NEMO
14.4.2005 - 10.9.2014
Nemo on ensimmäinen oma koirani, paperiton hollanninpaimenkoira. Se kasvoi luovutusikäiseksi tuttavaperheeni hevostilalla, jossa kävin nuorempana ratsastamassa. Pennut olivat emän karkureissun tulosta ja emä oli vielä turhan nuori pentuihin. Ultran mukaan pentuja ei pitänyt tulla montaa, joten jälkiehkäisypiikkiin ei ryhdytty. Emä kuitenkin yllätti ja pyöräytti 12 reipasta pentukaista, joista kaikki jäivät henkiin. Valtava pentue oli nuorelle kärsimättömälle emälle hirveä työsarka, joten kävin innosta soikeana auttelemassa pentujen hoidossa ja varsinkin hellimisessä. Ei varmasti ole yllättävää, että alkukesästä toin pennuista yhden mukanani kotiin.
Nemolla on huono hermorakenne. Se on luonteeltaan vieläkin jonkin verran arka ja varustettu "voi minua pientä" -asenteella. Aktiivinen sosiaalistaminen on ollut hyvästä ja uusia koira- ja ihmistuttavuuksia se ei pelkää.
Nemolla todettiin selkärangan hermostoa vaurioittava spondyloosi eli luupiikki selkärangassa 2014 kesällä. Se on hankaloittanut Nemon liikkumista ja arkemme rullaamista jonkin verran.
- - -
Nemo pääsi sateenkaarisillalle 10.9. keskiviikkona. Spondyloosi aiheutti Nemon hermostossa yhä pahenevan rappeuman. Halvausoireiden kanssa eläminen alkoi olla jo niin vaikeaa, että tahdoin suoda pojalle suorat ja kevyet askeleet jälleen. Nemon lähtö oli rauhallinen ja meidän yhteinen matkamme loppui siten kuin alkoikin - sylikkäin.
Rakastan Sinua aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti