Kotiluolan hiirulaiset saivat uuden terraarion. Aikaisempi terra oli sellainen muovinen tylsimys. Uusi terra on lasinen ja jättimäinen - siis hyvinkin läpinäkyvä ja viihdyttävä seurata.
Koirien näkökulmasta olen raahannut niille laajakuvatelkkarin. Sameampaan muoviseen terraan ne eivät kiinnittäneet mitään huomiota, mutta nyt ne istuvat illat pitkät kukin vuorollaan seuraamassa hiiritelkkaria ja säpsähtelevät innokkaasti aina, kun tulee jännä kohta ja hiiriä vilahtelee ruudussa. Käsiteltyäni hiirulaisia tänään kävin keittiössä, ja takaisin tullessani jopa minun paikkani oli varattu.
Nyt, kun koirat viettelevät taas silloin tällöin aikaansa sisällä, olemme koittaneet totutella hiirulaisten olemassaoloon muutenkin. Yllättävää on, että kädessä olevaan hiirulaiseen koirat eivät reagoi ollenkaan sellaisella mielenkiinnolla, kuin terraariossa juoksentelevaan. Kädessä olevat on jopa melkein vähän tylsiä, mutta hiiritelkkaria katsellessa voi suorastaan vähän piipata innosta. Olin vähän yllättynyt, sillä oletin niiden aiheuttavan samanlaista viettisyyttä, kuin pupujen. Ehkä ne sitten ovat niin pieniä, etteivät herätä kauheasti tunteita.
