Koiranroinashoppailua !

Olen tässä kesän edetessä huomannut erään pienen vikatilan arkielämässäni. Kesäisin tapaan pitää paljon caprilegginssejä, joissa ei ole taskuja. Kun lähden koiran kanssa ulos, minulla ei ole yhtään taskua, minne laittaa avaimet ja koiran kamat, eli koirapillin, nameja, tennispallon, tai muuta tarpeellista rojua. Lenkillä en myöskään voi raahata laukkua mukanani, kun se on kyllä tiellä koko ajan.

Ratkaisu ongelmaan on ollut mielessäni jo itseasiassa yli vuoden. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi tehdä mitään. Nyt tässä joku aika takaisin marssein siis mustiin ja mirriin etsimään koiralle satulalaukkua. Kävin kaikki kaupungin mustit ja mirrit läpi, mutta niissä ei yhdessäkään ollut mitään.

Jouduin siis aloittamaan kuumeisen internetin koluamisen. Kävin aika monta lemmikkitarvikekauppaa läpi löytämättä mitään. Kuitenkin zooplussalta löysin viimeinkin tällaisen koiranrepun. Hintaa repulla oli normaalisti 24,90 €, mutta onnekseni se oli vielä alennuksessan 16,90 €. Siispä tilasin mokoman.

Tältä se nyt sitten käytössä näyttää..

Tiesin, että reppu on todennäköisesti Nipsulle vähän iso, koska oli L-kokoa. Hinta oli kuitenkin niin pieni ja olen itse sen verran ompelutaitoinen, että ajattelin sitten pienetää sitä tarpeen mukaan. Kyllähän se tosiaan oli hiukan suuri. Mahan alta ja rinnan edestä tulevat remmit olivat onneksi säädettäviä, joten jouduin pienentämään vain selän päältä kulkevaa kangasta. Nuo kuvassa roikkuvat remmit täytyy vielä katkoa, mutta muuten reppu on jo ihan käyttövalmis.

Edit:// Näin jälkiviisaana voin kertoa, että repusta lähti parin kokeilun jälkeen yksi remmi irti. Nemon on myöskin ilmeisesti aika vaikeaa kävellä se päällään, ei se sitten kuitenkaan oikein istu. Ensikerralla taidan sitten vain satsata johonkin miljoonan maksavaan reppuun, jos sellaisen kerran tahdon. Olen kuullut ainakin mittatilaustyönä sellaisia tehtävän, mutta hinta on tietysti hiukan eri, kuin tälläisen version. Harmi! Taidamme siis jatkaa repusta haaveilua.

Juhannustaikoja

Lähdimme juhannuksen viettoon isännän vanhempien mökille. Mökki on todella tunnelmallinen ja sopivan korvessa. Lähistöllä ei asu tai liiku ihmisiä, mutta lähin kauppa on kuitenkin vain kymmenisen kilometrin päässä. Saa siis olla ihan omassa rauhassa, mutta kuitenkin mahdollisen hädän tai vaikka ihan vain ruuan puutteen iskiessä ihmisten ilmoille pääsee nopeasti.

Aamusella noustessani aikaisin isännän ja vieraiden vielä nukkuessa kuulin kukon kiekuvan. Tuli sellainen mukava rauhallinen tunne, että ei taideta olla enää kaupungin tohinassa. Voin myös sanoa kirjaimellisesti heränneeni kukonlaulun aikaan! Kello kyllä oikeasti oli silloin jo puoli kahdeksan, kukko oli vähän myöhässä.

Nemo nautiskeli mökkeilyistä täysin siemauksin. Se saa pyöriä alueella vapaana maanomistajan luvalla. Minun puolestani se saisi vaellella enemmänkin, mutta hyvin laumasidonnaisena Nemo pysyy aina muutaman metrin päässä niin, että sillä on lauma näköyhteyden kantamassa.

Nemon kanssa täytyy siis lähteä mökilläkin säännöllisesti kävelylle siitä huolimatta, että se on vapaana ja sillä olisi metsällinen tilaa remuta. Se ei kyllä itse itseään liikuta ja aktivoi. Se on kuitenkin ehkä ihan hyväkin. Eipä ainakaan tarvitse pelätä sitä, että se lähtee omille reissuilleen, eikä jostain syystä tulekaan takaisin.

