perjantai 20. maaliskuuta 2015

Polar

Tänään esittelyssä pikkuisin tyttäreni. Polar on J:n pentueesta. Polarin - kavereiden kesken Pöylin - emän puolen suku on lähinnä Ajatar -kenneliin linjautuvaa, kun taas isän puoli pohjaa Tullatuulen koiriin. 


Polar itse on oikeastaan lähes raivostuttava taifuunimaanjäristys. Energiaa on niin paljon, että sillä vois helposti hankkia sähköt meille vuodeksi, jos olisi generaattori. Pöykkis on hienosti oppinut tulemaan luokse, mutta en ole kertaakaan saanut sitä istumaan, koska se on niin älyttömän intensiivinen. Ei sillä ole aikaa mihinkään istumiseen, kun voi yhtä lailla juosta ja sekoilla.

Polar ihan tykkää ihmisistä ja ihmisten kanssa hengailusta, mutta ei tosiaankaan ole mikään sylissä viihtyjä. Ihmiset on hyödyllisiä esim. siihen, että niiden ympäri voi juosta täysillä. No okei, kyllä se sylissäkin viihtyy, mutta itse en vaan jaksa pitää, koska siinäkään ei voi olla paikoillaan. Pitää muljata ja nuolla naamaa ja repiä kaulakorua ja tukkaa ja taas muljata ja sitten vähän ulista ja muljata..

Mielenkiinnolla odottelen, mitä tapahtuu sitten, kun tämän energianmäärän valjastaa. Saan ylinopeussakkoja reellä tai jotain.



Polar on ahne ja tykkää ruuasta. Se tulee hyvin toimeen kaikkien lauman koirien kanssa ja minipentuna sen bravuuri olikin sulloutua jostain löytämistään rei'istä toisten koirien tarhoihin leikkimään ja repimään tyyppejä korvista. Se on siis atomin kokoisesta ollut maailman valtias ja aivan täysin peloton - KUNNES...

Lauman ulkopuolisia koiria Polar tuntuu hiukan aristavan. Polarin tapaan aristaminen hoidetaan rikkomalla äänivalli hirveällä kirkunalla. Se tosin hänelle suotakoon, kun tyyppi on vasta aika pieni. Sosialistaminen on kuitenkin vielä työn alla.