Nemo ja yllättävä diagnoosi

Nemo on nyt käynyt jo kahdella eri lääkärillä. Ensimmäinen lääkärikäynti oli todella epämääräinen eikä rikastuttanut minun tietojani juuri mitenkään. Sen sain huomata, että Nemolla ei ollut käytännössä mitään refleksejä takajaloissa. Se ei ollut mikään yllätys.

Lisäksi Nemolla ei ole hetkeen ollut asentotuntoa, eli se ei korjaa jalan asentoa, kun se laitetaan virheasentoon. Käytännössä edellinen testataan niin, että koiran jalka laitetaan ikään kuin paino varpaille ja ojentuneeksi. Koira luonnostaan välttelee tällaista jalkojen asentoa. Nemolla sitten taas jalat menevät tällä tavalla ojentuneeksi nykyään ihan koko ajan, eikä se korjaa niitä mitenkään. Seuraavaksi upea paintilla ja hiirellä suttaamani havainnollistamiskuva jalan laittamisesta virheasentoon, kun se oli vähän vaikea selittää, enkä jaksa piuhoa kameraa ja muokata kuvien kokoa. Älkää toki välittäkö anatomiasta, kun en minäkään välittänyt. Näinnikkäästi siis:

Asentotunnon puuttuminen voi kertoa esimerkiksi degeneratiivisesta myelopatiasta (DM) eli etenevästä selkäydinrappeumasta tai välilevyprolapsista eli mäyräkoirahalvauksesta. Sekä ensimmäinen, että toinen lääkäri olivat sitä mieltä, että Nemon ongelma on selän hermostossa. Halusin kuitenkin röntgenkuvata Nepparin, jotta saisin hiukan enemmän tietoa siitä missä mennään ja mahdollisesti sitä kautta parempia vinkkejä kuntoutukseen. Siispä Nemokala jäi kuvattavaksi ja minä itse hilpaisin sillä aikaa äidin teevarastoja tyhjentämään.

Lähdin parin tunnin kuluttua noutamaan Nemoa kotiin. Lääkäri avasi röntgenkuvat koneelleen ja heti kuvan nähdessäni onnistuin vain rääkäisemään: "Aivan kauhee luupiikki?!" Spondyloosihan se siellä kurkisteli. Spondyloosi on selän rappeumasairaus, jossa kahden selkänikaman välille kehittyy luupiikkejä tai kokonaisia luusiltoja, jotka yhdistävät kaksi nikamaa kiinni toisiinsa. Spondyloosia esiintyy jonkun verran huskyilla ja sen takia se onkin minulle tuttu juttu. Olen nähnyt kuvia spondyloosiröntgeneistä, mutta en ikinä mitään sellaista. Siltoja oli vain yksi kappale, mutta se olikin sitten aivan valtava. *Tässä* spondyloosista kennelliiton sivuilla.

Lääkäri naurahti ja selitti, että silta ei ole vielä kiinnittynyt, mutta on etenemässä kiinni toiseen nikamaan ja luutumassa siihen. Lisäksi piikki oli niin suuri, että todennäköisesti se on tehnyt selkärankaan jonkinlaisen hermopinteen, josta johtuu Nemon takapäässä olevat halvausoireet.

Saimme lääkäriltä lisää lääkkeitä ja ohjeita. Lääkäri sanoi, ettei noin vanhaa koiraa lähtisi leikkaamaan hirveiden toipumisaikojen vuoksi, ja ettei usko tavallisen kirurgian auttavan tilanteeseen, sillä hermosto on vähän hassuna. Mikäli hermostoa haluaisi lähteä korjaamaan, jo pelkkä tilanteen vilkaisu eli magneettikuva Helsingissä neurologisella maksaisi 1000e, ja koira on kuitenkin jo aika vanha ja rappeutuminen edessä joka tapauksessa. Tällä hetkellä siis hoidan Nemppaa tarpeen tullen kipulääkkeellä. Lisäksi menee glukosamiinia ja MSM:ää, jotka hoitavat niveliä ja Neurobion fortea, joka on voimakas B-vitamiinivalmiste. Odotan, että luupiikki luutuu kiinni seuraavaan nikamaan, sillä se voisi poistaa piikistä tulevan kivun, vaikka sitten liikkuminen ei yhtä sulavaa enää olekaan.

