Juhannustaikoja

Lähdimme juhannuksen viettoon isännän vanhempien mökille. Mökki on todella tunnelmallinen ja sopivan korvessa. Lähistöllä ei asu tai liiku ihmisiä, mutta lähin kauppa on kuitenkin vain kymmenisen kilometrin päässä. Saa siis olla ihan omassa rauhassa, mutta kuitenkin mahdollisen hädän tai vaikka ihan vain ruuan puutteen iskiessä ihmisten ilmoille pääsee nopeasti.

Aamusella noustessani aikaisin isännän ja vieraiden vielä nukkuessa kuulin kukon kiekuvan. Tuli sellainen mukava rauhallinen tunne, että ei taideta olla enää kaupungin tohinassa. Voin myös sanoa kirjaimellisesti heränneeni kukonlaulun aikaan! Kello kyllä oikeasti oli silloin jo puoli kahdeksan, kukko oli vähän myöhässä.

Nemo nautiskeli mökkeilyistä täysin siemauksin. Se saa pyöriä alueella vapaana maanomistajan luvalla. Minun puolestani se saisi vaellella enemmänkin, mutta hyvin laumasidonnaisena Nemo pysyy aina muutaman metrin päässä niin, että sillä on lauma näköyhteyden kantamassa.

Nemon kanssa täytyy siis lähteä mökilläkin säännöllisesti kävelylle siitä huolimatta, että se on vapaana ja sillä olisi metsällinen tilaa remuta. Se ei kyllä itse itseään liikuta ja aktivoi. Se on kuitenkin ehkä ihan hyväkin. Eipä ainakaan tarvitse pelätä sitä, että se lähtee omille reissuilleen, eikä jostain syystä tulekaan takaisin.

Myös isäntä nautiskeli olostaan ja makoili naama messingillä aurinkoa ottamassa heti, kun aurinko hiukan pilkahti näkyviin. Juhannusaattona oli ihanan lämmintä ja valoisaa, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Itse juhannuspäivä oli kuitenkin jo harmaa, joten auringonpalvonta loppui lyhyeen. Isäntä kuitenkin vannoutuneena kesämiehenä makoili toivorikkaana vielä silloinkin laiturilla ottamassa auinkoa, joka kuitenkin oli piilossa pilvien takana..