Olin tässä joku aikaa sitten ystäväni ja hänen hiskipiskiensä kanssa leikkitreffeillä. Olimme aitauksessa, joka varsinaisesti on tarkoitettu urheiluun, mutta sitä käytetään yleisesti enemmänkin koira-aitauksena. Pari koirista alkoi intensiivisesti tonkia lunta ja ystäväni totesi minulle lumen alla kulkevan hiiriä. Olen kuullut tästä kyllä aiemminkin. Omat koirani eivät ole koskaan silti kiinnittäneet mitään erityistä huomiota lumen alla tepasteleviin pikkukavereihin.Menin kuitenkin itsekin huvikseni katsomaan ja tonkimaan lunta. No, eikös sieltä hangesta pilkahtanut pikkarainen peukalonpään kokoinen pää. Sain kauhean kammokohtauksen, sillä ystäväni koirat olivat kuulemma ennenkin tappaneet lumen alta löytyviä hiirulaisia. Todelliset kauhun hetket tulivat vastaan, kun tämä kuolemankaipuunen tyyppi hyppäsi lumesta hangelle ja lähti kipittämään koirien nenien edestä. Minä ja ystäväni paiskimme koiria loitommas curlingtyyliin, kiljuimme kuin palosireenit ja kaiken lomassa komautimme päämmekin yhteen päästäiseksi osoittautuneen tyypin matkaa varjellessa. Kyllähän se sitten pujahti takaisin hankeen, kun oli aikansa leikkinyt hengellään. Nauroimme hirveän adrenaliinipiikin jälkeen aivan hysteerisinä. Sai vipeltäjä pitää henkensä tällä kertaa.
Monilla tietämilläni huskeilla on todella suuri riistavietti. Toki omat pentuni kiinnittivät kiljuntahulabaloohon huomiota siinä missä muutkin, mutta en usko, että ne edes huomasivat koko päästäistä. Jäin kuitenkin jälkikäteen miettimään, etten oikeastaan tiedä, kuinka riistaviettisiä pennut ovat. Nemoa ei pikkueläimet eivätkä suuremmatkaan kiinnosta. Eräänkin kerran hervannassa Nemon hännän päältä käveli sorsa ja Neppari vaan vilkaisi, että kuka siellä tökkii. Olisi kuitenkin varmaan ihan hyödyllistä tietää, kuinka sekaisin pikkupiskien päät menisivät, jos jollain kerralla sattuisimme törmäämään vaikka rusakkoon.
Pojilla on nyt liinat ja uusia valjaita odottelemme vielä. :) 7kk kolahti täyteen ja vetoharjoittelu voi pikkuhiljaa alkaa. Superkiinnostavaa!
