehän on ihan tuhottoman pieni! Kyllä Myrsky hämmästyy...

Toim. Huom! Olin kuulemma kertonut tuon kettistarinan sen verran väärin, että äitihän ei sittenkään nähnyt tätä karkeakarvaista kettistä minkkiturkissa kiinni - se oli mummuni pikkutyttönä sota-aikana, ja se sattui vielä olemaan hänen kettiksensä. Pelkkä mielikuva silti riittää jo rakastumaan tällaiseen anarkistikoiraan!

Vegenaa

Sain ensimmäisen kerran tietää Nagan oudosta ruokamieltymyksistä, kun se heittäytyi kerjäämään minulta salaatinlehteä. Ikinä en ole siltä toiste sellaista ruinaamisshowta saanut. Hämmentyneenä päätin kokeilla, mitä se salaatista sitten oikeasti tuumaa. Pupunruoka meni parempiin suihin alta aikayksikön.

Tästä huvittuneena olen aina silloin tällöin tarjonnut Nagalle kaikenlaisia kasvikunnasta peräisin olevia syötäviä. Omenaa se kanniskelee ja makustelee, muttei varsin aktiivisesti syö. Sekä kurkku että kaikennäköiset salaatit ovat ihan ykkösiä. Banaani on myös herkkua. Muutamia marjojakin se on maistellut. Tyrni ei kelvannut ja viinimarjoista osan se jätti kipon pohjalle, kun laitoin eilen ruokaan muutaman. Vadelmat, mansikat ja mustikat sen sijaan uppoavat kuin kuuma veitsi voihin.

Tänään annoin ruokaa laittaessani Nagalle ananaksen jämän ja ylen tyytyväisenä se hiippaili aarteen kanssa omaan nurkkaansa. 

Koda swag

Erkkarit 2013

Suomalainen Siperianhusky -seura järjesti sippejen erikoisnäyttelyn 7.-8.9.2013 Jämsässä upealla Rantapirtillä. Erkkarit olivat ensimmäiset näyttelymme ja se kyllä tuntui näkyvän kaikessa. En tuntunut osaavan mitään ilmoittautumisesta alkaen. Olin alun perin saanut pennut jollain ilveellä ilmoitettua avoimeen luokkaan, mutta luokan vaitaminen oikeaan eli junnuihin kävi helposti poikien ollessa vuotikkaina liian nuoria avoimeen. Näyttelykirje ei jostain syystä suostunut tulemaan perille sähköpostiini, joten senkin kanssa piti taistella. Noh, vaikeuksien kautta voittoon vain. Kiitos eritoten erkkarien tiedusteluvastaavalle Sari Vehmasmäelle, joka auttoi ja neuvoi minua kaikissa toilailuissani.

Neppari jäi äidille yökylään ja pennut pääsivät road tripille. Yövyimme pe-la yön ystävän luona, jotta matka olisi hiukan lyhempi Rantapirtille. Matka näyttelypaikalle alkoi puoli seitsemältä melko huonosti nukutun yön jäljiltä; pennut nukkuivat tavallista levottomammin vieraassa paikassa ja itse heräsin neljältä aamuyöstä, kun jännitti. Puoli kahdeksan aikoihin olimme paikan päällä. Kahdeksalta oli ilmoittautuminen ja yhdeksältä alkoi ensimmäiset kehät. Me pääsimme kehään vasta ruokatauon jälkeen joskus ehkä yhden aikaan.

Pojat käyttäytyivät tosi kauniisti. Varsinkin Koda yllätti. Olin odottanut sen pitävän kukkoilua muille uroksille, mutta lopun pitäen se murisi koko erkkarin aikana parille yksilölle, jotka nekin ensin alkoivat läyhäämään Koolle.

Koda sai seuraavanlaisen arvostelun:

"1 year old. Would not want him to be any bigger. Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still. Very well handled & a pleasant dog."

Koon tulos oli H eli hyvä. Olin kyllä tyytyväinen, että Koda kymmenen senttiä ylikorkeana ei saanut hylsyä, mutta tietysti korkeus tiputti pisteitä. Koda käyttäytyi kehässä tosi hienosti ja kuunteli upeasti ohjeitani. Nagan kasvattaja kommentoi vauvamaisuuden poistuvan myöhään, koska isona poikana Kodalla kestää kypsyä.

Olin ihan älyttömän ilahtunut myös maininnasta käsittelystäni. Ekakertalaisena olin jotenkin hirveän stressaantunut siitä, teenkö mitään oikein. Olen supertyytyväinen siihen, että ilmeisesti osasin kuitenkin hommani ihan hyvin.

Naga oli myös junnukehässä, joten ystäväni näytti sen, kun en vielä osaa monistua.
Nagasta sanottiin seuraavaa:

"Nice overall sight. Good head, expression, lenght of body & depht of chest. On the move has plenty of drive & moved well. Good muscle condition but unfortunately no coat."

