Koda 3vko 4pvä ikäisenä

Hitsiläinen, että se on niin hirmuisen ihana. ♥

Myrskyn päikkärit

New Friend !

Saimme jälleen kaveripiiriimme uutta verta! Hyvä ystäväni sai vihdoinkin hakea kotiin Shih Tzun pentunsa viikkojen odottelun jälkeen. Pikku Mauno syntyi juhannuksena, kun olimme yhdessä mökkeilemässä. Tämän uutisen jälkeen olen odotellut kotiinhakemispäivää lähes yhtä kärsimättömänäkuin omistajansa.

Mauno on epätyypillinen kaveri siksi, että se on pikkukoira. Usein pikkukoirien omistajat eivät tykkää päästää pieniään leikkimään isojen koirien kanssa, joten siksi meillä ei koirilla ole hirveästi kokemusta ollut noista pienemmistä. Siispä tämä kaveri tutkittiin oikein olan takaa ja havaittiin jopa vähän pelottavaksi. :)

Vapaapäivä

Myrsky on ollut paljon meillä hoidossa tällä viikolla, sillä isäpuoleni arkirytmi muuttui työasioiden vuoksi. Nemo ei oikein ole tilanteeseen tyytyväinen, se ei uskalla rentoutua Myrskyn ollessa meillä. Nemo on oikea  maalitaulu: se yrittää epätoivosesti hiippailla kuin hidastetussa elokuvassa, jotta Myrsky ei heräisi tai kiinnittäisi huomiota siihen. Tietenkin tällainen toiminta juuri nimenomaan huutaa hyökkäämään kimppuun.

Ja kun Myrsky hyökkää kimppuun, se ei hetkessä luovuta. Sitä hulabaloota ei voi ymmärtää ennen kuin sen näkee. Nemo väistelee ja pakenee pää kolmantena jalkana riehunnasta ilahtunut Myrsky perässään. Nemo ei kertakaikkiaan osaa sanoa kunnioitettavasti, että hampailun on loputtava. Myrsky roikkuu naskaleillaan Nemon korvassa ja Nemo kiljuu apua. Tilanne ei yleensä raukea ellen mene väliin ja laita pentua jäähylle. Huonolla itsetunnolla varustettu aikuinen ja maailmanomistajapentu eivät kyllä sovi yhteen.

Tänään meillä on siis vapaapäivä poikkeuksellisen periksi antamattomasta pikkuhirviöstä. :) Nemo on nukkunut koko päivän...

Mysky ja suuri siankorvakateus

 

Myrsky on varsin ihastunut siankorviin. Äitini on sen verran hemmottelevaa sorttia, että niitä siankorvia sitten saakin kyllä aina tämän tästä. Aina Myrskyn ollessa meillä tai meidän ollessa äidin luona myös Nemo saa oman korvan järsittäväksi. Tähän mennessä kaikki on mennyt aina ihan mukavasti, koirat rauhoittuvat mussuttelemaan herkkujaan ja pentukin keskittyy johonkin sallittuun.

Tänään rauha kuitenkin järkkyi. Tänään Myrsky tajusi, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tänään Myrsky huomasi, että Nemon korva on paaaljon hienompi, kuin sen oma.

Nemo on äärimmäisen kiltti pennuille, eikä komenna melkein ikinä (edes silloin kun oikeasti jo sattuu, kun toinen roikkuu korvassa). Nemo siis antoi Myrskyn pariin otteeseen pölliä herkun sen suupielestä, ja tyytyi hakemaan lattialla lojuvan toisen, vapaana olevan siankorvan. Myrsky oli tyytyväinen niin kauan, kun Nemo oli ilman korvaa, eli noin 4 sekuntia, kunnes Nemolla oli taas paljon hienompi korva.

Parin ryöstön jälkeen Nemo kyllästyi, murahti pennulle, otti korvansa ja vaihtoi paikkaa. Myrskyn elämä meni pilalle ja se itki koko sen ajan, kun Nemolla oli maailman täydellisin siankorva ja sillä oli vain ihan typerä ja pahanmakuinen. Se istui Nemon vieressä, lätki Nemoa tassullaan ja itki surkeasti, kun herkku katosi parempiin suihin.

Kun Nemo sai syötyä omansa, Mysky yllättäen löysi lattialta ihan hyvän siankorvan ja kävi sen kimppuun hyvällä halulla. Kateellisuuden peikko on kuitenkin nostanut päätään. Uskon vakavasti, että tästä ei enää ole paluuta. Hyvästi pennun söpö sinisilmäisyys.

Koda 2vko

Koda 2vko ja 1 pvä ikäisenä. Tuh tuh.

