Lauman muutoksia

Nyt on ollut pidempi tauko, kun en ole kirjoitellut. Olen ollut tosi kiireinen, sillä isäntä on pentujen myötä päättänyt, että karvojentäytteinen elämämme ei ole sitä, mitä hän haluaa. Nyt olemme aktiivisesti etsineet uutta kotiluolaa ja luulen, että toivon pilkahdus olisi nyt näkyvissä. Siitä myöhemmin lisää. Olen harvinaisen ok kaiken tämän keskellä, mutta ystävien luona bunkkaaminen on kyllä aiheuttanut sen, etten ole pystynyt keskittymään blogiin. Kamerakin huitelee toisella puolella kaupunkia. Toivottavasti hektisyys helpottaa nyt ja suunnitelmamme onnistuvat mutkitta. Pitäkää sormia ristissä puolestamme! :)

Koimme tuossa joulun alla kivan yllätyksen, kun keksin Kodalta suolinkaisia. Ripeän pidennetyn matokuurin ansiosta olemme taas ihan okei. Voin silti sanoa, että mamin sulosoinnut oli melkoiset, kun tällaisen kiemurtelevan kaverin löysin. Kodalla kyllä on tapana syödä lunta ja pentukavereitakin treffaillaan sen verran hätäseen, että ovat voineet melkein mistä vain tulla. En ole muilla pojista mitään löytänyt, vaikka kuuritin tietysti saman tien kaikki. Muistakaa madotella parhaat ystävänne talven jälkeen!

Pojat kasvavat kasvamistaan. Meillä lähennellään viittä kuukautta. Koda hipoo kahtakymmentä kiloa ja Nagakin pyörii jo siinä seitsemäntoista paikkeilla. Koda alkaa jo näyttää ihan isolta koiralta. Nagan häntä ei ole vielä auennut ja sen takia näyttää vielä pentumaisemmalta. Virtaa on kuin pienessä kylässä ja elämämme maistuu upealta. Olen valtavan ylpeä.

Postauksen piristykseksi vielä yksi jo hiukan vanhentunut kuva. Yritän saada pojista päivitettyä kuvaa oikein pian.

Koda ja mosaiikki

Rakentelin päivieni iloksi pienen mosaiikin Kodasta, kun se oli vauva. Minun piti ottaa siitä ja Kodasta kuvia, mutta olen vallan unohtanut ja nyt Kodan väritys on tietysti jo aivan eri näköinen, kuin mosaiikin tekoaikoihin. Kaikesta huolimatta esittelin sen Kodalle nyt jälkikäteen ja Kodan mielipide oli seuraava:

Kelpasi siis herra kriitikolle! :D Taidettani arvostetaan täällä. Olen niin otettu, haha.

Myrsky 6kk

Äitini ja isäpuoleni luona asusteleva kaukkarikaverimme Myrsky täytti puoli vuotta! Kokoa löytyy aika lailla. Säkää emme ole Myrskyltä mitanneet. Se on kuitenkin Nemoa jonkin verran korkeampi ja Nemon säkäkorkeus on 65cm. Painoa Myrskyltä löytyy 40kg.  Laumanvartijuus näkyy Myrskystä jo hiukan. Kuulin, että se on muutamaan kertaan alkanut haukkua pihaan tulevia autoja, mutta rauhoittunut sitten, kun on tajunnut kuka vieras on.

Myrsky on saanut pihaan hienon aitauksen, jossa olemme käyneet silloin tällöin leikkimässä. Vaikka Myrsky on iso, se on älyttömän heinovarainen ja hellä ja leikkii todella nätisti Kodan ja Nagan kanssa. Yhden kerran meinasi itselläni kyllä sydän pysähtyä, kun poitsut olivat leikkimässä ja yhtäkkiä huomasin, että Nagalla oli yhtäkkiä koko selkä veren peitossa. Pienen tutkinnan jälkeen huomasin, että Myrskyltä olikin vain lähtenyt hammas ja se oli leikkiessä sutannut Nagan omalla verellään.

No, ainahan sitä sattuu ja tapahtuu näiden elukoiden kanssa. Myrsky on kuitenkin hyvin hellä ja luotettava, lempeä jättiläinen. Olen iloinen, että meillä on tällainenkin tyyppi kaveripiirissä.