Olen todella hämmentynyt. Kukaan ei missään kohtaa ole osannut epäillä mitään tällaista. Monilla spondyloosi piilee oireettomana ja huomataan vasta, kun koira kuvataan jostain ihan muusta syystä. 

Häkeltyneenä siis jatkamme taas uuteen päivään ja seurailemme tilannetta. Kettu kuittaa.

Nemo ja seuran kanssa saapuva vanhuus

Muuton jälkeen olen huomannut Nemossa muutoksia. Eräänä aamuna kommentoin isännälle, että Nemo on varmaan loukannut jalkansa. Se nousi hyvin vaivalloisesti ylös lattialta ja varoi toista takatassuaan.

Olen odotellut, että kipuilu menisi ohitse. No, eipä se ole näyttänyt menevän. Otin yhteyttä Nepparin emän omistajaan asian tiimoilta. Ikävä kyllä Nemon emä lähti paimentamaan pilviä vähän aikaa sitten. Nemo on emänsä kanssa aika liioitellun läheistä sukua, sillä koko vahinkopentue aikanaan syntyi siitä, kun juoksuun tullut emä karkasi ja kävi tarjoamassa itseään naapurissa asuvalle isälleen. Nemon emä on siis myös sen puolisisko. Lisäksi karkulaistyttö oli kovin nuori asioiden tapahtuessa, joten ikäerokaan ei Nemon kanssa ihan hirveän suuri ole. Emän kuollessa pieni pelko hiipi sisimpääni, eikä siinä mennyt kauaakaan, kun Nemo alkoi oireilla tassujaan.

Nemon emän omistaja sanoi, että emällä oli ollut nivelrikkoa pari viimeistä vuotta. Lopulta syöpä vei sen. Nivelrikkoa ajatellen olen nyt lisännyt Nemon ruokiin omega 3 rasvahappoja ja muita öljyjä. Olen koittanut liikuttaa Nemoa kevyesti ja se on lenkeillä saanut olla vapaana, sillä hihnassa se yrittää väkisin pysyä sivulla minun tahdissani. Liikumme aika paljon metsissä, joten irti ollessaan se saa myös kaikessa rauhassa etsiä sopivimmat reitit itselleen.

Eilen tiedossa oli sukujuhlat, ja päätin viedä pojat vähän pidemmälle rauhalliselle kävelylenkille. Nemo alkoi ontumaan vasenta takastaan kesken matkan ja kävelemään samalla lailla vinoon, kuin Koda veti aikaisemmin valjaissa. Pidimme istuskelutauon kävelemisessä, joka hiukan auttoi, mutta senkin jälkeen Neppa ontui kevyesti ja läähätteli ja venytteli suupieliään; ilme oli aika tuskainen. Yli-emotionaalisena susiäitinä soitin isännän hakemaan Nepparin autolla, kun se vaikutti niin kipuisalta, ja kävelin loppujen toheloiden kanssa kotiin.

Keskiviikkona meillä on lääkäriaika. Tämä jalkojen varominen on alkanut niin äkkiä muuton jälkeen, että haluan varmistua jalalla muuten olevan kaikki hyvin. Todennäköisesti pyydän samalla jotain valmistetta, joka voitelee niveliä ja pitää yllä joustavuutta.

Olen lähiaikoina joutunut hirveän paljon pohtimaan sitä, miten kauan olen valmis tekemään tällaista eräänlaista saattohoitoa. Nivelrikko ei kuitenkaan parane koskaan. Sitä voidaan hoitaa, liikuntaa parantaa ja kipua lievittää. En kuitenkaan ole valmis esim. kortisonihoitoihin, sillä vaikka se helpottaa hetkellisesti koiran oloa, niin pitkällä juoksulla se pahentaa nivelrikkoa. Jos ja kun Nemon tilanne etenee niin pitkälle, että kortisonihoitoja pitäisi antaa, luulisin valitsevani kyllä sen lopullisen piikin kortisonipiikkien sijaan.

