To die for

Lähdin pe 28.9 aikaisin aamulla junamatkalle. Juna lähti asemalta klo. 06.05, joten uni jäi vähän vähemmälle. En ole pitkään aikaan matkustanut junalla mihinkään, joten jännitti kauheasti kaikenlaiset käytännön asiat: saanko junan ovea auki, ovatko matkaliput oikeanlaiset, löydänkö vaihdossa oikean laiturin ja junan ja niin pois päin. Ja kun minua jännittää, se on ihan hirveää touhua se. Vatsa sattuu hirvittävästi enkä pysty nukkumaan. Kädet tärisee ja huimaa. Aika moni asia jää minulta tekemättä siksi, että jännittää. Tällä kertaa matka oli kuitenkin niin upea, että se ylitti jännityksen mennen tullen.

Koda on nyt kotona! Junamatka Kodan luo kesti yhdeksän tuntia ja matka Kodan kanssa kotia vielä kymmenen tuntia lisää. Voin sanoa, ettei ole hetkeen ollut selkä niin kipeä ja kankut yhtä puutuneet. Olin tosiaan yön yli junassa Kodan kanssa tullessani Rovaniemeltä ja olimme lopulta lauantaina aamulla kymmenen maissa kotosalla. Junamatka kotiin meni oikein hyvin. Hiukan Koda piippasi aluksi, mutta rauhoittui heti, kun otin syliin. Aika pian se nukahti. Laitoin sen kevythäkkiin ja se nukkui siellä todella hyvin. Yhden leikkitauon pidimme yöllä, kun Koda heräsi. Siistinä poikana Koda ei myöskään suostunut käymään häkissä pissalla, vaan pihtasi pissaa kahdeksan tuntia junan vaihtoon saakka. Luulen, että sisäsiisteyskasvatuksesta tulee helppo nakki.

Nemo suhtautuu Kodaan yllättävän hyvin. Se ei tapansa mukaan juokse pentua karkuun. Ei Nemo varsinaisesti Kodasta vielä pidä, mutta yöllä se kuitenkin kävi minut herättämässä, kun Koda oli levoton mahakipuilun vuoksi, enkä herännyt siihen itse. Näistä tulee vielä hyvä tiimi.

Nyt siis totuttelen täällä pentuarkeen ja näen maailman vaaleanpunaisena. Unelmani on toteutunut!

Pikkuveli 6vko

Tämä tässä on laumamme nuorimmaisin, tänään jo kunnioitettavan 6vko iässä. Kuvassa penska on tosin vasta viisi viikkoa. Nimi on vieläkin vasta mietintämyssyssä. Hirveästi on eri vaihtoehtoja, mutta mikään ei sitten kuitenkaan sovi. Miksi mikään nimi ei ole täydellinen (niinkuin koira itse ♥ ) ?!

Vieraita kylässä

Kotiluolaan tupsahti muutama päivä sitten kyläilemään tällainen näädänpoikanen! Kyseessä on ystäväni 4kk vanha penneli Kina. Kina on Norjasta tullut tulinen ja suhteellisen itsetietoinen typsykkä.

On se hyvä, että ystäväpiirissä on näitä haskiaisen alkuja joita voi raaputella silloin, kun pää meinaa räjähtää omien odottamisesta! Selviän ehkä taas hiukan paremmin.

Tänään sain huikaisevia uutisia pikkuveljestä. Pikkuveljen henkilöllisyys on nyt selvillä! Kuvia luvassa ensikerralla.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Huokaus.

Tietysti tässä nyt sitten kävi niin, että Kodan kyyti peruuntui. Kannattikin sitä sitten jo juhlia.

En ollut tullut edes ajatelleeksi, että voisin saada Kodan luokseni jo ennen pikkuveljen tuloa. Nyt olen kuitenkin hirveän pettynyt, jos joudun palaamaan aiempaan suunnitelmaan ja odottamaan, niinkuin ensin oli tarkoitus.

