Elämäni tärkeimmät

Lähiaikoina olen ollut valtavan kiireinen ja väsynyt. Olen vienyt koiria sen verran, että ne pysyvät järjissään, mutta en kyllä juurikaan sen enempää. Tänään minulla on vapaapäivä, jonka päätin pyhittää kokonaan koirille, sillä ne ovat ansainneet jakamattoman huomioni koko viikon työssä juoksemisen jälkeen. Uskomattoman upea ilma sai meidät liikkeelle heti auringon ilmestyttyä taivaalle aamusella.

Nämä on niitä päiviä, kun muistan, miksi rakastan niitä asioita, joita rakastan. Koirani ja kaunis puuterinen hanki. Ne vaan repii mun suupielet ylös vaikka olis kuinka hankalaa.

Uusi kotiluola

Olemme nyt olleet pari viikkoa uudessa kotiluolassa ja voisin sanoa, että pojat ovat asettumassa aloilleen. Muuton myötä pennut keksivät alkaa viihdyttämään itseään vetämällä pöydiltä tavaroita alas ja silppuamalla kaiken, minkä alas saavat. Teen nyt kovasti töitä tämän tavan lopettamiseksi.

Pojat ovat joutuneet olemaan paljon yksin, sillä minulla on koulussa rankka rupeama. Pääsääntöisesti se on kuitenkin sujunut oikein hyvin. Kun muutto oli ihan tuore juttu, pennut tuhosivat kirjoja ja joitain muita esineitä stressipäissään, mutta suurin osa tällaisesta toiminnasta on rauhoittunut. Nenäliinapaketteja ne eivät voi vastustaa ja jos olen johonkin nenäliinapaketin jättänyt, niin se kyllä löytyy lattialta hienonnettuna. Sängyn kulmaa on joku hiukan maistanut ja sen sellaista. Pääsääntöisesti tuhoilut ovat kyllä pysyneet aika pienissä sopivalla aktivoinnilla. Myös sisäsiisteys on ottanut valtavat harppaukset eteenpäin ja paikat pysyy siistinä, kun vain käyn ruokatauolla pissattamassa.