Onnittelut puolivuotisesta taipaleesta jättivauvalle! :)

Haaste

Sain haasteen Laske taivaan värit -blogin kirjoittajalta. Ohjeet ovat seuraavat.

1. Each person tagged must post 10 things about themselves.
2. They must also answer the 10 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 10 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 10 bloggers with less than 300 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.

Koska blogini on koirablogi, ajattelin näin ollen vääntää kaikki saamani kysymykset myös koira-aiheisiksi. Ne eivät siis alunperin ole olleet sellaisia, mutta otin vain vapauden sörkkiä ne sellaisiksi. En kyllä varmaan jaksa itse laittaa tätä eteenpäin, mutta taidan viihdyttää itseäni vastailemalla. :)

10 koirafaktaa minusta:

1. Päreeni palavat ikävän helposti koulutustilanteessa. Joudun aika usein lopettamaan koulutustuokion siksi, että huomaan lämpeneväni liikaa.
2. Ostin juuri pannantekovermeitä; aion kokeilla tehdä pennuille pannat. Olen aika innoissani.
3. Pakastimeni hajosi muutama päivä sitten, ja nyt joudun taas tuskailemaan raakapakasteiden ja pakastinlokeron kanssa. Onneksi uusi pakastin on jo tiedossa.
4. Kun muut paasaavat koiranpentujen tuoksusta, itse en voi vastustaa niiden polkuanturoita. Mikään maailmassa ei ole niin ihanan tuntuista kuin pienen pennun iskemättömät polkuanturat.
5. Tahtoisin käydä koiranomikoulutuksen, mutta se on pirun kallis. En tiedä saavutanko tätä haavetta ikinä.
6. En jostain syystä oikein välitä narttukoirista. Tai siis en jotenkaan osaa ajatella itselleni narttua. Urokset tuntuvat luontevammilta.
7. Lähiaikoina kaikki rahani on kulunut koirien juttuihin, jotka eivät edes ole olleet tarpeellisia. Minusta on tullut välineurheilija!
8. Haluaisin jo omakotitaloon asumaan, jotta saisin kasvattaa laumaa parilla aikuisella vetokonkarilla.
9. Rakastan höpötteleviä koiria. En siis haukkuvia, vaan sellaisia juttelevia.
10. Olen aika laiska imuroimaan karvoja kämpässä. Yritän parhaani mukaan imuroida kerran viikossa.

Saamani kysymykset:

1. Mikä on hienoin koira-auto?
   En oikein tiedä koira-autoista paljoa. Koira-autoon pitäisi mahtua kärryt ja kaikki muut vetovehkeet. Tällä hetkellä minulla on pikkuinen Ford Ka ja se ei todellakaan ole hirveän hyvä koira-auto, vaikka muuten siitä tykkäänkin. Haaveautoni on mini, mutta sekään ei kyllä mene koira-autosta..
2. Lemppari koiravuodenaika?
   Talvi tietysti. Varmaan kaikki siperialaisten omistajat ovat sitä mieltä. Silloin on paras harrastaa.
3. Unelmien koiratyöpaikka?
   Ehkä joku safari. Tykkäisin varmaan myös vetää kursseja, jos siihen olisi osaamista.
4. Kivoin koirakauppa?
   Musti ja mirri, Antassu, Nallen polku
5. Kihara vai suora turkki?
   Suora
   
6. Shortsit vai hame?
   Miten tästä muka saa koira-aiheisen?! :D Vaatteista voin sanoa, että Nemo käyttää paukkupakkasilla toppamanttelia ja tossuja, kun on vilunherkkä.
7. Viimeisin koiraelokuva?
   Luulenpa, että Pentujengi alaskassa.
8. Oliko kiva?
   Olihan siinä valjakkoja. Otti kuitenkin vähän päähän, että kyseisessä elokuvassa tehtiin ihan muutaman kuukauden vanhoista pennuista valjakko ym. realistista, vaikka lapsille suunnattu leffa olikin.
9. Paras koirakarkki?
   Pennet tykkää kuivatusta maksasta, josta Nemo ei sitten taas tykkää yhtään. Kaikille kelpaa sellaiset perus pehmonamit koulutettaessa.
10. Tällä hetkellä eniten ärsyttää?
    Tarttee lähteä taas pissattamaan, vaikka pylly painais tonnin tässä penkissä!