Tarkemmin pennuista

Kerroin aiemmin, että jouduin taas parin kysymyksen eteen, kun valitsemaani pentueeseen ei syntynyt tarpeeksi urospentuja. Yhden saisin, mutta kahta ei riittäisi. Pidin kuitenkin syntyneestä pentueesta ja myös  pentueen kasvattajasta, sekä sukutaulusta niin paljon, että päätin yrittää etsiä muualta toisen pennun ja ottaa sitten suunnitellusta pentueesta sen yhden.

Pari yötä valvoin tuijottaen kattoa jännitys alavatsassa kipristellen ja selailin erilaisia foorumeita ja huskykenneleiden kotisivuja löytääkseni syntyneelle pentukaiselle veljen. Rakastan Karhuveljeni Koda -elokuvaa (eng. Brother Bear) ja olen jo aiemmin miettinyt, että voisin antaa toiselle pennuista kutsumanimeksi Koda. Totesin siis istuskellessani eilen aamulla aamupalalla, että etsin karhuveljeä, Kodaa, ja päätin, että jos nimi sopisi tälle karhuveljelle, se voisi saada sen nimekseen.

Eilen löysin ilmoituksen, jossa kerrottiin pentuja olevan myynnissä. En tiennyt kasvattajista juuri mitään ja ilmoituksessakin oli yhteydenottoa varten vain puhelinnumero. Inhoan virallisia puheluita tuntemattomille, oli sitten kyseessä hammaslääkäri, työnhaku tai koiran etsintä. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, soittaa ja kokeilla onneani.

Kasvattaja vaikutti todella ihanalta. Pentujen sukutaulu oli hyvän näköinen. Kasvattaja lähetti minulle kuvia ja lisätietoa sähköpostitse. Yksi pennuista, suuri vaaleanharmaa poika, herätti kiinnostukseni. Yllätyksekseni pennun rekisteröintinimi on Karhu! Löysin karhuveljen, kirjaimellisesti!

Tässä on Karhu eli Koda 10 päivän ikäisenä:

Varasin Kodan siltä istumalta. Pojilla on ikäeroa pari viikkoa, Koda on vanhempi. Nyt siis ei enää muuta kuin tuskaista rimpuilua luovusikään saakka. En malta odottaa, että saan ne kotiin. Tulkaa jo tuhoamaan tämä koti ja pureksimaan kaikki mun puukalusteet!!

Pentu-uutisia!

Pennut ovat nyt syntyneet! Pari mutkaa tuli taas matkaan, sillä suunnittelemassani pentueessa ei ollut riittävästi uroksia, joten jouduin taas pohtimaan läpi muutamia eri vaihtoehtoja. Nyt kaikki on hoidossa, eikä edes aikataulutkaan muutu!

OLEN SUPERONNELLINEN !

Nemo vs Kong

Ostin pentuja varten talteen laitettavaksi Musti&Mirristä superkestävän Kongin. Se taisi olla mediumkokoinen ja maksoi 13,90€. Nemon teki hirveästi mieli leikkiä sillä, joten annoin sen Nemolle testattavaksi ennen kuin piilotin sen jo aiemmin tutuksi tulleelle koirahyllylle kaapin uumeniin odottelemaan pikkuriiviöitä. Nemo rakastaa aktivointileluja. Kongiin saa nameja, mutta sen suuaukko on niin suuri, että pienet namit ja koirannappulat tulevat sieltä heti ulos. Siispä olin luova ja survoin sinne kaksi lihapullaa.

      

       

Nemolla meni vaikka kuinka kauan taistellessa, kun namit eivät pomppineetkaan ulos perinteisellä menetelmällä eli lelua paiskimalla ja töykkimällä. Se oli kuitenkin ilmeisen tyytyväinen lihapullatäytteeseen. Lihapulla taitaa olla Nemon kissanminttua. Se kieriskeli ihastuksissaan lattialla kongi suussaan ja lipitti sisustaa äärimmäisen huvittava euforinen ilme naamallaan.

Myrsky ja hiekkalaatikko

Sain Myrskyn hoitoon, koska isäpuoleni sanoi tarvitsevansa oikuttelevasta pennusta lomaa. Pakkasimme siis piskit isännän autoon ja suuntasimme touhuamaan isäni avovaimon mökille.

Meidän huviksemme Myrsky oivalsi hiekkalaatikon ja tutki sen saloja niin että hiekka pöllysi.

Myrskyllä meni hyvät tovit tuijottaessa kaivamaansa kuoppaa pää pentumaisesti puolelta toiselle keikahdellen ja korvat hörölle kalibroituna, aivan kuin hiekasta olisi kuulut jotain kertakaikkisen omituista.