En vietä päivääkään ajattelematta ja pohtimatta kaikkea. Vaikka olen koirien kanssa ollut jo pitkään, minulla ei ikävä kyllä ole omakohtaista kokemusta vanhan koiran hoitamisesta. Olen kuullut paljon kaikkea toisten koirista. Meillä on ollut myös koiria, jotka ovat kuolleet vanhuuttaan, mutta olen ollut silloin niin pieni, etten ole ollut mukana käsittelemässä niitä asioita. Ensimmäinen koira, jonka hoitoon olen aktiivisesti osallistunut, kuoli saatuaan myrkkyä, eikä ehtinyt elää vanhaksi. Kaikki muut ovatkin vielä hengissä.

Tämä on siis kovin raskasta minulle. En tahdo antaa Nemon kärsiä ja kituuttaa itseni takia. Tahtoisin niiden viimeistenkin hetkien olevan hyviä. En halua suuren rakkaustarinamme päättyvän kipuun. On kuitenkin tosi vaikeaa arvioida, onko meillä edessä vielä viikko vai kolme vuotta.

Toivokaa harmaahapselleni vielä kivutonta aikaa.

Kodan lonkka- ja selkäkuvat

Koda on kuvattu terveeksi!!

Koda on tänään kuvattu ja luusto on todettu hyväksi! Selkässä ei ole luupiikkejä, spondyloosia tai muuta ylimääräistä. Lonkkakuvat on lähetetty kennelliittoon. Eläinlääkäri sanoi, että A-lonkkia ei uskalla luvata, kun kennelliitto aika hintsusti A-merkintöjä kuulemma antaa. Näillä puheilla käsitin, että ehkä B-lonkkia sopisi odotella. Katsotaan kuitenkin, mitä tuleman pitää.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kodan kivut ovat olleet lihasperäisiä ja Kodalla on ollut tosi kovia kasvukipuiluja. Se selittää sen teini-iän käytöstäkin hiukan. Nyt siis harrastamme kovasti lihashuoltoa ja monipuolista tekemistä, jotta lihakset aukeavat ja pysyvät auki. Soittelin numeroni vielä osteopaatille, jotta hän voi ilmoitella peruutuspaikoista.

Koda tuossa vielä heräilee nukutuksesta. Välillä koittaa päätään nostaa, mutta alkaa taas pilkkimään uudestaan ja nukahtaa. Illemmalla juhlistamme koirakavereideni kanssa tuloksia kakkukahvein.

Tänään on hyvä päivä.

Tilanne Koda osa 2/3

Pieni päivitys Kodan tilanteeseen! 

Meillähän piti tänään Kodan kanssa olla lääkäri, jossa piti ottaa epävirallisia kuvia Koon lonkasta ja selästä. Tilanne muuttui kuitenkin yllättäen, kun aamulla minulle soitettiin lääkärin sairastuneen.

Vaihdoin muutaman mutkan kautta koko lääkäriä. Sain hyvän tarjouksen. Saan noiden edellisten epävirallisten kuvien hinnalla saman tien viralliset lonkkakuvat. Samalla otetaan pari epävirallista kuvaa selästä, jotta ei tarvitse jäädä arpomaan esim. spondyloosin tai skolioosin mahdollisuutta

Aiemmin jännitti. Nyt JÄNNITTÄÄ. Mitenköhän ihmeessä kestän maanantaihin asti tätä odottelua?

Pojat powered by Rukka

Ostin pojille joku aika sitten uudet pannat, koska Nagan panta oli ikävän pieni ja Kodan panta sitten taas sen verran suuri, että se hukkui lenkillä. Kyllä nyt ollaan sitten niin iskussa.