Myös isäntä nautiskeli olostaan ja makoili naama messingillä aurinkoa ottamassa heti, kun aurinko hiukan pilkahti näkyviin. Juhannusaattona oli ihanan lämmintä ja valoisaa, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Itse juhannuspäivä oli kuitenkin jo harmaa, joten auringonpalvonta loppui lyhyeen. Isäntä kuitenkin vannoutuneena kesämiehenä makoili toivorikkaana vielä silloinkin laiturilla ottamassa auinkoa, joka kuitenkin oli piilossa pilvien takana..

Kipeä koiruus

Nemolla on tosi herkkä vatsa. Jos se stressaa tai syö uusia ruokia, maha tulee kipeäksi, menee sekaisin ja ulkona täytyy käydä aika tiiviiseen tahtiin. Vaihdoin Nempalle muutama kuukausi sitten märkäruokamerkkiä. Pari viikkoa sitten märkäruoka loppui niin, etten ollut muistanut hakea uutta. Annoin hätävarana sitä edellistä merkkiä, jolle koira olikin sitten jo herkistynyt ja se oli sitten laulu valmis. Tämä tapahtui siis tosiaan pari viikkoa sitten ja ehdin jo luulla, että maha oli rauhoittunut piimän avulla, mutta eilen tullessani töistä kotiin sain alkaa pesemään mattoja ja mopata seiniä...

Lähdin siis hakemaan apteekista maitohappotabletteja. Ostin Attapectinia, jota Nirppu joutuu nyt sitten popsimaan sen aikaa, että maha rauhottuu, ja jos ei rauhotu niin eläinlääkärille täytyy varailla aikaa. Soitin itseasiassa lääkärille jo kyselläkseni, pitäisikö koira hänen mielestään tutkia, kun maha on ollut kipeänä poikkeuksellisen pitkään, mutta lääkäri sanoi, että alueellamme on kaikki kunnan ja jopa yksityisten lääkärien ajat tupaten täynnä juhannuksen vuoksi. Ei tämä kuitenkaan niin akuuttia ole, että viitsis päivystykseen mennä istuskelemaan, joten toivottavasti menee nyt näillä.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille! Palataan jussin jälkeen kuvin ja kuulumisin!

Vko 4-5

Tiineys 4-5 viikkoa: Pentujen päät alkavat muotoutua. Pennuille kehittyy silmät ja silmäluomet ja elimet alkavat muodostua.


Sain kasvattajalta pari päivää sitten viestiä. Emä on kuulemma jo keksinyt olevansa raskaana ja myöskin näyttää sen kaikille. Se on hyvin diivaileva, huomionkipeä ja dramaattinen.

Tiedän, että pennuista on tehty pari varausta ennen minua. On oikeasti olemassa mahdollisuus, että pentuja syntyykin niin vähän, ettei minulle riitä niistä. Minulla on kyllä suunnitelma sen varalle, ettei pentuja tule tarpeeksi. Haluaisin kuitenkin pennut kuitenkin juuri tästä yhdistelmästä. Olen aivan ihastunut emän persoonalliseen ja voimakkaaseen luonteeseen.

Pohdintaa pennuista

Nemo on nyt 7.v. Siitä on oikeasti aika pitkä aika, kun kotonani on viimeksi asustanut pentu. Nykyään Nemo on hyvin rauhallinen ja tottelevainen, mutta pentuna ja murrosiän kohdalla se kyllä raastoi hermojani alvariinsa. Se söi pentuna lukemattoman määrän kenkiä, lapasia ja sukkia. Lisäksi se pureksi pilalle mm. yhden nahkasohvan ja kirputti eteisestä tapetit.

Olen varmaankin viimeksi ollut kunnolla pentujen kanssa tekemisissä muutama vuosi sitten, kun Nemon ja sen morsmaikun Seitan pennut syntyivät. Nemo ei pitänyt pennuista ollenkaan. Se meni niitä karkuun. Ystäväni sai kuitenkin silloin otettua pari kuvaa todistusaineistoksi niiden yhteiselosta.

Odotan pentuja ihan hirveästi. Joudun kyllä varmaankin muutaman erehdyksen kautta taas opettelemaan sellaisen elämäntavan, ettei mitään minulle tarkeää tai pennuille vaarallista jää liian matalalle pienten naskalihampaiden hamuiltavaksi. Kaikki tavaroiden korkeammalle nostelu ja tuhotutkin jutut ovat kuitenkin pentujen hinta. Se on kuitenkin pientä verrattuna siihen, kuinka paljon positiivisia kokemuksia koira tuo. Koirat antavat takaisin monenkertaisena sen panoksen, jonka niihin laittaa.

