Nemo on nyt käynyt jo kahdella eri lääkärillä. Ensimmäinen lääkärikäynti oli todella epämääräinen eikä rikastuttanut minun tietojani juuri mitenkään. Sen sain huomata, että Nemolla ei ollut käytännössä mitään refleksejä takajaloissa. Se ei ollut mikään yllätys.
Lisäksi Nemolla ei ole hetkeen ollut asentotuntoa, eli se ei korjaa jalan asentoa, kun se laitetaan virheasentoon. Käytännössä edellinen testataan niin, että koiran jalka laitetaan ikään kuin paino varpaille ja ojentuneeksi. Koira luonnostaan välttelee tällaista jalkojen asentoa. Nemolla sitten taas jalat menevät tällä tavalla ojentuneeksi nykyään ihan koko ajan, eikä se korjaa niitä mitenkään. Seuraavaksi upea paintilla ja hiirellä suttaamani havainnollistamiskuva jalan laittamisesta virheasentoon, kun se oli vähän vaikea selittää, enkä jaksa piuhoa kameraa ja muokata kuvien kokoa. Älkää toki välittäkö anatomiasta, kun en minäkään välittänyt. Näinnikkäästi siis:
Asentotunnon puuttuminen voi kertoa esimerkiksi degeneratiivisesta myelopatiasta (DM) eli etenevästä selkäydinrappeumasta tai välilevyprolapsista eli mäyräkoirahalvauksesta. Sekä ensimmäinen, että toinen lääkäri olivat sitä mieltä, että Nemon ongelma on selän hermostossa. Halusin kuitenkin röntgenkuvata Nepparin, jotta saisin hiukan enemmän tietoa siitä missä mennään ja mahdollisesti sitä kautta parempia vinkkejä kuntoutukseen. Siispä Nemokala jäi kuvattavaksi ja minä itse hilpaisin sillä aikaa äidin teevarastoja tyhjentämään.
Lähdin parin tunnin kuluttua noutamaan Nemoa kotiin. Lääkäri avasi röntgenkuvat koneelleen ja heti kuvan nähdessäni onnistuin vain rääkäisemään: "Aivan kauhee luupiikki?!" Spondyloosihan se siellä kurkisteli. Spondyloosi on selän rappeumasairaus, jossa kahden selkänikaman välille kehittyy luupiikkejä tai kokonaisia luusiltoja, jotka yhdistävät kaksi nikamaa kiinni toisiinsa. Spondyloosia esiintyy jonkun verran huskyilla ja sen takia se onkin minulle tuttu juttu. Olen nähnyt kuvia spondyloosiröntgeneistä, mutta en ikinä mitään sellaista. Siltoja oli vain yksi kappale, mutta se olikin sitten aivan valtava. *Tässä* spondyloosista kennelliiton sivuilla.
Lääkäri naurahti ja selitti, että silta ei ole vielä kiinnittynyt, mutta on etenemässä kiinni toiseen nikamaan ja luutumassa siihen. Lisäksi piikki oli niin suuri, että todennäköisesti se on tehnyt selkärankaan jonkinlaisen hermopinteen, josta johtuu Nemon takapäässä olevat halvausoireet.
Saimme lääkäriltä lisää lääkkeitä ja ohjeita. Lääkäri sanoi, ettei noin vanhaa koiraa lähtisi leikkaamaan hirveiden toipumisaikojen vuoksi, ja ettei usko tavallisen kirurgian auttavan tilanteeseen, sillä hermosto on vähän hassuna. Mikäli hermostoa haluaisi lähteä korjaamaan, jo pelkkä tilanteen vilkaisu eli magneettikuva Helsingissä neurologisella maksaisi 1000e, ja koira on kuitenkin jo aika vanha ja rappeutuminen edessä joka tapauksessa. Tällä hetkellä siis hoidan Nemppaa tarpeen tullen kipulääkkeellä. Lisäksi menee glukosamiinia ja MSM:ää, jotka hoitavat niveliä ja Neurobion fortea, joka on voimakas B-vitamiinivalmiste. Odotan, että luupiikki luutuu kiinni seuraavaan nikamaan, sillä se voisi poistaa piikistä tulevan kivun, vaikka sitten liikkuminen ei yhtä sulavaa enää olekaan.
Olen todella hämmentynyt. Kukaan ei missään kohtaa ole osannut epäillä mitään tällaista. Monilla spondyloosi piilee oireettomana ja huomataan vasta, kun koira kuvataan jostain ihan muusta syystä.
Häkeltyneenä siis jatkamme taas uuteen päivään ja seurailemme tilannetta. Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti