Sanaleikkejä

Tänään pyöräillessäni kouluun mietiskelin, kuinka hirveän paljon rakastan eläimiä, varsinkin koiria. Jos joku sanoo minulle sanan rakkaus, ensimmäinen assosiaationi sanasta on ehdottomasti oma koirani. Minulle koira on rakkaus, mutta voiko rakkaus olla koira? Näinpä aloin siis parin aasinsillan kautta huvitella korvaamalla erilaisista lauseista sanan rakkaus sanalla koira.

Koira on kärsivällinen, koira on lempeä. Koira ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. - Koirat kyllä eivät muistele kärsimäänsä pahaa vaan elävät hetkessä. "Ei käyttäydy sopimattomasti" oli kyllä hiukan kyseenalainen kohta...

Edellinen kuuluisa katkelma on Raamatun korinttilaiskirjeestä. En muistanut sitä itse sanasta sanaan, joten laitoin siitä osia googleen ja wikipedia lopulta helppasi. Löysin wikipediasta muutaman muunkin hauskan raamatunkohdan rakkaudesta, jolloin koirapelleily jatkui vaan..

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, koira. Mutta suurin niistä on koira - No joo, kyllähän minä tykkään isoista koirista..

Joka tapauksessa löysin lauseen, joka koira-muokattuna oikeastaan kertoo koko elämänfilosofiani:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi koira, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Tähän onkin hyvä lopetella. Hupaisaa keskiviikkoa vain kaikille!