Kuulumisia

Kävimme tässä muutama päivä sitten isännän sukulaisilla kylässä. Heillä on suloinen yli-innokas kultainen noutaja, joka rakastaa koko maapalloa. Minulla sattui olemaan kamera mukana, joten nappasin pari kuvaa. Isäntä tykkää tästä kultsista hirveästi, se on ihanan massiivinen ja tykkää painia ja riehua. Lisäksi sillä on mahtavan suuri nenuli. Rakastan koirien neniä !!

Ikävä kyllä tämä kaveri ei oikein tule Nemon kanssa toimeen. Molemmat ovat leikkaamattomia uroksia, ja luonteet eivät oikein sovi yhteen. Leikki meinaa heti mennä liian todeksi ja yltyy helposti rähjäämiseksi. Siispä Neppari oli tämän vierailun ajan kotosalla, vaikka yleensä kulkeekin aina mukanani.

Kirjoittelin pari päivää sitten metsälenkeistä. Tykkään hirveästi käydä koiran kanssa metsäilemässä, se on niin leppoisaa ja tuntuu niin oikealta. Kuitenkin tässä on tullut vastaan pikkuinen ongelma, nimittäin hyttyset ja mäkärät.

Olen juuri sitä tyyppiä, joka houkuttelee hirveästi kaikkia verta imeviä itikoita. Tänä kesänä hyttysiä tuntuu olevan ihan älyttömästi! Tunnun vieläpä olevan pistoille hiukan allerginen. Pistoskohdat turpoavat aivan valtaviksi, eivät meinaa laskea millään ja kutiavat ihan mielettömästi. Kävin siis aseistautumassa apteekissa, ja ostin hajutonta hyttyskarkotetta ja etonogeeliä, jonka pitäisi rauhoittaa pistosten turvotusta ja kutinaa. Näillä mennään ! Toivottavasti toimivat.

Kellarin aarteita

Kävimme isännän kanssa viemässä kellarivarastoon kesäilmoille liian paksuja vaatteita. Kellarimme on siis suuri viileä tila, jossa on kaikkien talon asukkaiden omat varastohäkit. Asukkailla on tapana jättää kellariin lojumaan sellaisia tavaroita, joita ei varsinaisesti viitsisi heittää pois, mutta joita he eivät enää itse halua. Tällä kertaa kellarissa oli suuri sohvatyyny, jonka kannoimme isännän kanssa kotiin. Tarkoituksena oli, että Nemo voisi käyttää sitä makuualustanaan.

Koira kuitenkin keksi tyynylle paljon parempaa tekemistä..

Reippaan tuhoamistyön jälkeen kyllä kelpasi käpertyä omalle viltille sohvankulmaan ja tuhista menemään. Tyynyn kurittaminen oli ilmeisen rankkaa, sillä sen jälkeen piski vaipui syvään uneen, eikä herännyt edes kameran räpsähtelyyn. Saimme katsoa illan elokuvan täysin rauhassa, ilman minkään näköisiä rapsutus- tai pallonheittovaatimuksia.

Metsälenkit

Kotikolomme sijaitsee taajamassa. Olen moneen kertaan kuullut enemmän tai vähemmän järkyttyneitä kommentteja siitä, että asumme kaupungissa ja meillä on iso koira.

En kuitenkaan pidä sitä ongelmana. Koiraa täytyy joka tapauksessa lenkittää ja aktivoida, asui sitä taajamassa tai jossain korvessa. Asuinalueemme on rauhallinen ja hyvää lenkkeilyseutua. Metsiä lähistöllä on kolme kappaletta ja puistoalueita ja nurmikenttiä paljon. Teemme pitkiä ja monipuolisia lenkkejä. Sisällä aktivoin koiraa etsintäleikeillä ja muilla tehtävillä.

Aamulenkit käymme yleensä yhdessä lähistön metsistä. Annan Nemon usein olla vapaana, sillä sillä ei ole riistaviettiä ollenkaan eikä se lähde myöskään toisten koirien perään.

Seuraavat kuvat on otettu pari päivää sitten aamulenkiltä.

Metsätähdet kukkivat ahkerasti. Ne ovat yksiä lempikukistani. Joskus lapsena ollessani tapasin käydä kesäleireillä. Leirikeskusta ympäröivät metsät olivat täynnä metsätähtiä ja puita, joiden pinnassa kasvoi valtavasti naavaa. Muistoja, muistoja!