Joudun hiukan säätämään ja rimpuilemaan, mutta uskoisin saavani tämän asian järjestettyä. Taitaa tässä kuitenkin käydä niin, että parin mutkan kautta lähden itse hakemaan Kodaa ja pikkuveli saakin sen kyydin.

Hyvästi uni - Tervetuloa Koda

Muuttuvat suunnitelmat vei unenlahjat. Niin se mulla aina menee. Maha sattuu niin, että täytyy mennä rusinaksi maahan makaamaan. Flunssakin tässä vielä on. Toisin sanoen, olen kosketusarka räkäzombie, mutta erittäin tyytyväinen sellainen.

Minun oli takoitus hakea Koda ja pikkuveli samaan aikaan Lapin suunnilta.  Pikkuinen on tällä hetkellä vasta 5vkoa, joten ajattelin tietysti, että haen pikkupiskit yhdellä reissulla sitten, kun molemmat ovat luovutusikäisiä, suunnilleen kun pikkuinen on 8vko ja Koda 10vko ikäinen. Matka etelästä Lappiin on vaan aivan jäätävän pitkä. Isäntä laskeskeli, että riittävin tauoin matka meiltä Kodan kasvattajan luo kestää n.16 tuntia. Siispä aloin pohtia muita mahdollisuuksia.

"Asioilla on tapana järjestyä". Aikatauluni menivät tuhannen sekaisin, mutta olen hulinasta huolimatta aivan tajuttoman onnellinen. Eikä tässä onneksi mitään hätää ole, täytyy vain hienosäätää paria juttua vielä. Viikonloppuna täytyy suojata sähköjohdot pois näkyviltä ja järjestellä muutenkin paikkoja uuteen uskoon.

Koda nimittäin ottaa varaslähdön!

Kasvun paikka

En ole nähnyt Myrskyä viikkoon, kun olen ollut kipeänä. Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon se on sillä aikaa kasvanut!! Toki tiedän, että jos koirasta on tarkoitus tulla suurikokoinen, sen täytyy kasvaa aika hurjaa vauhtia. En kuitenkaan ollut valmistautunut ihan näin nopeaan tahtiin..

... nimittäin Myrsky on nyt 3,5kk ikäisenä ottanut Nepparin koossa kiinni! Myrsky painoi edellisessä punnituksessa eli neljä päivää sitten 25kg. Nemo painaa 26kg. Säkäkorkeudessa Myrsky jää Nemosta vielä muutaman sentin, mutta kai sekin tässä muutamassa päivässä muuttuu. Hirvitys tätä tahtia!

Tänään oltiin koirapuistossa leikkimässä. Puistossa oli poikien lisäksi Myrskyä pari kuukautta vanhempi sakemannimix. Myrsky ei pysynyt sulavaliikkeisten paimenkoirien perässä millään ja se huomasi sen itsekin; se ölisi ja ulvoi kiukuspäissään ja juoksi niin, että kuola roiskui, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Onneksi sakemannikaveri tykkäsi myös painileikeistä. Niissä Myrsky on tosi kova luu. :)

Erkkarihaaveita

Menneenä viikonloppuna oli siperianhuskyjen erikoisnäyttely Ristijärvellä. Monet seuraamani blogit ja samanmielisten ystävieni facebookit tursuvat näyttelytuloksia ja -kokemuksia.

Itse olin töissä. Olisin oikeastaan halunnut mennä katsomaan erkkaria, vaikka omat sippeni ovatkin vasta kasvattajalla kasvamassa. Kun niitä töitä nyt kuitenkin ilmaantui siihen päälle, en turhaan viitsinyt taistella vuorojen kanssa. Tai turhaan ja turhaan. Olisinhan minä halunnut sinne mennä, mutta kun ei ollut esitettäviä, niin mikäpä siinä sitten vääntämään. Ensivuonna sitten tulemme kaikki!

Pikkuveljen sukulaisia oli erkkarissa paljon, saivat kaikki mukavia tuloksia. Toivottavasti pojasta polvi paranee!

Koda 6vko

Ne alkavat jo näyttää ihan pieniltä siperialaisilta!

