To die for

Lähdin pe 28.9 aikaisin aamulla junamatkalle. Juna lähti asemalta klo. 06.05, joten uni jäi vähän vähemmälle. En ole pitkään aikaan matkustanut junalla mihinkään, joten jännitti kauheasti kaikenlaiset käytännön asiat: saanko junan ovea auki, ovatko matkaliput oikeanlaiset, löydänkö vaihdossa oikean laiturin ja junan ja niin pois päin. Ja kun minua jännittää, se on ihan hirveää touhua se. Vatsa sattuu hirvittävästi enkä pysty nukkumaan. Kädet tärisee ja huimaa. Aika moni asia jää minulta tekemättä siksi, että jännittää. Tällä kertaa matka oli kuitenkin niin upea, että se ylitti jännityksen mennen tullen.

Koda on nyt kotona! Junamatka Kodan luo kesti yhdeksän tuntia ja matka Kodan kanssa kotia vielä kymmenen tuntia lisää. Voin sanoa, ettei ole hetkeen ollut selkä niin kipeä ja kankut yhtä puutuneet. Olin tosiaan yön yli junassa Kodan kanssa tullessani Rovaniemeltä ja olimme lopulta lauantaina aamulla kymmenen maissa kotosalla. Junamatka kotiin meni oikein hyvin. Hiukan Koda piippasi aluksi, mutta rauhoittui heti, kun otin syliin. Aika pian se nukahti. Laitoin sen kevythäkkiin ja se nukkui siellä todella hyvin. Yhden leikkitauon pidimme yöllä, kun Koda heräsi. Siistinä poikana Koda ei myöskään suostunut käymään häkissä pissalla, vaan pihtasi pissaa kahdeksan tuntia junan vaihtoon saakka. Luulen, että sisäsiisteyskasvatuksesta tulee helppo nakki.

Nemo suhtautuu Kodaan yllättävän hyvin. Se ei tapansa mukaan juokse pentua karkuun. Ei Nemo varsinaisesti Kodasta vielä pidä, mutta yöllä se kuitenkin kävi minut herättämässä, kun Koda oli levoton mahakipuilun vuoksi, enkä herännyt siihen itse. Näistä tulee vielä hyvä tiimi.

Nyt siis totuttelen täällä pentuarkeen ja näen maailman vaaleanpunaisena. Unelmani on toteutunut!