Pentuperjantai

Lähialueeni Musti ja Mirri -myymälässä on perjantaisin ns. pentuperjantai, jolloin klo 16-18 liikkeessä on alueen pennuille treffit. Pentuperjantaita vietetään useammissa Musti ja Mirri -myymälöissä, mutta vaihtelevalla osanottajien aktiivisuudella. Oman alueeni pentuperjantait ovat hirveän suosittuja ja mukavan rentoja: myyjät antavat päästää pennut vapaaksi kauppaan riehumaan. Lähdimme Myrskyn kanssa kurkkaamaan, millaista menoa saadaan aikaiseksi.

Myrsky löysi itselleen kaksi sopivaa leikkikaveria, jonka kanssa sitten painiskeli. Ne olivat suunnilleen samanmielisiä ja -kokoisia kuin Myrsky itse. Toinen kaveri oli herkkä ja hiukan ujo valkoisen paimenkoiran pörrrrheä pennelöinen...

... ja toinen jo nelikuinen reipas ja raisu alaskanmalamuutin ja newfoundlandinkoiran mix.

Pennut saivat hyvät touhut aikaiseksi. En laskenut tarkkaa osanottajien lukumäärää, mutta edellisellä kerralla pentuja oli ollut 17 ja veikkaisin, että tällä kerralla määrä oli suunnilleen samaa luokkaa. Olin myös yllättynyt siitä, että yksikään hauvavauva mennyt repimään hyllyistä leluja eikä edes nameja, vaikka hyllyissä on kaiken maailman ihania possunkorvia ja muita herkkuja irtotavarana ihan saatavilla.

Pentuperjantai oli siis aivan ihastuttava kokemus. Kysyin myyjiltä heti, että kuinka pitkään pentutreffejä aiotaan järjestää, eli ehdinkö minä sitten rekikoiran alkujeni kanssa myös riehuttelemaan. Myyjä kertoi, että niin suuren suosion saaneena päiviä aiotaan kyllä pitää. Mikäli osanottajia on joskus vähemmän, voidaan keksiä yhdessä ohjelmaa, esimerkiksi tutustua aktivointileluihin. Olin todella ilahtunut. Upeaa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään siitä huolimatta, että se tuottaa ylimääräistä työsarkaa.

Tällaista tänään, Kettu kuittaa!

Koira suojana murroilta

Mtv3.fi internetsivuilla oli 30.7 tällainen uutinen. Uutisessa käsiteltiin asuntoihin murtautumista ja todettiin, että poliisin mukaan murtautujia pidättelee eniten haukkuva koira. Tässä pari katkelmaa kyseisestä uutisesta. 

"Poliisin mukaan heidän tietoonsa tulee harvoin tapauksia, joissa varkaat olisivat tunkeutuneet asuntoon, jossa haukkuu koira."

"Naapureiden läheisyyskään ei auta, sillä kohteet on valikoitu nimenomaan tiiviisti asutuilta alueilta."

"Pietiäinen kehottaa ihmisiä tarkkailemaan omaa naapurustoa epäilyttävien seurueiden varalta. Murtomiehet saattavat käydä tarkkailemassa kohdetta edellisenä päivänä, ja epäilyjä herättävistä kulkijoista on syytä ilmoittaa poliisille.

Lisäksi yhtä ominaisuutta murtomiehet näyttävät kohteissaan karttavan.

- He saattavat ensin soittaa ovikelloa. Todennäköisesti he eivät iske sellaisiin kohteisiin, joissa kuulevat koiran haukkuvan, Pietiäinen kertoo.

 Jäin tuota kyseistä juttua mietiskelemään. Meillä koirat ei saa haukkua sisällä. Nemolla on tapana "jutella" eli pitää kaikenlaisia ihmeellisiä kurisemisia, ja ne olen sallinut. Ulkona saa mölistä ambulanssille ja vaikka leikin lomassa haukkuakin. Sisätiloissa ei kuitenkaan metelöidä, eikä myöskään leikitä mitään rajuja leikkejä, jotka voisivat provosoida metelöintiin. Sisällä ollaan rauhassa ja lepäillään, riehumiset suoritetaan ulkosalla.

Jos joku päättäisi murtautua meille, koiran huomaisi kyllä vasta siinä kohtaa, kun ovi olisi auki. Ilmeisesti murtoveikoilla on kuitenkin tapana tarkkailla kohdettaan pari päivää, joten ehkäpä he tarkistavat etukäteen, onko koiraa vai ei. Mikäli ei, niin toteampa vaan, että sellainen vaimea, matala rotikkamurina tuskin kuuluu oven läpi.