Huvittaa tuo valkoinen keesi, joka Kodalla on päälaella. Mahtaakohan se iän myötä vielä haaleta..

Juhlan aihe

Nemon maha näyttää rauhoittuneen! Olen aivan älyttömän iloinen! Eilen massu piti meteliä jonkin aikaa kuurin lopettamisen jälkeen, mutta rauhoittui sitten lopulta. Tämä tällä kertaa kokeilemani Canikur -niminen valmiste tuntui tehoavan Nemolla paremmin kuin aiemmin käyttämämme mahalääke Attapectin. Olen lähiaikoina kuullut useampaankin kertaan Canikuria kehuttavan, jonka ansiosta sitä lähdimme kokeilemaan. Hyvä, että tuli kokeiltua.

Kauhulla muistelin Nemon edellistä mahakipuilukertaa, jolloin piskin paino tippui useamman kilon ja pääsin moppailemaan suunnilleen joka toinen päivä neljän viikon ajan. Tuli ravattua lääkärillä ja kokeiltua jos jonkinlaista troppia. Ilahduttuani siitä, että tämä ei johtanut samanlaiseen rumbaan (Koputan puuta, ei mitään yllätyskäänteitä enää kiitos!) väkersin eilen illalla tuhdin puustitaikinan. Kanelipuustiset houkuttelivat paikalle myös Nepparin lempparivieraan, isoveljeni, joten vietimme jokainen oikein mukavan illan.

Totuuden hetki

Nemon Canikur kuuri on loppu. Se sai aamulla nappeja ja piimää. Nyt maha kuitenkin pitää aikamoista meteliä, niinkuin aina, kun se on sekaisin. Ottaa päähän tämä tämmöinen, kun toinen kärsii, enkä voi sille mitään. Pidän tässä nyt toivoa yllä vielä tämän päivän ja seurailen Nepparin kuntoa.

Nimipulma

Minulla on useamman vuoden ollut ajatuksena nimetä koirani Disneyn hahmojen mukaan. Nemo on luonnollisesti Nemoa etsimässä -elokuvan kalan mukaan nimetty. Pitkään suosikkivaihtoehtoni seuraavalle koiralle oli Nuka, joka on Leijonakuningas 2 -elokuvan pääpahiksen poika. Kuitenkin olen havainnut sellaisen asian, että siperianhuskypiireissä Nuka on ihan hirvittävän yleinen nimi, joten se on aika paljon menettätyn hotoaan silmissäni. Kodan nimi tulee tietenkin Karhuveljeni Koda -elokuvasta, niinkuin olen aiemmin maininnutkin. (Jos et ole nähnyt sitä, katso se!! Se on ihastuttava!) Myös useampiin Koda -nimisiin huskyihin olen törmännyt.

Kodan nimen takana oleva tarina teki kuitenkin Koda -nimestä sen verran persoonallisen, että halusin sitä vielä käyttää. Nuka -nimestä olen jo oikeastaan luopunut. Ei ehkä ole kiva nimetä koiraa jonkun mielipuolen mukaan, joka sitäpaitsi vieläpä kuolee elokuvan aikana. Olen ehkä pikkuisen taikauskoinen.

Nyt minulla on hirveä ongelma. Disney -hahmot ei riitä!! Keksin miljoona kivaa nimeä narttukoiralle (esim. Vitani, Leijonakuningas 2), mutta kivaa urokselle ja nimenomaan pikkuveljelle sopivaa nimeä en kyllä ole vielä löytänyt. Olen tutkinut nimet Tarzanista Tuhkimoon ja 101 dalmaatialaisesta Bambiin, eikä mikään oikein kolahda. En millään haluaisi luopua teemasta, mutta en kyllä haluaisi antaa koiralle sellaistakaan nimeä, mikä ei sovi juuri sille.

Epätoivo iskee.



Nuka, Nemo ja Koda Disneyn elokuvista. Tuo Kodan kuva tuo mieleeni elokuvasta sen kohdan, jossa Koda aloittaa tarinan kertomisen: "Se oli mun elämäni kuudenneks, tai viidenneks kylmin talvi..." :D Ai että se on hauska.