Väsynyt Nakkevauva

Kasvaa niin että korvissa kohisee !

Pennut ovat nyt 14 ja 12 vkoa vanhoja. Molempien väritys tummuu tummumistaan ja vaikuttaa oikein hauskalta. Yksinjäämistä ollaan harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Joskus olen tullut puhtaaseen kotiin uneliaasti haukottelevien enkelien luo, joskus taas olen joutunut moppaamaan puoli tuntia ennen kuin olen edes päässyt tutkimaan tuhojen määrää. Ruokahalu molemmilla pennuilla on tasaantunut: Koda ei enää hotki ja Naga ei enää nyrpistä nenäänsä ihan jokaiselle ruualle, mitä eteen lasken.

Kodasta on tullut varsin valtava. En oikein jaksa edes nostaa sitä enää, varsinkaan kun sen jättimäinen ego ei salli sen sortuvan sylikoiraksi eli rimpuilu ja kiljuminen on taattu. En kuitenkaan ehkä luonnehtisi Kodaa sanalla äänekäs, mutta äänenkäytöltään se on melkoisen monipuolinen. Listalta löytyy jos jonkinmoiset laulut ja kurklurtukset. Mitä enemmän Koda kasvaa, sitä suuremmaksi käy myös sen itsetietoisuus. Odottelen innolla sitä murrosikää, kun nyt jo jokaisen kiellon päälle täytyy inttää ja kokeilla sataan kertaan, mitä tapahtuu, jos vaikka ei totteliskaan.

Naga eli mamin oma hukkapala vauveli on lunastanut paikkansa lauman pusunarkomaanina. Mitä kauemmin Naga on laumassa ollut, sitä paremmin olen ymmärtänyt, kuinka pirun hitaasti se lämpeää. Alun luoksetulo-ongelmat on pääpiirteittäin päihitetty luottamusharjoituksilla ja meidän välisen siteen vahvistamisella. Naga on pojista se, joka uskoo, kun sanotaan (ainakin vielä). Vaikka Nagetti on pikkuinen pusukoikkeli, kannattaa miettiä pari kertaa, jos meinaa pölliä siltä herkun. Saattaapi nimittäin saada aika hyvällä tahdilla turpaansa, vaikka olis kuinka iso koira. Ihmisille Naga ei rähjää, vaikka herkun ottaisi pois, mutta varsinkin Kodan himokas töllöttäminen on sille joskus hiukan liikaa.

Rokotukset

Olempa unohtanut tämänkin jutun kirjoitella! Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Pennelit rokotettiin viime viikolla. Molemmat rokotettiin siis samaan hyömyyn, Koda hiukan yli ja Naga hiukan alle 12-viikkoisena. Ensimmäinen rokotus maksaa normaalisti kyseisessä paikassa 50€, mutta minulta kuitenkin veloitettiin vain 80€. Kannatti ottaa pennut samaan aikaan, saa paljousalennuksia! Hah hah.

Lääkärireissu oli mukava. Koko talo täytyi tutkia lattiasta kattoon ja katosta lattiaan, eikä siinä jupakassa kerennyt edes huomaamaan yhtä piikkiä. Lääkäri tutki molempia myös noin yleisesti, kurkkasi korvat ja hampaat ja sen sellaista. Nagasta lääkäri huomautti, että toinen kives ei ollut vielä laskeutunut, eikä se tuntunut olevan nivusissakaan. Lupasi tarkistaa uudelleen tehosterokotusten ollessa ajankohtaisia. Toivottavasti se sieltä putkahtaa ilman sen kummempia komplikaatioita.

Molemmat riiviöt olivat rokotusten jälkeen pikkuisen veto pois ja tokkuraisia. Päivä meni nukkuessa, iltaa kohden taas piristyivät. Olen itse oikein tyytyväinen ja pentusille jäi hyvä kokemus eläinlääkäristä. Nappiin meni!