Olin kytännyt näitä pantoja aikaisemminkin, kun karkkivärit herättivät huomioni. Köyhdyin 40e, eli siis kappalehinta oli 9,90 tai 9,95 tai jotain sellasta. :) Kivaa nuissa on se, että on kaksi D-lenkkiä tuossa. Ensimmäisestä kun laittaa kiinni, tulee tavallinen panta. Niistä laitan aina seisingit. Sitten taas toisesta lenkistä tulee kiristyvä, jota usein käytän lenkillä. Pistolukoissa on lukitus, jotta eivät leikeissä vahingossa avaudu. Lisäksi pannat on konepestäviä.

Kysäisin myös ovatko herkkiä menemään rikki. Mustin ja mirrin myyjä sanoi, että hänen tutullaan, jolla on käyttölinjan haskiaisia, ovat kestäneet ihan normaalia arkikäyttöä hyvin. Nyt sitten vaik katsomaan, että kestääkö meilläkin. Luulisin kyllä kestävän, kun ei pojilla ole tapana painien aikana repiä pannasta tai muuta vastaavaa.

Tilanne Koda

Olen aina sanonut, että siperianhuskyksi Kodan liikemuoto ei ole kaikkein viehkeintä mahdollista. Pennusta asti se on ollut kuin norsu posliinikaupassa. Vuotikkaana erikoisnäyttelyssä Kodan kropasta ja liikkeestä sanottiin seuraavaa:

"Good bone. Good body & muscle condition. Moving very loose, like a baby still."

Luusto vaikutti tuomarin silmään hyvältä. Hän kuitenkin mainitsi liikkeen olevan vauvamaisen löysää. Koda on tietenkin myös aivan valtavan suuri, joten olen ajatellut sen kokoisen ruhon kehittyvän pitkään ja ottavan oman aikansa.

Puolitoistavuotiaana Koda oli yhä hyvin kömpelö. Liike oli tiivistynyt vähän, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Aloimme käymään Hirvee Harmikoiralla dobossa, jossa tavoitteena oli vahvistaa syviä lihaksia ja saada näin tukiranka kuntoon. Dobossa Koda oppi hyppäämään. Aiemmin se ei juurikaan hyppinyt. Tuntien ohjaaja Susanna, jolla on koiranomikoulutus, totesi Kodan liikkeen olevan hiukan hassun oloista takapäästä. Hän vinkkasi meille tuntien loputtua, että kannattaisi käyttää Kodaa hierojalla tai fysioterapeutilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnittää huomiota siihen, että Koda vetää vinossa. Aloin etsiä hierojaa, jolla olisi aikaa silmäistä Kodaa. Tämä olikin helpommin sanottu, kuin tehty.

Nyt Kodalla on plakkarissa 1v 9kk ikää. Olemme nyt käyneet kahteen kertaan hieronnassa Porin Tassucat -liikkeestä löytyneellä Janitalla. Janita sanoi Kodan olevan takapäästä aivan tukossa. Toisella kerralla tilanne tuntui olevan vielä huonompi, kuin ensimmäisellä. Hieronnassa Koda pyöri ja pärisi. Lihasten avaaminen oli kivuliasta ja inhottavaa, vaikka Janita olikin hellä ja kärsivällinen.

Janita suositteli meille, että Kodan alaselkää kannattaisi tutkia tarkemmin. Maanantaina meillä on aika eläinlääkärille, joka tutkii Kodan. Tarkoituksena olisi, että Kodasta otetaan muutama röntgenkuva, mutta kyseisessä paikassa ei oteta virallisia kuvia. Ajattelin otattaa viralliset kuvat myöhemmin, kun Koda on oikeasti varmasti jo kaiken kasvunsa venynyt.

Nyt allekirjoittanutta sitten jännittää. Viikonlopun yli vielä pitäisi odotella. Toivon kovasti, että kyseessä ei olisi esim. lonkkavika, jota ei voi parantaa. Toisaalta ymmärrän, ettei olisi mikään ihme, jos Kodassa olisi vähän jotain pielessä. Sehän oli jo syntyessään ihan käsittämättömän suuri toisiin pentuihin verrattuna. Kaikki muut pentueessa ovatkin terveitä. Koda on vähän tuollainen poikkeustapaus.

Arvatkaapa, kuka seuraavassa kuvassa on Koda? Kuva on Kodan kasvattajan ottama.