#%@&X* !!!!!

Tulin tänään kaupasta kotiin ja pääsin vaihteeksi moppailemaan. Nepparilla on taas mahaongelmia. Edellisestä kerrasta onkin sitten jo 2-3 kk, joten eiköhän sitä nyt viimeistään tässä kohtaa tarvita koko rumballe uusintakierros.

Mun pää hajoaa. Alottelin tuolle Canikur -kuurin, joka toivottavasti auttaa. Tätä valmistetta emme ole aiemmin kokeilleet. Kuurin aikana en anna ruokaa, jotta saa sitten maksimitehon. Jos se ei tepsi, niin ei kai tässä auta kuin lähteä tutkimuksiin.

Koda 5vko

Koda ja sisaruksensa täyttävät tänään kunnioitettavat viisi viikkoa! Sitä ollaan jo vallan isoja poikia ja tyttöjä! Pus pus. Kasva äkkiä isoksi haukkuvauvaksi, niin saan sinut pian kotiin oma nahkamassuni. ♥

Sanaleikkejä

Tänään pyöräillessäni kouluun mietiskelin, kuinka hirveän paljon rakastan eläimiä, varsinkin koiria. Jos joku sanoo minulle sanan rakkaus, ensimmäinen assosiaationi sanasta on ehdottomasti oma koirani. Minulle koira on rakkaus, mutta voiko rakkaus olla koira? Näinpä aloin siis parin aasinsillan kautta huvitella korvaamalla erilaisista lauseista sanan rakkaus sanalla koira.

Koira on kärsivällinen, koira on lempeä. Koira ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. - Koirat kyllä eivät muistele kärsimäänsä pahaa vaan elävät hetkessä. "Ei käyttäydy sopimattomasti" oli kyllä hiukan kyseenalainen kohta...

Edellinen kuuluisa katkelma on Raamatun korinttilaiskirjeestä. En muistanut sitä itse sanasta sanaan, joten laitoin siitä osia googleen ja wikipedia lopulta helppasi. Löysin wikipediasta muutaman muunkin hauskan raamatunkohdan rakkaudesta, jolloin koirapelleily jatkui vaan..

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, koira. Mutta suurin niistä on koira - No joo, kyllähän minä tykkään isoista koirista..

Joka tapauksessa löysin lauseen, joka koira-muokattuna oikeastaan kertoo koko elämänfilosofiani:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi koira, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Tähän onkin hyvä lopetella. Hupaisaa keskiviikkoa vain kaikille!

I love your blog !

Ja homma etenee siis näin.

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle tunnustuksen
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla
3. Kopioi Post-It lappu ja liitä omaan blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post-It lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

___________________________________________________________________________________

Sain eilen kivan ja piristävän tsemppauksen. :) Pääsääntöisesti en pidä ketjuviesteistä, mutta tämä samanlaisella periaattella kulkeva juttu sai minut kuitenkin ilahtumaan ja myöskin motivoi minua näin blogin kirjoittajana. Päätin nyt siis unohtaa kyynisyyteni ja ryhtyä leikkiin mukaan. Kiitos siis Gerberoita ja kultanauhaa -hääblogia kirjoittelevalle Calicelle muistamisesta!

Nöh niin. Minä haluan antaa tämän palkinnon seuraaville blogisteille:

1. Suden hetki : Pidän hirveästi kirjoittajan esteettisestä silmästä ja kirjoitustyylistä.
2. Siperiankorpisoturit : Blogissa on huumoria, paljon asiaa ja lemppariaiheeni siperialaiset !
3. Cada día es un viaje kertoo sijaiskoiratoiminnasta. Seuraan tätä blogia mielenkiinnolla.
4. & 5 Liian lapsi aikuiseksi ja Laske taivaan värit -blogeja kirjoittavat kaksoset saavat palkinnot siksi, että olen hyvin äimistynyt siitä, kuinka säännöllisesti he jaksavat blogejaan päivitellä. Pisteet siitä!

Kas näin. Kiitos vielä mukavasta motivaatiopotkusta! :)