Mökkeily

Halloweenin vietto on kuulunut tyttöporukkani perinteisiin jo useamman vuoden. Tänä vuonna lähdimme viettelemään tyttöilyaikaa ystäväni mökille. Illan kulku oli rauhallinen ja rento; saunoimme, herkuttelimme, hilluimme pyjamissa ja höpöttelimme niitä näitä. Karvaista seuraa reissulla edusti oma laumani ja ystäväni kissaneiti, josta unohdin ottaa kuvan.

Pennet siis näkivät kissan ekaa kertaa! Tapaaminen meni ihan hyvin. Kissa oli suhteellisen ok pentujen kanssa, ei yrittänyt läimiä. Hiukan sähisi, jos tulivat liian liki. Naga alkoi ärsyttävästi haukkua tutkiskellessaan kisua ja äänenkäyttöön täytyi kyllä välillä puuttua, mutta muuten meni aika moitteettomasti.

Pennelit törmäsi mökillä myös paljon muihinkin uusiin juttuihin. Tutustuttiin uusiin ihmisiin, käytiin katsomassa saunaa, nähtiin lampaita, nukuttiin mamin kainalossa patjalla lattialla, maistettiin hiilihapollista juotavaa..

Koda ja omituinen sihisevä Fanta.

Myös se oli uutta, että oltiin ekaa kertaa yötä pois kotoa. Ja siitähän se vasta rumba syntyikin. Pentusille oli ihan hirveän vaikeaa rauhoittua illalla ja asettua aloilleen nukkumaan. Yöllä vaihdettiin asentoa, herättiin piippaamaan, ravattiin pitkin mökkiä ja heräteltiin yöpissalle. Nemolle poissa kotoa yöpyminen ei onneksi aiheuttanut koti-ikäviä, kun on jo kokenut kyläilijä.

 Olivathan ne suloisia sen hetken, kun saivat rauhoituttua.

Neppari ja taustalla tottumattomat retkeilijät.

Kotiinpaluu oli kyllä mannaa niin itselleni kuin laumallekin, olimme kaikki niin värsyneitä. Nukahdin itse seuraavana iltana seitsemältä sohvalle ja siirryin kymmeneltä sänkyyn, kun olin niin uupunut huonosti nukutun yön jäljiltä. Pennut nukkuivat ensin päivällä isäni syntymäpäiväkahvituksilla isän sängyn alla ja jatkoivat unimaratoonia vielä kotona kanssani.

Rankka reissu, mut tulipahan tehtyä! Ja mukavaahan se oli, vaikkakin väsyttävää.

Lepäilyä

Ruuan jälkeen on hyvä mennä levolle kainaloikkain. :)

Kuvia

Koda 12 vko

 Naga 10 vko

Nemo 7,5.v

Lumihulluus

Nyt on lunta vaikka kuinka! Olen odottanut, että pyryttäminen lakkaisi, jotta ehtisin valokuvaamaan pihalle. Pojat reagoivat lumen tuloon aika vähäeleisesti. Naga hiukan tutkiskeli maata, kun meinasi liukastua ensi töikseen. Koda käveli muina miehinä pissalle ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nemo lenkillä hiukan nosteli varpaita, kylmänarka kun on, mutta ilmekään sillä ei värähtänyt, vaikka koko maisema oli muuttunut yön aikana.

Ilahtuneita ne kuitenkin ovat. Pennut jaksaisivat peuhata ja painia lumen seassa tuntitolkulla niinkuin pienten rekikoiran alkujen kuuluukin. Siksipä lähdimme Kinatytön kanssa leikkitreffeille talvisen tunnelman kunniaksi.

Kyllä olivat uneliasta sakkia, kun parin painitunnin jälkeen päästiin sisälle rauhoittumaan! Minä istahdin rauhassa ja lämmitin kaakaota. :) On se lumi vaan ihanaa.

Epic fail

Olen tässä muutaman päivän ajan yrittänyt saada koirista kuvaa, jossa olisi kaikki söpösti rivissä istumassa. Koska Nemo ei tykkää itsenäisesti mennä hirveän lähelle pentuja, niin kuvan täytyy olla lavastettu. Lavastusyrityksistä huolimatta paras kuva, mihin olen yltänyt, näyttää tältä:

Olen tehnyt kaikkeni ja yrittänyt ihan tosissani! Koirat taitavat saada luovutusvoiton. No, onhan tuossa sentään vähän enemmän kuin pelkät vauhtiviivat.

Tasoittuva arki

Naga on nyt viikon verran ollut kotona ja lauma on alkanut taas tasoittua. Koda on ainakin toistaiseksi ottanut paikkansa isoveljenä Nagan yläpuolella. Siitä olen varma, että pennut kyllä menevät hierarkiassa Nemon ohi, sillä Nemo on niin alistuva. Asia saattaa tulla vielä myöhemmin ajankohtaiseksi, kun pennut kasvavat ja ikäero tasottuu, sillä Nagalla on kyllä tuota tahdonvoimaa. Minulla on sellainen tunne, että se voisi isompana yrittää haastaa Kodan uudelleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta!

Juuri nyt kuitenkin talossa on jo jonkinmoinen harmonia! Kodaa joutuu aina välillä komentamaan, kun se ei leikkihaluiltaan haluaisi antaa Nagan nukkua tai muuten olla rauhassa. Pojat ovat kuitenkin ystävystyneet jo sen verran hyvin, että päikkärihetkiä vietetään kylki kyljessä yhteisessä kiepussa nukkuen.

Katastrofikävely

Koda on kävellyt hihnassa älyttömän hyvin siitä asti kun on tullut. Se kulkee kauniisti sivulla varmaankin Nemosta mallia ottaneena. Tästä innostuneena ja reippaan optimistisena ajattelin, että voisin kokeilla kävellä pikkuisen kaikkien kolmen kanssa nähdäkseni miten se sujuu.

Noh. Toivottavasti kukaan koirista ei saanut mitään taumoja.. Jouduin ihan taukoamatta kieltämään, torumaan, pysähtelemään, selvittämään hihnoja jne. jonka lisäksi koko ajan oli joku jalan alla, kuristumassa hihnaan tai jotenkin muuten satuttamassa itseään.

Ainakin jonkun aikaa nyt otan lenkille vain kaksi tai yhden koiran kerrallaan, jos olen liikuttamassa piskejä yksin. Ei kaikkia kolmea mukaan, kun on vain kaksi kättä. Siitä ei seuraa kuin valtava määrä häslinkiä. Täytyy katsoa asiaa sitten uudestaan, kun nuo trombit ovat hiukan kasvaneet.

Täysin asiaan liittymättömänä yksi jumiin jäänyt Kodapoika:

Paikka laumassa

Naga ja Koda ovat kuin kuu ja aurinko. Siinä missä Koda on raamikas, pörröinen, vankka ja vahva, Naga on sulavalinjainen, sileä, ketterä ja nopea. Molemmat pennut ovat kyllä korkeita, jos jotain yhteistä noista kahdesta pitäisi löytää.

Täällä on nyt hirmuinen vääntö meneillään pentujen kesken. Pojat hakevat omia paikkojaan laumassa ja selvittelevät lauman hierarkiaa. Naga on kovin päättäväinen, mutta Koda jyrää koollaan ja on ikänsäkin puolesta etulyöntiasemassa. Odottelen mielenkiinnolla minkä sorttista nokkimisjärjestystä tänne muodostuu.

Kokonainen

Pikkuhukka on kotona ja lauma koossa.

Tuntuu kuin olisin eheämpi kuin aikoihin. Jotain on puuttunut ja nyt se on täällä. Nyt vaan kun nuo pojat saadaan asettumaan, kasvamaan ja saadaan taloon tasapaino, olen tyytyväinen.

Lisää vettä myllyyn

Nagapoika 8vkoa vanhana! Tämän eriparikorvakaverin katse on sitten jo heti aivan alusta asti osannut porautua suoraan sydämeeni. Oi mikä ihana suklaasilmä! Tui tui tui ♥

Lähdemme huomenna hakemaan Nagaa kotiin. Katsotaanpa millaisen hullunmyllyn pojat saavat yhdessä aikaiseksi! Alunperinhan minun oli tarkoitus ottaa pennut samasta pentueesta, mutta näin jälkiviisaana olikin ehkä ihan hyvä, että niillä on pari viikkoa ikäeroa. Nyt Koda on jo ehtinyt opetella kotiluolan tavoille (mm. hihnakävely onnistuu hirmuisen hienosti!) ja saan kekittyä Nagaan paremmin sen saapuessa laumaan.

