Odottavan aika on pitkä

Kai tämä nyt on jo pakko "julkistaa" tämä asia. Nyt kun alan itse sisäistää sen todeksi.

Shanti on tiine.

Sen jälkeen, kun itse sain kuulla tämän uutisen, vältin kotimatkalla juuri ja juuri kaksi kolaria ja jäin seisomaan punaisiin valoihin täysin koomassa. Kotona hyvin mekaanisesti ja ajatukset nollassa tyhjensin pupulan ja aloin valmistella navettaa tulevaa minihunnilaumaa varten. Nyt alan olemaan siinä pisteessä, että saan taas happea.

Kuka on isä? No en kuulkaas tiedä! Muuton jälkeen Shanti yllättäen puski juoksun siten, että edellisen juoksun lopusta oli vain kaksi kuukautta. Itseasiassa ensin luulin, että sillä on kohtutulehdus, kun se sopi ajallisesti kuvaan niin hyvin, ja ajoin renkaat ulvoen 50km lähimmälle päivystävälle lääkärille, jotta hän sai sitten todeta sen olevan normaalia juoksuvuotoa. Tämän hännän alle kurkkaamisen hintakin oli sitten 140€. Noh, sainpa nukkua yöni rauhassa. Shantin erotin muista ja kotiluolan kolinat jatkuivat. Juoksut olivat ja menivät.

Sitten sain joulun alla viestin Alkuvoiman kennelistä ystävältäni, että olisi syytä tarkistaa omat koirani, koska heillä oli täitä, ja olimme treenailleet yhdessä. Omistani en mitään löytänyt, mutta Shantin nivusia ja vatsaa penkoessani jäin ihmettelemään, että onko sillä nisät hieman turvoksissa. Parin-kolmen päivän päästä ei tarvinnut enää ihmetellä, olivatko ne turvoksissa vai ei, kun turvotus vaan nousi. Soitin paniikkipuhelun Millalle Alkuvoiman kenneliin, Milla kun on Shantin kasvattajakin. Kun olin pitänyt epämääräistä kirkunaa puhelimeen tunnin verran (Puhelu kulki suurin piirtein sitä rataa, että Milla sanoi Saanan olevan tiine, ja sitten minä aloin kirkumaan. Sama toistui uudelleen ja uudelleen tunnin ajan.), varasin Sampalle ajan lääkärille. Luonnollisesti silloin oli joulupyhät ja jouduin odottelemaan niiden yli. Että se niistä yöunista.

Lääkäri arvioi, että Shantille olisi tulossa kaksi pentua, mutta kuitenkin röntgenkuva jäi vaivaamaan häntä ja hän soitti perääni ja sanoi, että on niitä siellä enemmänkin. Neljä hän sanoi löytävänsä kuvasta. Sain kuvan sänköpostiini. Ystäväni Aino kyllä väitti ja väittää löytävänsä kuvasta viisi selkärankaa ja piirsikin ne minulle röntgenkuvaan. Joka tapauksessa pelkoni varmistui: kyllä niitä sieltä tulossa on.

Röntgen oli tietenkin kaiken lisäksi mahdollisimman epäselvä, sillä Shanti aisti aamusta asti jotain hassua tapahtuvaksi, eikä sitten millään suostunut tekemään tarpeitaan. Kuvassa näkyy pelkkiä kikkareita.. No, siitä kuitenkin vaan arpomaan, kuinka monta tyyppiä löytyy. Kuulemma koosta päätellen parin viikon sisään ne saapuvat maailmaan.

Tässä kohtaa minulla ei ole hajuakaan, kuka on isä. Minulla ei ole myöskään hajuakaan, kuinka tämä on mahdollista, koska kaikki koirat ovat aina olleet visusti paikoillaan, kun olen ollut kotona, ja töistä tullessani myöskin aina löytyneet sieltä, minne olen ne jättänyt. Nyt sitten mielenkiinnolla odottelen, että minkä laisia Pyhän hengen töitä sieltä oikein putkahtelee, jotta päästään tekemään polveutumistutkimuksia. 

Toivoisin Nagaa. Naga on luottojohtajani ja sen luonne on niin nöyrä ja upea. Heti kakkosena toiveissa on Rudolf, joka häviää Nagalle lähinnä vain liian suurella koollaan. Kodan en kokonsa ja rakenteensa puolesta toivo, mutta myöskään usko olevan astujana tässä keississä, sillä tilanteen olisi pitänyt vaatia melkoisia akrobaatintaitoja ja Kodalla ei sellaisia ole. Kas kun Shantin juoksuilutila ja Poikien tarhat eivät ole sillä lailla kosketuksissa, että edes verkon läpi olisi pystynyt pökkäämään. Tietysti vaihtoehtona on myös, että Saana on antanut astua aivan liian aikaisin, eli ennen kuin olen ehtinyt erottaa sen. Juoksu kuitenkin tuli pikkuisena yllärinä, kun edellinen roundi oli vasta ehtinyt loppua.

No, tässä sitä kuitenkin ollaan kovinkin siunatussa tilassa. Kahtellaan, kahtellaan. Sormet ja varpaat pystyyn, että akrobatiaa ovat suorittaneet omat jätkät, eikä mikään naapurin piski. Luotto omieni luovuuteen ja ongelmaratkaisukykyyn on tässä kohtaa kuitenkin kohtuu kova..

Shanti on kyllä aivan ehdottoman hieno koira ja olisin sitä käyttänyt joka tapauksessa. Shantilla on huskyksi hienoja piirteitä, jollaisia ei löydy ihan kaikilta. Saana kykenee toimimaan kissojen ja jopa pupujen kanssa ja tätä riistavietittömyyttä itse arvostan jumalattoman paljon. Shanti on hyvän kokoinen, sopusuhtainen ja kropaltaan kaunis ja toimiva. Olen aiemminkin todennut, että Saana on ehdottomasti koiristani se, joka uskoo, kun jotain karjaisen. Sillä on niin sanotusti pääkoppa kunnossa.

Kinan eli Shantin emän emo-ominaisuuksia seurattuani en ole ihan hirveän huolissani, kun on tuon sortin äitigeenit tukena. Kina oli nimittäin aivan todella hyvä emä, ja ne taidot tuppaavat olemaan periytyvää sorttia. Olisin tietenkin mielelläni itse valinnut sulhon ja hetken, mutta kun olimme jo auttamattoman myöhässä purkupiikistäkin, niin ei tässä nyt kitinät auta. Hihat ylös ja hommiin.

Meillä valmistaudutaan vauvahuuruihin.