Nagan arvosana oli EH eli erittäin hyvä. Sain sellaisen käsityksen, että erinomainen jäi lähinnä tipautetun karvan vuoksi. Toivottavasti siis seuraavassa näyttelyssä on turri tallella, jotta saadaan se ERI sieltä napattua.

Olen poikien tuloksiin tyytyväinen. Molemmat pojat olivat tosi hienosti siihen nähden, että ekaa kertaa näkivät sellaisen määrän toisia koiria ja olivat näyttelyssä. Olen myös oikeasti aika tyytyväinen itseeni, sillä olen yhä hengissä ja niin ovat kaikki karvalapsetkin. Tästä on hyvä lähteä kartuttamaan kokemusta.

Naga 1.v

Kun istun sinun vierellesi, en kysy

enkä vastaa, sillä tiedät jo,

että pisaraakaan ei puutu.

Olen kotona, riisun saappaani,

olen pilven painoinen.

- Tommy Tabermann

Tapaus Tyson & Holyfield

Yläpuolisen kuvan charmantti herrashenkilö on ystäväni 11 kk vanha bokseripoika. Koda ja bokserikaveri Jokke ovat tavanneet välillä ottaa hiukan painia, kun ovat niin saman ikäisiä. Välit ovat lutviutuneet pitkään tosi hienosti, sillä selvästi molemmat tietävät missä mennään. Hierarkia on muodostunut sellaiseksi, että bokseripoika alistuu Kodalle. Ikävä kyllä lähes koko koirapuisto alistuu Kodalle. Olen tässä hiukan aistinut sen kolahtavan Kodalle nuppiin.

Koda ja Jokke ovat olleet pitkän aikaa tässä jo tosi hyvissä väleissä, kunnes erään suunnilleen viikko sitten tehdyn seesteisen iltalenkin päätteeksi kaakaoita juodessamme koirat alkoivat tapella sisällä keittiössäni. Kumpikaan meistä ei ehtinyt tajuta, kuka jutun aloitti tai mistä se sai alkunsa. Ahdas keittiöni aiheutti sen, että paini oli kauhean totista ja menin heti väliin. Ikävä kyllä ystäväni ei tajunnut, kuinka vakavana pojat tappelivat ja tilanne oli kuitenkin sen verran nopea, että ehti sattua vähän ikäviä juttuja. Minä ehdin taklata Joken, joka oli lähempänä minua, mutta ystäväni ei ehtinyt saamaan Kodaa hallintaan. Kahakan lopputuloksena oli keittiöni lattialla pikkuinen bokserin korvansiivu.

Tyypillisenä bokserina Jokke ei ollut tapauksesta millänsäkään. Päivystykseen ei tarvinnut lähteä, kun kaveri tuntui olevan niin tyyni. Haava rupeutui nätisti ja nopeasti, eikä ole osoittanut tulehduksen merkkejä. Korva on aika asiallisen näköinen, eikä palan puuttumista edes oikein huomaa, ellei siitä tiedä. Siinä lattialla se näytti paljon suuremmalta kaikessa dramatiikassaan. Kauhunhetkistä huolimatta Jokke oli jo seuraavana aamuna ihan tasan yhtä tohelo, kuin tapausta ennenkin.

Koda ja Jokke tulevat toimeen oikein hyvin taas pienen välienselvittelyn jälkeen, mutta kerrasta viisastuneena ei Mami taida yrittää änkeä näitä kahta enää samaan asuntoon. Jatkotoimenpiteenä meillä on tässä ollut nyt jääkausi. Alan parin päivän päästä purkaa jääkautta luottamusharjoituksilla ja ylipäätään tehokkaalla aktivoinnilla ja tekemisellä. Alan tarjoilla ruokia ulkosalla ja koirapuistoilua vähennämme selvästi, sillä uskon sen vaikuttavan edistävästi Kodan teini-iän uhoamiseen.

Kaikki nämä toimenpiteet teen lähinnä siksi, että vierastan ajatusta Kodan leikkaamisesta. Leikkaaminen on vaihtoehto, jos äijäily ei asetu hanskaan. Uskon kuitenkin saavani Kodan aika hyvään kuntoon tarkalla ja tinkimättömällä peruskurilla ja sillä, etten suo sille koirapuistossa tilanteita, joissa se aina voittaa pörhistelymittelöt ja pönkittää niillä jo ihan ilman pönkittämistäkin valtavaa egoaan.

Muille koirilleni kuuluu oikein hyvää. Jääkausi on niille hiukan lievennettynä, eli otan Nagaa ja Nemoa erikseen välillä ulos ja hellin niitä siis silloin, kun Koda ei ole näkemässä. Ne eivät ihan samanlaista tehokuuria tarvitse, kuin Koo.

Tällaista kaaosta siis tällä kertaa. Mutta eipä se mitään. Haastetta minä näiltä koirilta odotinkin, joten nyt vain härkää sarvista.