Tervetuloa Naga !!

Lämmin sydän

Koirapojat ei tiedäkään kuinka paljon tällainen kylki kyljessä nukustelu mamin sisintä vavisuttelee. Näin se vaan Koda kiinnittyy lauman jäseneksi. Tuntuu niin hyvältä nähdä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Vauvailua

Tai eihän Kina varsinaisesti enää mikään vauva ole. Juniori kuitenkin.

Lähdimme metsään leikkitreffeille. Koda ja Kina tulivat oikein hyvin toimeen. Kinan leikit ovat tietysti pääsääntöisesti jo rajumpia kuin Kodan, mutta Kina osasi himmailla juuri sopivasti. Välillä Kodaa vähän ujostutti ja se tuli jalkoihin hakemaan turvaa. Kina oli isompana tyttönä aika jännittävä.

Myös Kinan omistaja tuli Kodan kanssa toimeen ihan moitteettomasti, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Pikkuveli 7,5 vko

Pahoitteluni kuvan laadusta, olen leikannut sen isommasta kuvasta. Tuli vähän pikselimössöä. Joka tapauksessa..

Olen päättänyt pikkuveljen nimen. Nimi on Naga. Nimi tulee Balto-elokuvan yhden hahmon ja Nagan loistavat meriitit omaavan sukulaisen nimistä. Se on sellainen kahden nimen keskiarvo.

Naga ja sisaruksensa ovat nyt muhkeat 7,5 viikkoa vanhoja! Naga saapuu siis luoksemme todennäköisesti suunnilleen viikon päästä. Koda kaipaakin ikäistään seuraa.

Nemo & Koda

Nemo ei ole pentujen kanssa leikkivää tyyppiä. Vapaanakin ulkoillessaan Nemo mielellään pysyy Kodasta pienen matkan päässä, ettei penska vain pääse yllättämään. Nemo vahtii ja pälyilee Kodaa alvariinsa ja Kodan liikkuessa Nemo alkaa hirveän kiireisen oloisena nuuskia maata tms. ettei pentu keksi pujahtaa tervehtimään.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt Nemon päästävän yhtäkään pentua yhtä lähelle kuin Kodan.

Parina aamuna ne ovat myös yllättäneet leikkimällä hiukan vetolelulla. Ja siis oikeasti leikkimällä, ei niin, että Nemo seisoo liikkumatta pöllämystyneen näköisenä lelu hampaissaan, kun kerran on käsketty pitää siitä kiinni.

Ongelmia ja orastavat kakkulat

 Koda on ehtinyt jo kotiutua aika hyvin. Sisäsiisteys on tosiaan todella helppoa niin kauan kuin itse muistan availla ovia. Tietenkin noin pienen pidätyskyky on rajallinen asia. Vahinkoja on siis sattunut, kun olen itse ollut liian hidas. Koda on kuitenkin hyvin siisti ja hoitaa hommansa mieluummin ulkosalla.

Samaan asiaan liittyen ehdin ihmettelemään sitä, että Kodan vatsa on alituiseen löysällä. Nappulamerkki ei ole vaihtunut kasvattajalta tullessa. Toki on mahdollista, että koira herkistyy yhtäkkiä jollekin nappulamerkille, jota on aiemmin syönyt. Olen kuitenkin tässä jo kolme päivää syöttänyt Kodalle vain ylikypsäksi keitettyä puuroriisiä ja seitiä, mutta maha ei kiinteydy siitäkään. Kävimme pari päivää sitten eläinlääkärillä verikokeissa tarkistamassa, että kyse ei ole mistään tulehduksesta (Koda oli oikein reipas) ja saimme mukaan penisilliinimikstuuran, jonka pitäisi poissulkea myös bakteerien aiheuttaman ripuloinnin. Muutosta ei kuitenkaan ole tullut! Alan tässä varmaan kokeilemaan muita nappimerkkejä. Koda on kaikesta huolimatta oikein pirteä ja energinen. Mesoan asiasta lähinnä siksi, ettei Kodan vointi myöskään huononisi. (Asian tiimoilta otetaan mielellään vastaan omia kokemuksia ja vinkkejä!)

