Rudi 5kk

Kas niin se aika vierii! En ole kauheasti ehtinyt kirjoitella Rudin kasvusta ja kehittymisestä, kun kotiluolan vaihtoon meni niin paljon aikaa ja energiaa. Kaiken lisäksi pakkasin kameran piuhan johonkin niin varmaan paikkaan, että sitä sai tovin etsiäkin. 

Rudi on löytänyt paikkansa laumassa hienosti. Isommat katsovat aika monia Rudin juttuja vielä sormien läpi, joten aina silloin tällöin Rudi varastelee luita tms. pentuuden piikkiin. Rudi on ollut tosi ruoka-ahne, ja on yhä, vaikka ainakin haluaisin tulkita, että se on jo vähän rauhoittunut. Naga on paras opettaja tämän suhteen. Se ei nimittäin anna Rudin tulla omalle kipalleen tai herkuilleen.

Yhden kerran Rudi on pientä painin tynkää joutunut ottamaan. Tämä oli sellainen tilanne, kun se muina miehinä marssi Nemon ruokakipolle. Nemo suutahti ja niputti pennun. Se on tosin myös ainoa kerta, kun Rudi on edes yrittänyt pistää hanttiin ja painia vastaan. Taitaa olla siis ihan selvä juttu, että Nemo tulee olemaan yhä vieläkin lauman pohjimmainen hierarkiassa, vaikka onkin kaikkein vanhin.

Myös Rudin luonne on käynyt yhä selkeämmäksi, kun paikka laumassa on vakiintunut. Rudi on hyvin perinteinen husky, erittäin omanarvontuntoinen ja ylpeä. Todella monet ovat ihmetelleet, kuinka rauhallinen ja fiksu Rudi on. Ei se oikeasti niin kovin rauhallinen ole, mutta vieraskorea kylläkin. Olemme muutaman kerran käyneet Mustin ja Mirrin pentutreffeillä, jolloin Rudi tyylilleen uskollisesti lipuu hyllyväleissä nokka pystyssä ja tervehtii jonkun verran koirakavereita, mutta ei varsinaisesti alennu painimaan kenenkään kanssa. Sama tyyli jatkuu koirapuistossa. Oman lauman kesken snobeilu tippuu pois ja painikiljunta ja kinkkaaminen alkaa - Rudilla on jälleen huskyille tyypillisesti laaja ääniskaala.

Rudi on kietonut uuteen kotiluolaan kanssamme muuttaneen isukkisen kummallisen tehokkaasti pikkusormensa ympäri. Olen muutamaan kertaan höristänyt korviani "Sitten joskus, kun mulla on oma koira" -lauseille. Välillä Rudi joutuu ryöstön kohteeksi ja retkottaa isännän sylissä. En myöskään tiennyt, että isännästä lähtee niin korkeita ja lempeitä sössötysääniä.

No, eipä tuo isäntä tietysti ainoa lässyttäjä tässä taloudessa ole.

Viimeisen muutaman viikon aikana Rudin tassut ja selkä ovat venyneet kuin viimeistä päivää. Aivan sama, kuinka paljon sille lappaa ruokaa eteen, niin mikään ei kyllä kroppaan jää, kaikki menee tassunpohjiin. Pientä orastavaa teinimullittelua on havaittavissa. Kovin äkkiä tuo pikkupentuaika on hulmahtanut. Järkytys oli suuri, kun otin 5kk kuvan, eikä kuvasta enää pällistellyt vauva, vaan nuorukainen valtavine tassuineen. 

Kylläpäs se näyttää isolta pojalta! Onneksi korvien väli on vielä ihan kakaratouhua. :)

Uusi kotiluola

Yleensä, kun joku koirista pääsee ihan yksin mukaan autoon, on tapahtumassa jotain erikoista. Koda on päässyt jokusen viikon ajan yksin autoon, sillä olemme alkaneet harrastaa Doboa, jotta Kodan takapään lihaksistoa saisi vahvistettua. Koda ei siis aluksi aavistanutkaan, että olimme menossa jonnekin aivan muualle.

Kun käännyimme metsän ympäröimille pikkuteille, Koda heräsi ja innostui. Ei doboon mennessä ole metsää? Pääsenkö lenkille? Mikä on tämä ihana tuoksujentäyteinen paikka?

Tässä paikassa Koda ei tosiaan ollut koskaan aiemmin vieraillut. Koda oli selvästi kovin levoton. Ehkä se aisti minusta, että kyseinen paikka on jotenkin erikoinen. 

Kävelimme sammalilla ja varvuilla peitetyssä metsikössä ja mukavilla pehmeillä teillä, jossa kynnet ja anturat eivät kulu huonoksi. Koda ulvotteli ja pomppi. Paikka oli aivan kertakaikkiaan sen mieleen. Se halusi juosta vapaana ja valitti kohtalostaan olla hihnassa, vaikka käytössä oli fleksi ja 5m liikkumavara. Ihan superkiva paikka.

Sinnepä siis kelpasi uusi kotiluola perustaa.