Asiasta saappaanvarteen. Olen innolla seurannut, kuinka Kodan väritys muuttuu. Se ei tosiaan ole ollut täällä vielä edes täyttä viikkoa, mutta jo muutaman päivän sisällä olen huomannut pienia muutoksia. Seuraavassa kuvassa Koda on toista päivää kotona. Kodan silmien väliin ilmaantui pieni musta laikku. Isäntä jopa luuli sitä liaksi, kun pigmentti tuli niin nopeasti.

Seuraavassa kuva on otettu pari päivää edellisen jälkeen. Siinä Kodan kasvoissa havaittavissa jo aika paljon selkeämmät mustat juovat, jotka kulkevat ääriviivoina punertavanruskean ja valkoisen kohtien välissä!

Ero ei nyt mikään aivan valtava ole, mutta kuvien oton välissä on kuitenkin vain pari päivää. Kuva ei ihan tee kaikkein parasta oikeutta, kun värit pehmenevät ilman salamaa kuvattaessa. Olen kuitenkin ihan satavarma, että ne muuttuvat. Myös Kodan selässä oleva harmaa alue on pikkuisen tummunut.

Odotan kyllä mielenkiinnolla millainen väritys Kodalle lopulta asettuu. Huskyillä on silti yleistä, että väri muuttuu läpi koko elämän, jopa vuodenaikojen mukaan, joten kaipa tätä tässä saa seurata tovin jos toisenkin.

Ps. Koda nukkuu tuossa jaloissa ja näkee unta ehkäpä nisän imemisestä. Hirvee lutkutus! :D

To die for

Lähdin pe 28.9 aikaisin aamulla junamatkalle. Juna lähti asemalta klo. 06.05, joten uni jäi vähän vähemmälle. En ole pitkään aikaan matkustanut junalla mihinkään, joten jännitti kauheasti kaikenlaiset käytännön asiat: saanko junan ovea auki, ovatko matkaliput oikeanlaiset, löydänkö vaihdossa oikean laiturin ja junan ja niin pois päin. Ja kun minua jännittää, se on ihan hirveää touhua se. Vatsa sattuu hirvittävästi enkä pysty nukkumaan. Kädet tärisee ja huimaa. Aika moni asia jää minulta tekemättä siksi, että jännittää. Tällä kertaa matka oli kuitenkin niin upea, että se ylitti jännityksen mennen tullen.

Koda on nyt kotona! Junamatka Kodan luo kesti yhdeksän tuntia ja matka Kodan kanssa kotia vielä kymmenen tuntia lisää. Voin sanoa, ettei ole hetkeen ollut selkä niin kipeä ja kankut yhtä puutuneet. Olin tosiaan yön yli junassa Kodan kanssa tullessani Rovaniemeltä ja olimme lopulta lauantaina aamulla kymmenen maissa kotosalla. Junamatka kotiin meni oikein hyvin. Hiukan Koda piippasi aluksi, mutta rauhoittui heti, kun otin syliin. Aika pian se nukahti. Laitoin sen kevythäkkiin ja se nukkui siellä todella hyvin. Yhden leikkitauon pidimme yöllä, kun Koda heräsi. Siistinä poikana Koda ei myöskään suostunut käymään häkissä pissalla, vaan pihtasi pissaa kahdeksan tuntia junan vaihtoon saakka. Luulen, että sisäsiisteyskasvatuksesta tulee helppo nakki.

Nemo suhtautuu Kodaan yllättävän hyvin. Se ei tapansa mukaan juokse pentua karkuun. Ei Nemo varsinaisesti Kodasta vielä pidä, mutta yöllä se kuitenkin kävi minut herättämässä, kun Koda oli levoton mahakipuilun vuoksi, enkä herännyt siihen itse. Näistä tulee vielä hyvä tiimi.

Nyt siis totuttelen täällä pentuarkeen ja näen maailman vaaleanpunaisena. Unelmani on toteutunut!